Kiire ja olosuhteet (juhlat, matkat yms.) kävivät sellaisiksi, että Mies päätti keskeyttää hyvin etenevän laihdutuskuurinsa.
Miehen tavoitteena on pysytellä alle 90 kilon painossa vuoden
loppuun - se voi vaatia viikon vetäisyä eli kolmen-neljän kilon pudotusta jossakin välissä joulukuun kolmen ekan viikon aikana. Siihen nykyisellä kokemuksella pystyy helposti, Mies ajattelee.
Näillä näkymillä Miehen seuraava kuuri alkaa tammikuun 2. päivä ensi vuonna. Kroppa ehtii vähän levätä välillä. Paluu normaaliruokaan toi muutamassa päivässä yli kolme kiloa lisää. Nälkäiset solut siis imaisivat nesteen takaisin.
Nainen jatkaa pinnistelyään: alle 73 kiloa jo, joten ehkä yhteiset keittiöpuuhat siirtävät miehenkin tällaiseen hitaaseen operointiin kaikenlaisen sekaruoan merkeissä. Hyvällä tuurilla Miehenkään paino ei enää nouse, vaan tasoittuu ja ehkä laskeekin hitaasti. Kilo kuukaudessa voisi olla ihan hyvä tavoite tällä metodilla.
Tätä blogia päivitellään siis harvakseen tammikuuhun asti. Sen jälkeen taas täysi rähinä päälle. Ehkä jopa uusin kujein.
perjantaina, lokakuuta 20, 2006
tiistaina, lokakuuta 10, 2006
Mielen harhailua
Viimeisen viikon aikana Miehellä on riittänyt mielitekoja. Paino jämähti paikalleen muutamaksi päiväksi, mutta alkoi taas laskea pari päivää sitten. 88,6 kg tarkoittaa siis -7,5 kg viidessä ja puolessa viikossa, -13,4 kg kahdessa kuukaudessa. Vuoden saldo Miehellä nyt -19,4 kg.
Tämänkertaisen maratonin puoliväli, kääntymispiste tiellä 75 kilogrammaan maaliin olisi sadan gramman päässä.
Kuuden viikon aikana Mies ei ole nauttinut pisaraakaan olutta, ei syönyt leipää, jauhoja, riisiä tai perunoita. Kasviksista ovat käyneet vain alle 10% hiilihydraatteja sisältävät. Munia ja lihaa on syöty kaikissa muodoissaan. Matalahiilihydraattinen dieetti - Atkins - on siis purrut hyvin, mutta nyt mieli harhailee.
Turkkilainen jugurtti maistuu yhä, sokeria ei tee mieli lainkaan, mutta kasviskeitot. Eilinen Naisen laittama siskonmakkarakeitto ja ruisleipäviipale näyttivät Miehestä suunnattoman hyvälle. Onneksi Korpelan siskonmakkaroissa ei juuri ole hiilihydraatteja, joten Mies latki kuumaa lientä makkaroiden kanssa. Varovasti Mies maistoi porkkanaviipaletta: äklön makeaa kuului tuomio.
Edellisenä perjantaina yhden oluttuopin kumoaminen oli Miehellä lähellä - sillä kertaa pokka piti. Edellisenä päivänä oli vierailtu ravintolassa vichy-linjalla. Mies hämmästeli sitä, kuinka kaksi vichypullollista sai mahan täyttymään ääriään myöten.
Naisen paino keikkuu hieman alle 74 kilossa. Mies vain pudistelee päätänsä omien tuskailujensa keskellä. Naisella ei ole mitään linjaa, mutta eipä paino näytä nousevankaan.
Mies yrittää pitää Atkinsista kiinni lokakuun loppuun. Painon pitäisi lähennellä 85 kilogrammaa. Sitten on ehkä uusien tuulien aika. Aika näyttää. Onhan tuostakin pudotettava vielä 10 kiloa.
Atkinsista kiinni pitäminen voi olla vaikeaa myös tulevien matkojen vuoksi. Mies kiertelee loppuvuoden vähän Euroopassa sekä loma- että työmatkoilla, tosin käy Suomessa pistäytymässä joka välissä.
Tämänkertaisen maratonin puoliväli, kääntymispiste tiellä 75 kilogrammaan maaliin olisi sadan gramman päässä.
Kuuden viikon aikana Mies ei ole nauttinut pisaraakaan olutta, ei syönyt leipää, jauhoja, riisiä tai perunoita. Kasviksista ovat käyneet vain alle 10% hiilihydraatteja sisältävät. Munia ja lihaa on syöty kaikissa muodoissaan. Matalahiilihydraattinen dieetti - Atkins - on siis purrut hyvin, mutta nyt mieli harhailee.
Turkkilainen jugurtti maistuu yhä, sokeria ei tee mieli lainkaan, mutta kasviskeitot. Eilinen Naisen laittama siskonmakkarakeitto ja ruisleipäviipale näyttivät Miehestä suunnattoman hyvälle. Onneksi Korpelan siskonmakkaroissa ei juuri ole hiilihydraatteja, joten Mies latki kuumaa lientä makkaroiden kanssa. Varovasti Mies maistoi porkkanaviipaletta: äklön makeaa kuului tuomio.
