Jaksaa vai ei

Rankka työviikko ja vähän yöllistä valvontaakin Miehellä. Paino on laskenut jonkun sata grammaa viime viikosta. Mutta uupumuksen äärellä olisi voinut odottaa enemmänkin.

Miehen ruokailu oli näistä työ- ja hupisattumuksista johtuen epäsäännöllistä ja laadultaan äärimmäisen vaihtelevaa. Mies ajattelee, että kiireisilläkin viikolla jonkin roti pitäisi tähän saada. Ruoan ja jaksamisen suhde on olennainen asia.

Nainen kaipaa kävelylle, vaikka sää ei suosi. Mies ei vielä tiedä jaksaako.

Pikaraportti

Miehen paino tippui kesän aikana viitisen kiloa, mikä oli aivan liian vähän. Säännöllinen urheilu on jäänyt epäsäännölliseksi myös Naisella. Lapsi on alkanut juosta ulkona niin paljon, että on suorastaan laihtunut. Teini-iällä on tietysti tämän kanssa tekemistä.

Pitkät kävelylenkit ovat jääneet enintään yhteen per viikko. Työmatkoilla ja kaupungilla liikkuessa Mies on kuitenkin luottanut jalkoihinsa, joten 7-8 kilometrin ripeät kävelyreissut ovat helppoja. Mutta hieman kipeäksi jalat siitäkin tulevat - vuoden takaisesta on siis tullut reippaasti takapakkia.

Talvea vihaava Mies ajattelee positiivisesti, kun aurinkokin taas pilkistää synkän ja myrskyisen syyspäivänä jälkeen. Vielä on lenkkikesää jäljellä.

Kylmää ja nälkää

Miehellä on kylmä ja vielä nälkäkin. Kolmas päivä, Miehen linja pysyy (vielä) vaikka mieli lipsuu.

MIes kärvisteli kauppakeskuksessa kolme tuntia, kun Lapsi ystävineen oli "shoppailemassa". Kun ei ollut sopivaa ruokaa, nälkä pääsi vaivaamaan. Se on näiden ensimmäisten päivien ongelma.

Nainenkin ymmärsi ja vaikeni omista syömisistään. Hänkin halusi "shoppailla" iltapäivällä työn jälkeen. Mies sanoi, että totta kai lapsilauman vahtiminen kuuluu nälkäkuurilaisen ensimmäisten päivien lisärangaistukseen.

Jazztyttö, jazztyttö, shoppaa sinä vain.

II tuotantokausi - 2 päivä

Miehen eilinen lenkki oli lopulta seitsemän kilometriä pitkä. Kyllä se helpommalta tuntui kuin viime vuonna. Askel oli pitkään kevyt ja vauhtiakin olisi voinut helposti nostaa. Lenkkipolun muut edustajat kyllä sukelsivat ohitse sauvoilla tai ilman.

Mies onnistui ohittamaan vain horjahtelevan mieskansalaisen, jonka nahkatakin käsiosasta pullotti kolmen vartin puteli. Alle tunnin viisi kilometriä kuitenkin meni reilusti.

Lämpimästä säästä huolimatta hikoilu ei Miehellä ollut sitä mitä aikoinaan. Oli tosin vaatettakin vähemmän yllä kuin viime elokuussa. Viiden kilometrin jälkeen jaloissa alkoi tuntua ja illalla Miehen pohkeet olivat lyijyistä tehdyt puntit. Nyt aamulla Mies havaitsee säärissään vain lievää jäykkyyttä.

Päivän ruokailut olivat Naiselle normaaleja ja ovat sitä myös tänään. Miehen päiväannos oli runsaasta ruokamäärästä huolimatta alle 20 g hiilihydraatteja. Vähäisellä ruoalla Mies ei selvinnyt, sillä nälkä oli oikea ja hirmuinen. Vasta kolmen munan omeletti kanatäytteellä hillitsi gargantualisuutta.

Aamukahvi ja pari kanapalaa on syöty. Mies haluaisi jo lenkille, mutta ulkona sataa tihuuttaa. Iltapäiväksi on luvattu parempaa säätä. Eiköhän Mies onnistu tuon seitsemän kilometrin kiintiön tekemään, vaikka joutuukin Itä-Helsingin rantoja kiertelemään yksin.

Uusi elämä

Mies heräsi kahdelta, neljältä ja kuudelta ja kahdeksan aikaan hän oli varma, että uusi elämä alkaa tänään.

