Mies söi ensimmäisenä Atkins-päivänä pekoni-juustomunakasta aamulla, juustoa ja salaatinlehteen käärittyä kalkkunametwurstia varhaislounaalla, kaksi hiilihydraatitonta (nitriitöntä ja mausteetonta) nakkia lounaaksi ja nyt on porsaankyljys paistumassa sekä Miehelle että Lapselle. Nainen on sivistymässä kaupungilla. Naisen juomana on varmaankin punaviini, Miehellä sokeritonta, makeutusaineilla imelöitettyä mehua laihana versiona. Pari kuppia espressoa Mies on ottanut ajankuluksi. Ja tietysti lasin vettä silloin tällöin. Miehen työpaikka on kylläännytetty puheilla uudesta kuurista.
Atkinsin dieetistä on verkossa vaikka mitä, mutta tämä linkkaamani Pia Rantasen sivusto näyttää selkeältä esitykseltä aiheesta hieman toisesta näkökulmasta... En ole tosin sen ilmoittamia määriä tarkastanut. Niistähän saa parhaiten tietoa Finelistä
Veikkaisin, että Mies on saanut noin kolme grammaa hiilihydraatteja salaatista. Nälkä on kolkutellut tasaiseen tahtiin, joten syötävä on paljon. Reilut 15 grammaa hiilihydraatteja olisi varastossa. Salaattiannoksella siitä saisi vähän kulutetuksi. Hiilihydraatit eivät nyt vain maistu - kyljyksen seuraksi tietysti voisi silputa hieman sipulia. Tosin ruohosipuli olisi parempaa.
Miehen liikunta, 9742 askelta, on kokonaan hyötyliikuntaa. Tihkusateeseen ja myrskytuuleen ei Miehellä tehnyt mieli ja eilinen rasitus tuntuu hänen paikoissaan. Lepäilyä on siis juryn valinta. Siinä on hyvä odottella huomista päänsärkyä. Nyt 30 tunnin jälkeen ei Miehellä mitään merkkejä siitä onneksi ole.
Onkohan Naisella huomenna päänsärkyä? Mies veikkaa, että Nainen pysyy enemmän kuin kohtuudessa.
torstaina, elokuuta 31, 2006
Uudet kujeet
Harmaata ja kylmää. Nyt se syksy alkoi.
Eiliset pitkät lenkit siivittivät miehen painon 96,1 kilogrammaan. Miehen askelmittari näytti 14832 askelta, mutta laitepa ei ollut illalla päällä, joten 15000 askelta meni varmasti rikki.
Sen kunniaksi Mies kävi ostamassa uudet juoksutossut (kympillä Citymarketista). Mukaan tarttui joukko vitosen mustia T-paitoja ja muutaman euron pinon sukkia ja housuja. Onpahan alusvaatetta mitä hiostaa kylmenevällä baanalla.
Naisella puntari näytti 74,8 kg. Eli kaksi viikkoa sairaaladieetin lopusta molemmat ovat puolen kilon päässä sen lopputilanteesta ilman erityisiä ponnistuksia.
Nainen aikoo jatkaa samalla linjalla, sillä paino oli jo kolmannen päivän alle 75, eikä hän näe syytä vaihdokseen. Paino tippunee hänellä puolisen kiloa viikossa, se tekee reilut pari kiloa kuukaudessa eli Roomaan hän pääsee 70-kiloisena. Kelpaa siinä sitten tihrustella muotiliikkeiden pukuja - Mies näkee jo silmissään hänen hahmonsa pelottavassa liituraitapuvussa.
Tätä ette kyllä usko, mutta mies päätti sittenkin ryhtyä Atkinsin dieetille. Hiilihydraatit, joilla eloa on siivitetty viimeiset neljä viikkoa, ovat nyt pannassa. Ensimmäisten kahden viikon aikana Mies saa nauttia vain 20 grammasta hiilihydraatteja päivässä.