Edellisenä perjantaina yhden oluttuopin kumoaminen oli Miehellä lähellä - sillä kertaa pokka piti. Edellisenä päivänä oli vierailtu ravintolassa vichy-linjalla. Mies hämmästeli sitä, kuinka kaksi vichypullollista sai mahan täyttymään ääriään myöten.
Naisen paino keikkuu hieman alle 74 kilossa. Mies vain pudistelee päätänsä omien tuskailujensa keskellä. Naisella ei ole mitään linjaa, mutta eipä paino näytä nousevankaan.
Mies yrittää pitää Atkinsista kiinni lokakuun loppuun. Painon pitäisi lähennellä 85 kilogrammaa. Sitten on ehkä uusien tuulien aika. Aika näyttää. Onhan tuostakin pudotettava vielä 10 kiloa.
Atkinsista kiinni pitäminen voi olla vaikeaa myös tulevien matkojen vuoksi. Mies kiertelee loppuvuoden vähän Euroopassa sekä loma- että työmatkoilla, tosin käy Suomessa pistäytymässä joka välissä.
torstaina, lokakuuta 05, 2006
5 viikkoa Atkinsia takana
Viisi viikkoa kestäneen Atkinsin dieetin aikana Miehen paino on tipahtanut 7,2 kg, sillä aamupaino tänään oli 88,9 kg. Viikoittainen pudotus on ollut hitusen alle puolitoista kiloa viikossa. Dieetti on pitänyt alun kommelluksia ja linjanvetoja lukuun ottamatta. Nälkä ei ole ollut.
Ryhtiliikkeen alusta, johon kyllä sisältyi pari viikkoa aivan tavallista ruokailua eli elokuun 6. päivästä paino on tipahtanut 13,1 kg. Koko vuoden miinussaldo on 19,1 kg. Se tarkoittaa, että 13,9 kg on vielä jäljellä. Tämänkertaisen laihdutuksen puoliväli häämöttää 400 gramman päässä. Kokonaisurakkaahan on 27 kiloa.
Laskuri ilmoittaa Miehelle kuin peili Lumikille: "Painoindeksisi on: 29.7. Sinulla on lievä ylipaino." 20 vuotta vakavaa tai sitäkin vakavampaa ylipainoa on takana, mikä naurattaa Miestä joka aamu. Miehen kilomäärätavoite perustuu painoindeksiin: "normaaliksi" siinä on määritelty 25.
Lasku on hidasta: tästedes jokainen menetetty kilo tiputtaa indeksiä vain noin 0,345 yksikköä. Ja kun painonpudotus on kilo tai enintään puolitoista viikossa, aikaa hankkeeseen kuluu. Monta "ilmaista lounasta" ja "punaviinilasillista" on jätetty väliin. Mies on ollut lähes esimerkillinen terveysfasisti. Viikottaisen painonlaskun voi ennustaa pienenevän mitä lähemmäksi tavoite tulee.
Naisen painonlasku on lakannut, mutta eipähän kuuriakaan ole ollut viikkoihin. Naisen paino on sadan gramman tarkkuudella sama kuin kolme viikkoa sitten. Nainen lohduttautuu kuitenkin sillä, ettei ole lihonut. Mies nauraa kolkkoa, tyhjää ja kaikuvaa naurua.
Ryhtiliikkeen alusta, johon kyllä sisältyi pari viikkoa aivan tavallista ruokailua eli elokuun 6. päivästä paino on tipahtanut 13,1 kg. Koko vuoden miinussaldo on 19,1 kg. Se tarkoittaa, että 13,9 kg on vielä jäljellä. Tämänkertaisen laihdutuksen puoliväli häämöttää 400 gramman päässä. Kokonaisurakkaahan on 27 kiloa.
Laskuri ilmoittaa Miehelle kuin peili Lumikille: "Painoindeksisi on: 29.7. Sinulla on lievä ylipaino." 20 vuotta vakavaa tai sitäkin vakavampaa ylipainoa on takana, mikä naurattaa Miestä joka aamu. Miehen kilomäärätavoite perustuu painoindeksiin: "normaaliksi" siinä on määritelty 25.
Lasku on hidasta: tästedes jokainen menetetty kilo tiputtaa indeksiä vain noin 0,345 yksikköä. Ja kun painonpudotus on kilo tai enintään puolitoista viikossa, aikaa hankkeeseen kuluu. Monta "ilmaista lounasta" ja "punaviinilasillista" on jätetty väliin. Mies on ollut lähes esimerkillinen terveysfasisti. Viikottaisen painonlaskun voi ennustaa pienenevän mitä lähemmäksi tavoite tulee.
Naisen painonlasku on lakannut, mutta eipähän kuuriakaan ole ollut viikkoihin. Naisen paino on sadan gramman tarkkuudella sama kuin kolme viikkoa sitten. Nainen lohduttautuu kuitenkin sillä, ettei ole lihonut. Mies nauraa kolkkoa, tyhjää ja kaikuvaa naurua.
maanantaina, lokakuuta 02, 2006
Alle ysikymppiä
Mies siirtyi tänään lievästi ylipainoisten joukkoon, kun painoindeksi laski alle 30:n. Kilogrammoina ilmoitettu paino on nyt alle 90, tarkalleen 89,3 kg.