Mies ja Nainen viettivät varsin rattoisan Juhannuksen. Siitä ei puuttunut herkkuja, mutta ei myöskään pidättyväisyyttä. Alkoholilla ei ollut juhlintaan osuutta ja ajatus julkisista juoppojuhlista kauhistutti molempia. Asuinpaikan ohittaneet yölliset metelipartiot vain vahvistivat tätä näkökulmaa.

Ajatus parilaihdutuksesta eli ja nousi keskusteluun päivittäin.

"Tänäänkö sitten aloitat", Nainen kysyi suihkunraikkaana. Mies nyökkäili ja sanoi menevänsä kävelylenkille heti aamutuimaan. Varovainen tunnin lenkki, reilu viisi kilometriä on tavoite. Se on minimi seuraavan kolmen viikon ajan. Viikonloppuina tietysti voi tuplata matkan ja ajan.

Ruokavaliosta ei päätetty vielä. Nainen jatkaa omillaan, kevyellä työpaikkalounaslinjalla tavoitteena puolisen kiloa viikossa. Miehen aloitus on taas kerran rajumpi. 3-4 kiloa pitäisi mennä ensimmäisen viikon aikana enempiä rehkimättä. Sen verran on ylimääräistä nestettä kertynyt kudoksiin talvihorroksen aikana.

Mutta millä konstilla? Yhteistä molemmille on ajatus siitä, että iltakuuden jälkeinen syöminen olisi vähähiilihydraatittista ja mahdollisimman kevyttä. Maustettuja liha- ja kanapalasia, ehkä. Eikä niitäkään paljon. Ja paljon vettä. Kiertoa pitää olla.

Kesäkonstit

Miehen paino on järkyttävissä lukemissa. Pankon päällä vietetyn talven jälkeen kevät toi hetkeksi pyrähdyksiä heräävään luontoon. Varsinkin viikonloppuisin Mies ja Nainen käväisivät reilun tunnin lenkeillä. Kaikki näytti hyvältä, mutta säännöllisyys puuttui. Ruokailu oli kyllä säännöllistä, kuin sveitsiläinen käkikello, jos vertauksia kaipaatte.

Päätös tuli tänään itsestään. Miehellä voileipä kädessä, Naisella löhöasento sohvalla.

"Aloitetaanko", Nainen kysyi. "Aloitetaan vain", Mies vastasi vatsaansa taputellen.

Tämä viikko verrytellään, Juhannuksen jälkeen täysi rähinä päälle.

Nainen alle 70 kilon, Mies ottaa pois vähintään 20 kiloa. Sillä pääsisi jo edelliskertaisen katkon alapuolelle. Keinot entiset: molemmille runsaasti liikuntaa, Nainen syö kevyesti, Mies alakarppaa ainakin jonkin aikaa rajummin ja sittemmin hillitysti. Mies saattaa kokeilla kaikkea muutakin pelkästä raportoinnin riemusta.

Punnitukset ja grammatarkastelut alkavat ensi viikolla. Tällä viikolla vatsa totutetaan kevyeen elämään. Arvaisin että joitakuita kasviksia ja rasvasta kuivaksi paahdettua kanaa ja lihaa. Paljon vettä ja kävelyä. Kahvia, kyllä ja mineraalivettä hanaveden lisäksi. Ei alkoholia.

Pitäisi varmaan hankkia jokin edistynyt askelmittari. Edellinen näyttää niin teippaillulta.

Aprillilenkillä

Uskomattoman hienoja lenkkikelejä. Meren salmen rantaa tallustaessa vastaan tuli reviiristään taisteleva pari: joutsen ja kanadanhanhi. Mies ja Nainen katselivat parin riitaa tyynenä.

Kevät ja aurinko ovat tuoneet ajatuksen ruumiinkevennyksestä, mutta varsinaiseksi kampanjaksi se ei ole vielä muuntunut. Puolentoistatunnin kävelylenkki tuntui kuitenkin mukavalta. Selkä oli märkä kotiin palattua ja mieli hyvä.

Emmekä syöneet itseämme ähkyksiin. Hyvin kuitenkin. Ohut reilun sadan gramman kanafilepihvi käärittynä vuohenjuuston ympärille. Käärimiskuntoon file saadaan nuijimalla sitä kunnolla.