Keksintö tuli äkkiä Miehen käytyä kirjastossa, jossa Tri Atkinsin Uusi Dieettikirja tarttui kainaloon. Se, että systeemi tiputtaa painoa, on Miehelle tuttu juttu jo parinkymmenen vuoden takaa. Miehen Isä nimittäin käytti sitä tiputtaakseen parikymmentä kiloa.
Ne tulivat vuosien mittaan takaisin, mutta niinpä dieettikin oli muuttunut, ja lopulta kerätyt ylipainokilot olivat tarpeen: syöpä söi miestä aika vauhdilla. Kuolema olisi ilman rasvakerroksia tullut huomattavasti aikaisemmin. Joskus niinkin päin. Syöpää sairastavan vanhuksen ei kannata olla erityisen laiha.
Kaupan tiskillä hävetti. Valitsin sen pyöreimmän, joka ei ihmettele ostostani. Amerikan pekonia, 15 suurta munaa, kinkkusiivuja - niitä on varottava, sillä siivutettuun lihaan laitetaan usein sokeria (ja diettiin sopimatonta maltodekstriiniä), lähes kilo kermajuustoa.
Niinpä valmistin aamiaiseksi viiden munan munakkaan, jossa oli mausteena ripaus ruohosipulia, pekonia ja kermajuustoa, pippuria ja suolaa. Vatsa täyttyi ja hyvää oli.
Ennen kuin vaahtoatte kolesterolista kerrottakoon, että minulla kokonaiskolesteroli sattuu olemaan 2,9. Ei ole taipumusta siihen suuntaan...
Eiliset pitkät lenkit siivittivät miehen painon 96,1 kilogrammaan. Miehen askelmittari näytti 14832 askelta, mutta laitepa ei ollut illalla päällä, joten 15000 askelta meni varmasti rikki.
Sen kunniaksi Mies kävi ostamassa uudet juoksutossut (kympillä Citymarketista). Mukaan tarttui joukko vitosen mustia T-paitoja ja muutaman euron pinon sukkia ja housuja. Onpahan alusvaatetta mitä hiostaa kylmenevällä baanalla.
Naisella puntari näytti 74,8 kg. Eli kaksi viikkoa sairaaladieetin lopusta molemmat ovat puolen kilon päässä sen lopputilanteesta ilman erityisiä ponnistuksia.
Nainen aikoo jatkaa samalla linjalla, sillä paino oli jo kolmannen päivän alle 75, eikä hän näe syytä vaihdokseen. Paino tippunee hänellä puolisen kiloa viikossa, se tekee reilut pari kiloa kuukaudessa eli Roomaan hän pääsee 70-kiloisena. Kelpaa siinä sitten tihrustella muotiliikkeiden pukuja - Mies näkee jo silmissään hänen hahmonsa pelottavassa liituraitapuvussa.
Tätä ette kyllä usko, mutta mies päätti sittenkin ryhtyä Atkinsin dieetille. Hiilihydraatit, joilla eloa on siivitetty viimeiset neljä viikkoa, ovat nyt pannassa. Ensimmäisten kahden viikon aikana Mies saa nauttia vain 20 grammasta hiilihydraatteja päivässä.
Keksintö tuli äkkiä Miehen käytyä kirjastossa, jossa Tri Atkinsin Uusi Dieettikirja tarttui kainaloon. Se, että systeemi tiputtaa painoa, on Miehelle tuttu juttu jo parinkymmenen vuoden takaa. Miehen Isä nimittäin käytti sitä tiputtaakseen parikymmentä kiloa.
Ne tulivat vuosien mittaan takaisin, mutta niinpä dieettikin oli muuttunut, ja lopulta kerätyt ylipainokilot olivat tarpeen: syöpä söi miestä aika vauhdilla. Kuolema olisi ilman rasvakerroksia tullut huomattavasti aikaisemmin. Joskus niinkin päin. Syöpää sairastavan vanhuksen ei kannata olla erityisen laiha.