Paino on laskenut parina viime päivänä niin, että tahtia on Miehen mielestä syytä jopa hidastaa. Miehen syöminen on ollut niukkaa, koska viime viikon keskiviikkona tapahtui ilmeisesti pieni fiba kebabpaikassa ja salaatinkastike oli sokeroitu eli väärä.
Tuloksena oli huima ei-vapaaehtoinen vatsantyhjennys takateitse seuraavana päivänä ja jäljet tuntuivat vielä sitä seuraavanakin päivänä.
Syynä voi toki olla bakteerikannan muutoskin. Mies söi nimittäin saman päivän mittaan yhden Bulgarian jogurtin ja hörppäsi acidophilus-piimää. Paino nousi, vaikka aamun olosuhteista olisi voinut toista päätellä.
Jogurttia en jättänyt, mutta pysyttelen turkkilaisessa. Kyllä sekin joka kerta ärjähtelee mahassa, mutta tähän mennessä siedettävästi. Jogurtin vatsatuntemukset muistuttavat etäisesti myös nälkää, joka tässä dieetissä muuten kokonaan piilossa.
Hiilihydraattejakin on jo maisteltu: aamiainen koostuu 250 grammasta turkkilaista jogurttia (ilmoitettu HH: 4,2 g/ 100 g) ja reilusta kourallisesta karpaloista (HH: 3,5 g / 100g). Eilen söin päivälliseksi entrecotea (Itäkeskuksen Citymarketin brasilialaishärästä, 11,50 e / kg) eli puolentoista sentin välikyljyksen kurkkuviipaleiden ja tomaattiviipaleiden kanssa. Naposteltavaa päivän mittaan: pari viipaletta leikkeleitä (Wotkinsin savukassler, 0 g HH) ja pieniä tankoja Turunmaa-kermajuustoa (0 g HH) ja paljon vettä. Naisen lautaselta Mies nappasi syntisyyttään osoittaakseen yhden prinssinakin sinappihunnussa.
Nainen peruutteli painonlaskussaan, sillä viime viikko oli menoa. Kolme juhlasyömistä peräkkäin. Tänä aamuna paino oli jo taas laskussa, 73,8 kg.
Miehen 89,3 kg tarkoittaa -12,7 kg elokuun 6. päivästä ja - 18,7 kg vuodenvaihteesta (- itse asiassa myös helmikuun alusta). 14,3 kg to go.
Hip hurraa!
Paino on laskenut parina viime päivänä niin, että tahtia on Miehen mielestä syytä jopa hidastaa. Miehen syöminen on ollut niukkaa, koska viime viikon keskiviikkona tapahtui ilmeisesti pieni fiba kebabpaikassa ja salaatinkastike oli sokeroitu eli väärä.
Tuloksena oli huima ei-vapaaehtoinen vatsantyhjennys takateitse seuraavana päivänä ja jäljet tuntuivat vielä sitä seuraavanakin päivänä.
Syynä voi toki olla bakteerikannan muutoskin. Mies söi nimittäin saman päivän mittaan yhden Bulgarian jogurtin ja hörppäsi acidophilus-piimää. Paino nousi, vaikka aamun olosuhteista olisi voinut toista päätellä.
Jogurttia en jättänyt, mutta pysyttelen turkkilaisessa. Kyllä sekin joka kerta ärjähtelee mahassa, mutta tähän mennessä siedettävästi. Jogurtin vatsatuntemukset muistuttavat etäisesti myös nälkää, joka tässä dieetissä muuten kokonaan piilossa.
Hiilihydraattejakin on jo maisteltu: aamiainen koostuu 250 grammasta turkkilaista jogurttia (ilmoitettu HH: 4,2 g/ 100 g) ja reilusta kourallisesta karpaloista (HH: 3,5 g / 100g). Eilen söin päivälliseksi entrecotea (Itäkeskuksen Citymarketin brasilialaishärästä, 11,50 e / kg) eli puolentoista sentin välikyljyksen kurkkuviipaleiden ja tomaattiviipaleiden kanssa. Naposteltavaa päivän mittaan: pari viipaletta leikkeleitä (Wotkinsin savukassler, 0 g HH) ja pieniä tankoja Turunmaa-kermajuustoa (0 g HH) ja paljon vettä. Naisen lautaselta Mies nappasi syntisyyttään osoittaakseen yhden prinssinakin sinappihunnussa.
Nainen peruutteli painonlaskussaan, sillä viime viikko oli menoa. Kolme juhlasyömistä peräkkäin. Tänä aamuna paino oli jo taas laskussa, 73,8 kg.
Miehen 89,3 kg tarkoittaa -12,7 kg elokuun 6. päivästä ja - 18,7 kg vuodenvaihteesta (- itse asiassa myös helmikuun alusta). 14,3 kg to go.
Hip hurraa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)