sunnuntaina, elokuuta 06, 2006

Parilaihdutusta

Me olemme Mies ja Nainen sekä Lapsi. Toisin sanoen tavallinen, kylläkin keskiarvoikää myöhemmin lapsensa aikaan saanut suomalainen perhe. Mies on neljän- ja viidenkymmenen puolivälissä, Nainen lähentelee viittäkymmentä. Lapsi, koululainen, on lähes kymmenvuotias. Olemme korkeakoulutettuja, meillä on vakituinen työpaikka, ja meillä on varaa syödä terveellisesti. Ruoka on laadukasta, mutta me syömme sitä kulutukseen nähden liikaa.

Olemme kaikki vähintäänkin pyöreitä. Vähän yli 170-senttisen Miehen elopaino on karannut jo aikaa sitten sadan kilon paremmalle puolelle, joitakin vuosia sitten käänteen aikaan saanut maksimipaino oli lähellä sataaneljääkymmentä. Viimeiset vuodet paino on vaihdellut 96:n ja 108 kilon välillä.

Tänään Miehen puntarin digitaalinäyttö pysähtyy melko tarkalleen 102 kiloon. Painoindeksi on siis 34,1. Se on korkea, mutta sitä voi ehkä verrata kuuden vuoden takaiseen lähtötilanteeseen: 46,4.

Kuuden vuoden takaisilla lukemilla Miehen henki olisi mennyt aika pian. Hän ei ole kuitenkaan itse varma siitä, onko vaara missään mielessä ohi. Lääkärien mielestä ei, sillä Miehen perintötekijät ovat enemmän kuin vaaralliset. Viimeisiä esimerkkejä suvussa riittää. "Meissä saa täyttymyksensä tuhannen vuoden nälkä", Miehen isä sanoi taputellen vatsaansa samalla kun viittasi perintötekijöihinsä.

Tavoite ei ole vähäinen. Painoindeksi pitäisi puristaa ensi alkuun alle 25:n, mikä tarkoittaa lähes 30 kilon pudotusta. Tämä ei tietenkään toteudu ilman välitavoitteita. 90 kilon alittamisella painoindeksi tipahtaa jo alle 30:n. Siinä on ensimmäinen iso tavoite.

Vähän yli 160-senttisen Naisen painoindeksi on 29,9, kiloissa painoa 78,4. 65,5 kg:n paino merkitsisi alle 25:n painoindeksiä. Siinä ohitettaisiin jo legendaarinen "six six, six". Kymmenen vuotta sitten, ennen lapsen syntymää Nainen painoi 71 kg. Rimppakintusta ei siis ole ollut kyse hänenkään kohdalla pitkiin aikoihin.

Lapsi on osoittanut lihomisen merkkejä viimeisen vuoden aikana. Nykynuorten tavoin ruokailutottumukset ovat karmaisevia, pahempia kuin pohjoiskarjalaisella metsätyömiehellä.

Hiroshiman pommin vuosipäivänä mekin päätimme räjäyttää liiat läskit pois.

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

ja tehän pystytte siihen. asenne on jo oikea!
Meidän mies (www.sohvaperuna.blogspot.com) liikkui itsensä 145 kiloisesta sohvaperunasta 80 kiloiseksi kuntoilijaksi yhdeksässä kuukaudessa, eikä siihen poppakonsteja tarvittu kun motivaatiota piisasi!
joten, hus liikkeelle siitä! LAIHDUTTAMINEN ON ILOINEN ASIA! oikeesti!

Painoindex kirjoitti...

Kiitämme kannustuksesta.