Kaupan tiskillä hävetti. Valitsin sen pyöreimmän, joka ei ihmettele ostostani. Amerikan pekonia, 15 suurta munaa, kinkkusiivuja - niitä on varottava, sillä siivutettuun lihaan laitetaan usein sokeria (ja diettiin sopimatonta maltodekstriiniä), lähes kilo kermajuustoa.
Niinpä valmistin aamiaiseksi viiden munan munakkaan, jossa oli mausteena ripaus ruohosipulia, pekonia ja kermajuustoa, pippuria ja suolaa. Vatsa täyttyi ja hyvää oli.
Ennen kuin vaahtoatte kolesterolista kerrottakoon, että minulla kokonaiskolesteroli sattuu olemaan 2,9. Ei ole taipumusta siihen suuntaan...
keskiviikkona, elokuuta 30, 2006
Väliaikatiedotusta
Puolitoista viikkoa sairaaladieetin jälkeen Nainen on päässyt saman kilon äärelle kuin tuota dieettiä lopetettaessa. Se tarkoittaa reaalisesti pari kiloa alempaa painoa, sillä nyt nestevarastot ovat normaalit eikä olo ole kuin puristetulla sitrushedelmällä. Tekniikkako? Aamiainen ja myöhäinen lounas sekä erittäin niukka iltanapostelu, jota varten olemme hankkineet luumuja.
Miehellä, joka tälläkin viikolla on maistellut lautasittain turkkilaisen ja intialaisen seisovan pöydän antimia, tilanne ei ole yhtä hyvä. Mies roikkuu edellisellä kilolla ja paha kurki vielä senkin yläpäässä kuin koulussa ikään. Mutta kun kokovartalopeiliin uskaltaa Lordi-naamari päällä katsoa, huomaa että kyllä siellä kropassa jotakin tapahtuu. Paino on laskussa, mutta muutoksen hitaus tuskastuttaa. Ja kuukauden päästä pitäisi olla kuutta-seitsemää kiloa keveämpi.
Turkkilaisessa hyviä tuotteita ovat hapatetut kasvikset, joita riittää puolenkymmentä sorttia. Siihen sitten salaatit, sipulit, oliivit, valkosipulit, erilaiset tahnat ja puristeet ja ensimmäinen lautasellinen on valmis. Ja sitten voi nimeksi syödä sitä vähäsuolaiseksi nykyään jätettyä lampaanlihaa tomaattikastikkeen kanssa. Ainoa mikä pöydässä epäilyttää on punajuuri. Onko siinä liikaa nitriittejä ja suoloja?
Intialaisessa taas on kaksi kasvisruokaa buffetissa. Toinen on linssipohjainen, toisessa on kasviksia ja perunaa. Perunoita Mies vähän välttelee kuten riisiäkin molemmissa etnisissä. Siinä mielessä hän on huono asiakas. Jos oikein niukasti syö, riisikin saattaisi käydä kylläisyyden tuojana. Mutta on se vaikea syödä niukasti...
Kerta viikossa. Siis jompi kumpi vielä menettelee. Kaksi taitaa olla liikaa, jos mielisi saada kilon viikossa pois.
Miehen liikuntahalut olivat maanantaina ja tiistaina hieman vähäiset, kun oikeaan polveen sattuu. Silti 10 000 askelta tuli molempina päivinä täyteen. Yhteislenkkejä Naisen kanssa ei saatu aikaiseksi. 15000 askeleen vauhdilla saattaisi mennä kilojakin, mutta se vaatii kaiken natsaamista työkiireiden keskellä - sää, kunto ja henkinen kunto.
Mies pohdiskelee kauhuissaan viikonloppua. On cocktail-tilaisuutta (avec!) ja seuraavana päivänä täysiä (tarjottuja) illallisia hyvässä seurassa (solo). Naisella näyttää olevan päättäväinen mieli, vaikka painonlaskun hitaus mietityttääkin.
Miehen mieli kääntyy varmaan johonkin uuteen repäisyyn. Sopiva dieetti siis hakuseen.