Kastike oli tähän blogiin vaarallista: madeiraa ja kermaa. Mutta sitä teimme vain vähän. Paha kyllä rosé-pippuri oli lopussa. Uuniin vaan.

PS. Kastike kannattaa tehdä erikseen paistinpannulla. Uunissa se helposti herottuu.

Kuukausi mennyt

Mies ja Nainen ovat alkaneet kevätauringon kunniaksi käymään kävelylenkeillä. Tänään ruuhkaisilla lenkkipoluilla vietimme tunnin ja puolikkaan päälle. Sen päälle söimme raskaasti vatsan täyteen.

Ilmeisesti taktiikassa olisi vielä hiomista. Mutta kohta se alkaa.

Mikä laulaen menee, viheltäen tulee

Odottakaas vain!

Mies ja Nainen eivät juuri muusta puhukaan. Pari seuraavaa viikkoa olemme ihan hissukseen, keittelemme hiljakseen laihoja keittoja. Virittelemme kroppaa siihen, mikä on kohta puoleksi vuodeksi unohtunut.

Katselemme ulos ikkunasta ja väliin sillä silmällä toisiamme. Kun pakkaset katoavat ja aurinko paistaa, silloin käy usein näin.

Se alkaa. Uusi pyrähdys. Toukokuun lopulla elämän pitäisi näyttää, jos nyt ei suorastaan paremmalta, niin ainakin kepeämmältä.

Se ei voi olla vaikeaa, sillä kaikki mikä syksyllä laulaen meni, on tullut vihellellen takaisin. Hyvä ettei enemmänkin.

Mutta kevät on pidempi, kauniimpi ja tehokkaampi.

Ja tahto. Se on rautaa. Parilaihdutus is back.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Elämä on kohdellut julmasti niin Miestä kuin Naistakin. Painoa on tullut lisää jumalaisesti eikä yhtäkään joulupöytään istunutta sikaa ole säästetty ja siinä sivussa tuhottu on myös laatikoihin survotut potut ja muut koristellut perunat.

Viimeiset viikot ovat olleet ahminnan, itsehillinnän puutteen ja suoranaisen vahingollisen ruokatoiminnan alkeiskurssi, sellainen, jonka avulla voitaisiin varoittaa ihmisiä ylensyönnin vaaroista Kapkaupungista Nuorgamiin ja Vladivostokista Galapagossaarille.

Mies kohottaa kaksi etusormeaan vannonta-asentoon. Se mikä oli mahdollista kesän lopulla ja syksyllä on mahdollista myös keväällä.

Hyvä elämä, liikunta, kevyt olo ja säästyneet rahat, jotka tuhlataan muuten kuin sisäisesti nauttien. Tämä päätös pitää.

Yhtenäistä linjaa tuskin tulee tänäkään vuonna. Molemmat onnistuivat kohtuullisin hyvin tavoitteissaan, mutta pysyvyyttä ei tietenkään ollut tarjolla, vaikka itse operaatio menestyikin. Kaikki mitä viheltäen meni, tuli takaisin. Ainakin melkein.

Mutta kunto on syksyllä harjoitetun liikunnan vuoksi merkittävästi parempi kuin ennen kuurittelua. Se tarkoittaa fyysistä kuntoa ja erityisesti lihaskuntoa.

Siitä on myös päästy nauttimaan erilaisilla retkillä ja matkoilla. Kun muut turistit väsyivät, me jatkoimme. Valitettavasti se koski myös italialaisia hiilihydraattiruokia. Rooman pastat ja muut annokset nujersivat henkisen vastarintamme syöpöttelyyn. Emmekä siitä enää taittuneet ennen uutta vuotta.

Päätöksen toteuttaminen alkaa huomenaamulla, heti kun tämänhetkiset bakkanaalit päättyvät. Nainen on hengessä mukana, sillä hänkin haluaa lähteä palkintomatkalle kevyin mielin. Ja ainakin jos haluamme patikoida eräänkin vuoren päälle (1800 m merenpinnasta), on peruskuntoa oltava riittävästi.

Emme katsele ensimmäisten viikkojen aikana puntaria julkisesti. Sen verran hävettää.

Mutta muuten kerromme kokeiluistamme ja etenemisestä kevyen elämän suuntaan keväällä 2007 tässä blogissa. Pysykää kanavalla, joka on nyt saanut uuden bloggerimuodon.