maanantaina, elokuuta 14, 2006

Viides päivä, erilainen aamu

Maanantai, tuo ilon ja hekuman aamu, on koittanut. Miehen ja Naisen, laihduttajien, on pakko palata töihin. Laihdutuskuuri ei tee siitä suurempaa riemua, vaikka pitäisi.

Mutta olon puolesta työnteolle ei ole mitään estettä. Mies jätti eilen isommat kävelylenkit väliin, mutta voimisteli 15 minuuttia reiluun hikeen asti ja käveli suihkunraikkaana kaupparetkelle. Ostoksiiin kuului puoli litraa rasvatonta luonnonjugurttia, jota Mies nautti banaanien kanssa. Nainen, joka on erilainen olio, söi omansa viipaloituna erikseen. Lapsi seurasi Miehen ruokailutapaa.

On hämmentävää, kuinka erilaisia ruokailutottumukset ovat. Miehellä ja Naisella ei ole juuri mitään yhteistä. Makuaistit ovat erilaisia, tavat ovat erilaisia ja varsinkin ne yksityiskohdat, miten ja miltä ruoan pitää näyttää ja maistua, ovat aivan totaalisesti erilaisia.

Esimerkkikö? Viidennen päivän ohjelma on käsittääkseni helppo. Aloitimme aamukeitolla, joka näin kuudentena päivänäkin maistuu aina vain paremmalle. Nesteen käytyä vähiin se muistuttaa muhennosta - mutta niin vain toinen viiden-kuuden litran kattilallinen saatiin syödyksi.

Meidän on siis keitettävä kolmas kattilallinen loppudieetin ajaksi. Hulluinta on se, että keitto on alkanut Miehelle jopa maistua. Makuaisti ei kaipaa suolaa, kun siitä tarpeeksi kauan on erossa. Nainen on tässä erilainen. Hän puhuu kyllästymisestä ja lappaa silti kipollisen tuosta vain. Ja hän odotti tätä ensimmäistä pihvipäivää kuin kuuta nousevaa.

Mies olisi pitänyt enemmän toisesta jugurttipäivästä, mutta säännöt ovat sääntöjä. Tänään on syötävä lihaa. Viikko sitten miehen suuhun olisi tämmöisenä päivänä mahtunut sekä Hangon että Naantalin aurinko.

Nainen osti naudanlihansa, jota saa syödä tänään 250-300 gr, kahtena pihvinä. Hän valmisti ne jo eilen. Mies ei olisi ikinä sortunut tällaiseen syntiinlankeemukseen. Pihvit pitää syödä tuoreena.

Juuri tämä johdatti Miehen ostamaan naudan sisäpaistia. Sitä irtosi 11,50 eurolla 1200 grammaa. Näin siitä riittää syötävää toiseksikin lihapäiväksi ja myös Lapselle. Sisäpaistin valmistus on sitä paitsi helppoa. Puna- ja mustapippuria pintaan ja uuniin. Kilon paisti tunnin 100 asteessa, operaation jälkeen folio ympärille jälkikypsymistä varten vähintään puoleksi tunniksi. Jos uunissa paistaa pidempään, keskelle ei tule sitä mehevää punaa. Leikattujen viipaleiden pitää olla ohuita, joten siihen tarvitaan terävä veitsi.

Tätä sisäpaistia, aivan kuten sen sisarta, paahtopaistia, voi syödä hyvin kylmänä. Itse asiassa se on parempaa kylmänä. Siksi se sopii päivän liha-annokseksi Miehen mielestä.

Nainen kiljui vieressä nähtyään verinesteen, että se on raakaa. Totta, Mies sanoi, mutta hyvää. Nainen kieltäytyi sitä syömästä koskaan ja vaikka Mies houkutteli Lapsen syömään ensin viipaleen, sitten toisen, sitten kolmannen, neljännen jne. Nainen pysyi kannassaan. Se on syömäkelvotonta.

Nainen itse paistoi pihvejään (24,50 euroa / kg) aamulla puoli tuntia ja naposteli kuivia lihakäkkäreitä suurella mielihalulla. "On se kuivaa", Nainen vastasi Miehen kysymykseen, "mutta niin sen pitää ollakin". Mitäpä siinä muuta kuin puistelemaan päätä. Mies ja Nainen ovat erilaisia.

Ja sitten päivän painot: Naisen paino 75,5 kg (-3,1 kg dieetin alusta), Miehen 96,8 kg (dieetin alusta -2,8 kg, mutta viikon aikana viime viikon sunnuntaista tähän maanantaiaamuun meni siis kaiken kaikkiaan 5,2 kg).

Ja ei kun sisäpaistia leikkaamaan. Lapsen nälkäinen suu odottaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuullostipas herkulliselta tuo paisti. Millainen tuo sairaaladieetti on? Miten pitkään aiotte sinnitellä?

Anonyymi kirjoitti...

Viikon mittainen. Alkurysäys siis. "Sairaladieettejä" on useita, mutta tässä tämä meidän noudattamamme.