Miehellä, joka tälläkin viikolla on maistellut lautasittain turkkilaisen ja intialaisen seisovan pöydän antimia, tilanne ei ole yhtä hyvä. Mies roikkuu edellisellä kilolla ja paha kurki vielä senkin yläpäässä kuin koulussa ikään. Mutta kun kokovartalopeiliin uskaltaa Lordi-naamari päällä katsoa, huomaa että kyllä siellä kropassa jotakin tapahtuu. Paino on laskussa, mutta muutoksen hitaus tuskastuttaa. Ja kuukauden päästä pitäisi olla kuutta-seitsemää kiloa keveämpi.
Turkkilaisessa hyviä tuotteita ovat hapatetut kasvikset, joita riittää puolenkymmentä sorttia. Siihen sitten salaatit, sipulit, oliivit, valkosipulit, erilaiset tahnat ja puristeet ja ensimmäinen lautasellinen on valmis. Ja sitten voi nimeksi syödä sitä vähäsuolaiseksi nykyään jätettyä lampaanlihaa tomaattikastikkeen kanssa. Ainoa mikä pöydässä epäilyttää on punajuuri. Onko siinä liikaa nitriittejä ja suoloja?
Intialaisessa taas on kaksi kasvisruokaa buffetissa. Toinen on linssipohjainen, toisessa on kasviksia ja perunaa. Perunoita Mies vähän välttelee kuten riisiäkin molemmissa etnisissä. Siinä mielessä hän on huono asiakas. Jos oikein niukasti syö, riisikin saattaisi käydä kylläisyyden tuojana. Mutta on se vaikea syödä niukasti...
Kerta viikossa. Siis jompi kumpi vielä menettelee. Kaksi taitaa olla liikaa, jos mielisi saada kilon viikossa pois.
Miehen liikuntahalut olivat maanantaina ja tiistaina hieman vähäiset, kun oikeaan polveen sattuu. Silti 10 000 askelta tuli molempina päivinä täyteen. Yhteislenkkejä Naisen kanssa ei saatu aikaiseksi. 15000 askeleen vauhdilla saattaisi mennä kilojakin, mutta se vaatii kaiken natsaamista työkiireiden keskellä - sää, kunto ja henkinen kunto.
Mies pohdiskelee kauhuissaan viikonloppua. On cocktail-tilaisuutta (avec!) ja seuraavana päivänä täysiä (tarjottuja) illallisia hyvässä seurassa (solo). Naisella näyttää olevan päättäväinen mieli, vaikka painonlaskun hitaus mietityttääkin.
Miehen mieli kääntyy varmaan johonkin uuteen repäisyyn. Sopiva dieetti siis hakuseen.
sunnuntaina, elokuuta 27, 2006
Askelmittarista
Kun Mies makoilee koko päivän, askelmittariin kertyy vain 2424 askelta. Eilinen sen todisti. Perjantaina pitkä lenkki, kävelyä päivät pitkät: 18 572 askelta. Torstaina ei lenkkiä, mutta lähinnä töissä 5672 askelta. Onko vesiautomaatille todella noin pitkä matka? (Vitsi.)
Keskiviikkoilta oli laitteen ostopäivä, 2246 askelta lähinnä kauppakeskuksessa pyörimistä. Sitä ei kannata laskea.
Eilen oli vieraita. Oluttakin juotiin kolme pulloa ja syötiin hyvin. Näkyi painossa. Kyllä askelia pitäisi kertyä 10-15000 päivässä. Jos menee enmmän, kyse on jo urheilusta.
Nyt muutaman kilometrin aamulenkille. Koko perhe mukaan.
Keskiviikkoilta oli laitteen ostopäivä, 2246 askelta lähinnä kauppakeskuksessa pyörimistä. Sitä ei kannata laskea.
Eilen oli vieraita. Oluttakin juotiin kolme pulloa ja syötiin hyvin. Näkyi painossa. Kyllä askelia pitäisi kertyä 10-15000 päivässä. Jos menee enmmän, kyse on jo urheilusta.
