Kesäloma on pitänyt Miehen ja Naisen kiireisenä. Lomalle siirtyminen tuottaa jo perinteisellä tavalla lähes viikon mittaisen makuujakson, jonka loppupuolella suunnitellaan yhtä ja toista. Seuraavina kahtena viikkona sotasuunnitelmia sitten toteutetaan.
Jostakin ilmeisesti geeneihin kirjatuista syystä dieetti ja kohtuullinen elämä ei ole kolmena ensimmäisen viikkona ajankohtaista.
Jopa kävelylenkit ovat jääneet vähiin, vaikka Nainen sentään aamujaloittelee itsensä noin joka toinen päivä pihapiirin ulkopuolelle. Läheistä rantaa pidemmälle Nainen ei kuitenkaan usein ehtinyt vaikka erityisestä ruskettumisesta ei ole ollut pelkoa suojaavan pilvikertoimen myötä.
Miehen liikunta on ollut vähissä. Toisen ja kolmannen lomaviikon aikana pitkänmatkanautoilu osoittautui kuitenkin varsin hyväksi kuntoiluksi. Ainakin jäykkä olemus ja kipeytyneet lihakset ovat siitä todisteena.
Kymmenen päivän autoilusta toipuminen on nyt vienyt Mieheltä viikon. Sitä on luonnehtinut valtava kulttuurin nälkä. Pilvisten päivien ratoksi on ahmittu romaaneja ja dvd-elokuvia kyljysasennossa. Lämpimien ilmojen poispysyttelyn vuoksi Naisen ei ole sentään tarvinnut valella miestä säännöllisesti.
Myöhemmin lomansa aloittaneelle Naiselle autoilu ja takapenkkiohjaus oli kohtalokasta. Paino nousi hivenen vaille 80 kilon haamurajaa, varsinkin kun suvut ja tuttavuuksien pöperöt osoittautuivat varsin maukkaiksi (ja täyttäviksi). Muutaman tunnin Tamppereella haudutettu udmurtialaiskatalonialainen pata oli ainakin kuuden litran valurauta-annos, eikä paljon jäänyt jäljelle. Edellisenä päivänä oli Vaasassa hotellihuoneessa nautittu neljän erikoishampurilaisen kokonaisuus majoneesilla ja chilikastikkella. Hotellin baarikaappiin ei sentään koskettu, mitä nyt vähän rouskaistiin sinne säilöttyä, matkaeväiksi Pohjanmaalta löytynyttä suomimakkaraa. Tilanne ei ollut kuitenkaan niin paha kuin mitä se luettuna näyttää. Kyse oli päivän ainoista aterioista.
Pelottavin kokemus oli puntarille nousu lomareissun jälkeen. Miehen paino oli puolentoista viikon ajoretken jälkeen 96,5 kg. Menetystä kesäkuun raporttiin oli siis kilon verran. Koska suunta on oikea, Mies ei valita, vaikka olisi kesälomansa voinut hyödyllisemminkin käyttää.
On selvää, että kesälomalaisen arkeen kuuluu syöminen. Olipa dieetti mikä hyvänsä, mansikoita kuluu: sakkaroosia, fruktoosia ja glukoosia niissä on runsaasti ja sen myötä 8,4 g hiilihydraattia sataa grammaa kohden. Litran tuokkosen syöminen tuo siis 40 grammaa tosta vain. Kaloreita samassa annoksessa on vain 215, mikä ei ole paha, eihän.
Muita hiilihydraattilähteitä on siis varottava ja joltakin päivältä mansikka-annoksen voi jättää pois tai vähentää sitä. Näin julma on dieettiläisen mieli itseäänkin kohtaan.
Hämmästyttävää kyllä juuri Nainen ehdotti kaalikeittoa. Kesäkaalta komeilee kukkuroittain lähikaupan hyllyllä, hinnat vaihtelevat eurosta kilolta yli puoleentoista. Kaalista se on aika paljon, mutta kallimmallakin hinnalla kolmella ja puolella eurolla sai kaksi reilua kaalinpäätä.
Ensimmäistä kaalta olemme syöneet nyt kaksi päivää. Keittoa tehtiin aluksi viitisen litraa, mutta sitä on jatkettu litralla laihaa kasvislientä eilen. Lihaakin on mukana vajaa puoli kiloa, vähärasvaista naudanpaistia hyvin maustettuna. Suolaa on niukasti - viiteen litraan meni kolme kuutiota - yksi naudasta ja kaksi kasvislientä. Sekaan muutama varrellinen selleriä ja sipulin vartta ja yksi perinteinen sipulikin. Kaksi pientä punaista paprikaa kun vihreät olivat niin kalliita. Yrteillä voi maustaa suoraan lautaselle.
Sokereita ei lisätty edes porkkanan muodossa. Ei soijaa, makeata soijaa tai siirappia, joilla perinteisen gourmetkaalikeiton tarvittavan imelyyden loihtii huonompikin kokki.
Näin tehdystä kaalikeitosta saa pari grammaa hiilihydraatteja per 100 grammaa, mihin energiaa mahtuu noin 35-40 kcal. Litra keittoa on siis 350-400 kcal.
Dieettipäivään mahtuu siis kevyesti kolme litraa kaalikeittoa ja annos mansikoita. Neljä ensimmäistä päivää keittoa syö mielikseen, vaikka herkkävatsaisilla vatsa äriseen sen verran, että sitä luulee näläksi. Mutta lihomaan ei pääse, jos mansikoita ei nauti niin kuin Simo hilloa.
Liikunta kannattaa sijoittaa tämän ruokavalion alkupuolelle. Suosittelen hitaasti eteneviä, pitkäkestoisia kävelylenkkejä, jotka laskevat mahdollista ilmanpainetta myös keskivartalossa. Pitkät lenkit puristavat makeiden mansikoiden hiilarit vege. Kolmen tunnin kävelyn kohdalla on syytä tankata, muuten tulee uuvelo olo. Parin kolmen päivän jälkeen on liikuntamäärien oltava suhteessa elettyyn elämään - varovaisesti, ettei sammu. Vettä kannattaa nauttia runsaahkosti, sillä nestettähän tämä ruokavalio haihduttaa tehokkaasti - kaalin kalsiumin vuoksi.
Tällaista kaalikeittoa voi syödä niin paljon kuin jaksaa, ilman lihaa tehtyä vähän enemmänkin. Harva jaksaa viikkoa pidempään, eikä ehkä kannatakaan, sillä mikään ei ole mukavampaa kuin vaihtelu.
Paljon keittoa litkivien paino nousee pari ensimmäistä päivää, mutta kun luontoon liittyvä elimistökierros on tehty, alkaa raju pudotus. Kyllä viikossa muutama kilo lähtee ja on aika pysyvää luonteeltakin, kuten kaikki dieetillä tiputettu, nicht wahr?