Nyt muutaman kilometrin aamulenkille. Koko perhe mukaan.
perjantaina, elokuuta 25, 2006
Askelmittari
Tänä aamuna Mies päätti lomapäivän kunniaksi käydä ostoksilla ja lähti kävelemään päinvastaiseen suuntaan. Tuntia ja varttia myöhemmin ostokset oli tehty ja hikinen mies valmis suihkuun. 8800 askelta sanoi askelmittari. Lähes 500 kcal kulutusta.
En ole vieläkään onnistunut löytämään laskukaavaa, jolla jälkipoltto mitataan. Jos reilun 95 kiloinen Mies kävelee tunnin reipasta (6 km/h) vauhtia, hän kuluttaa todennäköisesti noin 450 kcal. Mutta kuinka tuo tunnin liikunta vaikuttaa seuraavien kolmen-neljän tunnin kulutukseen? Epäilemättä lepokulutus eli noin 123,5 kcal lisääntyy, mutta kuinka paljon? Tietääkö joku lukijoista antaa vinkin?
Ja mikä oli tuo yllättävä maininta alkulauseessa? Askelmittari? Kyyyyllä: Mies lisää välineurheilun muotojaan, kuten Nainen pilkkaa hankintaa. Miehelle pisteliäs kommentointi valuu kuin hiki Hanhen otsalta ja Mies ehdotti tyynesti Naisellekin kunnollisten ulkoiluasusteiden hankintaa. Ja myös askelmittaria.
Omasta liikkumisestaan ei ilman askelmittaria ota selvää Erkkikään. Käsitykset käveltyjen matkojen pituudesta ja työssä käytetyistä askelista muuttuvat mittarilla kokonaan. Sen voin sanoa jo kolmen päivän kokemuksella. Istumatyöläisellä tuhannet askeleet ovat kuvitelmaa vain, vaikka Miehen työpaikan käytävät ovat pitkiä - kansiota haetaan yli sadan askeleen päästä ja nykyään Mies hakee ne yksi kerrallaan. Portaita mennään ylös ja alas vain sen vuoksi, että mittariin saadaan uusi maaginen luku, ehkä jopa päiväennätys.
Huonon päivän minimi on 5000 askelta, keskimääräinen tavoite 10 000 askelta päivässä - se pitää jo sisällään reippaan, pitkähkön lenkin. Tie kunnon huipulle ja todelliseen kulutukseen vaatisi jo 15 000 askelta reipasta vauhtia. Se tekee puolitoista tuntia päivässä. Tunti ja vartin lenkki työmatkakävelyjen lisäksi.
Sekä Miehen että Naisen paino on alkanut hivuttautua alas lähelle viikko sitten päättyneen dieetin alareunaa, vaikka syönti on "normaalia". Mies tietää lipsuvansa tänään ja huomenna tiukasta kaloritavoitteesta (1600-1800 kcal/pv) ja aikoo ottaa perjantaipullollisen jotakin niukkakalorista.
Tuo aamun lenkki vastaa reilua puolikasta punaviiniä, joten tarkalla ruoan valinnalla saamme saldon haarukkaan, vaikka jaloa punaista nestettä livahtaisi koko pullollinen.
Täytyy valvoa ja riehua hieman tanssilattialla. Nakkikioskin liikunnan jätämme suosiolla väliin. Nyrkkeilyerät ovat niin lyhyitä, eivätkä ottelut kestä pitkään. Ei tule kaivattua kulutusta, kun ei polvien vuoksi pääse edes juoksemaan pakoon, mikä kuluttaisi paljon paremmin.
Ja kaloreita sen kun kuluu siinäkin, että aamulla ei pääse ajoissa ylös syömään. Voisi oikeastaan makoilla puoleen päivään, jollei sitten lähde elämään palauttavalle, hidasvauhtiselle aamukävelylle, jonka voimme hyvin nimetä "ei-koskaan-enää-maratoniksi".
En ole vieläkään onnistunut löytämään laskukaavaa, jolla jälkipoltto mitataan. Jos reilun 95 kiloinen Mies kävelee tunnin reipasta (6 km/h) vauhtia, hän kuluttaa todennäköisesti noin 450 kcal. Mutta kuinka tuo tunnin liikunta vaikuttaa seuraavien kolmen-neljän tunnin kulutukseen? Epäilemättä lepokulutus eli noin 123,5 kcal lisääntyy, mutta kuinka paljon? Tietääkö joku lukijoista antaa vinkin?
Ja mikä oli tuo yllättävä maininta alkulauseessa? Askelmittari? Kyyyyllä: Mies lisää välineurheilun muotojaan, kuten Nainen pilkkaa hankintaa. Miehelle pisteliäs kommentointi valuu kuin hiki Hanhen otsalta ja Mies ehdotti tyynesti Naisellekin kunnollisten ulkoiluasusteiden hankintaa. Ja myös askelmittaria.
Omasta liikkumisestaan ei ilman askelmittaria ota selvää Erkkikään. Käsitykset käveltyjen matkojen pituudesta ja työssä käytetyistä askelista muuttuvat mittarilla kokonaan. Sen voin sanoa jo kolmen päivän kokemuksella. Istumatyöläisellä tuhannet askeleet ovat kuvitelmaa vain, vaikka Miehen työpaikan käytävät ovat pitkiä - kansiota haetaan yli sadan askeleen päästä ja nykyään Mies hakee ne yksi kerrallaan. Portaita mennään ylös ja alas vain sen vuoksi, että mittariin saadaan uusi maaginen luku, ehkä jopa päiväennätys.
Huonon päivän minimi on 5000 askelta, keskimääräinen tavoite 10 000 askelta päivässä - se pitää jo sisällään reippaan, pitkähkön lenkin. Tie kunnon huipulle ja todelliseen kulutukseen vaatisi jo 15 000 askelta reipasta vauhtia. Se tekee puolitoista tuntia päivässä. Tunti ja vartin lenkki työmatkakävelyjen lisäksi.
Sekä Miehen että Naisen paino on alkanut hivuttautua alas lähelle viikko sitten päättyneen dieetin alareunaa, vaikka syönti on "normaalia". Mies tietää lipsuvansa tänään ja huomenna tiukasta kaloritavoitteesta (1600-1800 kcal/pv) ja aikoo ottaa perjantaipullollisen jotakin niukkakalorista.
Tuo aamun lenkki vastaa reilua puolikasta punaviiniä, joten tarkalla ruoan valinnalla saamme saldon haarukkaan, vaikka jaloa punaista nestettä livahtaisi koko pullollinen.
Täytyy valvoa ja riehua hieman tanssilattialla. Nakkikioskin liikunnan jätämme suosiolla väliin. Nyrkkeilyerät ovat niin lyhyitä, eivätkä ottelut kestä pitkään. Ei tule kaivattua kulutusta, kun ei polvien vuoksi pääse edes juoksemaan pakoon, mikä kuluttaisi paljon paremmin.
Ja kaloreita sen kun kuluu siinäkin, että aamulla ei pääse ajoissa ylös syömään. Voisi oikeastaan makoilla puoleen päivään, jollei sitten lähde elämään palauttavalle, hidasvauhtiselle aamukävelylle, jonka voimme hyvin nimetä "ei-koskaan-enää-maratoniksi".
torstaina, elokuuta 24, 2006
Vaate tekee lenkkeilijän
Mies hankki pari päivää sitten ulkoilupuvun alennusmyynnistä. Edelliset ferrarihousut olivat Miehen isän ostamat kymmenisen vuotta takaperin. Niissä oli erittäin joustava kuminauha vyötäröllä, mikä selittää pitkän iän. Niissä ei liiemmin verrytelty.
Alennusmyyntitangoissa roikkuvat puvut olivat vähintäänkin kummallisia. Esimerkiksi ovh 198 euroa. Miestä eniten miellyttänyt xxl-yläosa mikäMiehen harteikkaan raamin ympärille kiedottiin suht'koht'sopivasti sai seurakseen housut, joiden lahkeet olivat yli 20 senttiä liian pitkät.
Sellaisia jalkoja löytyy vain amerikkalaisten ammattikoripalloilijoiden geenien jäljiltä. Mies kalkyloi huvikseen, että ne sopisivat just sopivasti noin 210 senttiselle...
Eikä lahkeita voinut edes lyhentää. Vetoketjut olivat valehtelematta neljäkymmentä senttiä pitkät.
Sadetta kestävissä puvuissa sama vika. Ja Rahikaisen neuvo on, ettei sadetta pitäviä kankaita voi lyhentää leikkaamalla. Ne nimittäin eivät sen jälkeen pidä vettä. Ja se on aikamoisen tärkeä ominaisuus sadetta pitävissä ulkoiluasusteissa.
Mies löysi lopulta kauniin myyjättären opastuksella puvun (koko 56D, 89 e), jonka yläosa sopi naftisti - rinnanympärykseni on muuten ilman läskejäkin sama kuin Muhammed Alilla. Nuorempana Miehen keuhkojen tilavuus oli sama kuin Lasse Virénillä, 6,3 litraa, jollen väärin muista, joten siltä puolelta ei tule hengenahditusta, elleivät allergeenit jyllää.
Raiskin puvun housujen punteissa oli kiristettävä naru. Nekin olivat Miehelle 15 senttiä liian pitkät, eikä naapurin emäntä hienolla ompelukoneellaan suostu niitä korjaamaan, tai varmaan suostuisi jos oma ehtoisa sitä häneltä pyytäisi, mutta ei taida nyt viitsiä, kun on tullut pyydetyksi yhtä ja toista.
Poikki, naru taitoksen sisään ja ommellaan kiinni soi Miehen ratio, mutta Naisen mukaan kaikki on paljon monimutkaisempaa. Niin kuin kaikki muukin, huokaisee Mies aina vain konservatiivisemmaksi muuttuvan perusluonteensa mukaisesti.
Verryttelyhousut lököttävät Miehen nilkoista kiinni sidottuna kuin ne kuuluisat, nyt kielletyt makkarat. Mies aikoo mennä Naisen kiusaksi esittelemään niitä kylälle.
Viikko kuurin jälkeen Miehen ja Naisenkin paino alkaa vihdoin hivuttautua takaisin kuurin lopputilanteeseen. Mies veikkaa, että yhdellä reippaalla hikoilulla, viikon aikana kertyneen ylimääräisen nesteen poistamisella paino olisi sama kuin nälkäkuurin lopettamishetkellä. Nyt on kilon verran enemmän, vaikka ainakin Miehen uudet housut tuntuvat jo ainakin sentin verran löysemmältä vyötäröstä, vaikka vatsa pullottaakin aivan eri tavalla kuin kuurin aikana viikko sitten.
Vastoinkäymisiä Miehelle tulee työ- ja lomamatkoilta. Elokuvajuhlat Espoossa, Taiteiden yö Helsingissä, Ruotsi-Suomi -maaottelu viikonloppuna. Ei niissä voi olla suu peitettynä, Mies sanoo. Johan ne kaveritkin katsoisivat kummissaan.
Onneksi talon punaviini Espoossa oli Miehen mukaan niin pahaa, ettei sitä voinut toista tuplalasillista juoda. 24 senttilitraa meni ja Mies luulee, että menee tänäänkin ja huomenna. Huomenna voi mennä enemmänkin, mikä ei ole Miehen mielestä pelkästään paha juttu. Se pitää laskea mielenterveysvaikutteisiin poikkeuksiin. Juhlathan jatkuvat pitkään, Mies nyökkäilee juhajokisena ja energiankulutuskin on sen myötä suurempi.
Jotta tavoitteita ei tarvitse rukata, tiukka linja alkaa taas ensi viikolla. Mies suunnittelee varovaisesti kehittävänsä siihen jonkin ohjelman. Naisellakin on varmasti jotakin mielessä, sillä hän oli eilen latkimassa valkoviiniä ystävättäriensä kanssa. Siellä opeteltiin kuulemma sushin tekemistä. Kolme rullataideteosta oli Nainen kuulemma syönytkin pois näkyviltä. Paino nousi puoli kiloa edellisaamusta. Mies pääsi kehumaan puolen kilon tippumisella.
Ohjelmia on siis ehkä tulossa. Juuri tämä ohjelmien tekohan tässä on hauskaa. Noudattaminen ehkä vähemmän hauskaa, mutta itsepä Mies on tiensä valinnut. Ja Nainen Miehen vaikka ei Miehen tietä, puhumattakaan sen ohjelmista. Nainen tietää omat juttunsa.
Alennusmyyntitangoissa roikkuvat puvut olivat vähintäänkin kummallisia. Esimerkiksi ovh 198 euroa. Miestä eniten miellyttänyt xxl-yläosa mikäMiehen harteikkaan raamin ympärille kiedottiin suht'koht'sopivasti sai seurakseen housut, joiden lahkeet olivat yli 20 senttiä liian pitkät.
Sellaisia jalkoja löytyy vain amerikkalaisten ammattikoripalloilijoiden geenien jäljiltä. Mies kalkyloi huvikseen, että ne sopisivat just sopivasti noin 210 senttiselle...
Eikä lahkeita voinut edes lyhentää. Vetoketjut olivat valehtelematta neljäkymmentä senttiä pitkät.
Sadetta kestävissä puvuissa sama vika. Ja Rahikaisen neuvo on, ettei sadetta pitäviä kankaita voi lyhentää leikkaamalla. Ne nimittäin eivät sen jälkeen pidä vettä. Ja se on aikamoisen tärkeä ominaisuus sadetta pitävissä ulkoiluasusteissa.
Mies löysi lopulta kauniin myyjättären opastuksella puvun (koko 56D, 89 e), jonka yläosa sopi naftisti - rinnanympärykseni on muuten ilman läskejäkin sama kuin Muhammed Alilla. Nuorempana Miehen keuhkojen tilavuus oli sama kuin Lasse Virénillä, 6,3 litraa, jollen väärin muista, joten siltä puolelta ei tule hengenahditusta, elleivät allergeenit jyllää.
Raiskin puvun housujen punteissa oli kiristettävä naru. Nekin olivat Miehelle 15 senttiä liian pitkät, eikä naapurin emäntä hienolla ompelukoneellaan suostu niitä korjaamaan, tai varmaan suostuisi jos oma ehtoisa sitä häneltä pyytäisi, mutta ei taida nyt viitsiä, kun on tullut pyydetyksi yhtä ja toista.
Poikki, naru taitoksen sisään ja ommellaan kiinni soi Miehen ratio, mutta Naisen mukaan kaikki on paljon monimutkaisempaa. Niin kuin kaikki muukin, huokaisee Mies aina vain konservatiivisemmaksi muuttuvan perusluonteensa mukaisesti.
Verryttelyhousut lököttävät Miehen nilkoista kiinni sidottuna kuin ne kuuluisat, nyt kielletyt makkarat. Mies aikoo mennä Naisen kiusaksi esittelemään niitä kylälle.
Viikko kuurin jälkeen Miehen ja Naisenkin paino alkaa vihdoin hivuttautua takaisin kuurin lopputilanteeseen. Mies veikkaa, että yhdellä reippaalla hikoilulla, viikon aikana kertyneen ylimääräisen nesteen poistamisella paino olisi sama kuin nälkäkuurin lopettamishetkellä. Nyt on kilon verran enemmän, vaikka ainakin Miehen uudet housut tuntuvat jo ainakin sentin verran löysemmältä vyötäröstä, vaikka vatsa pullottaakin aivan eri tavalla kuin kuurin aikana viikko sitten.
Vastoinkäymisiä Miehelle tulee työ- ja lomamatkoilta. Elokuvajuhlat Espoossa, Taiteiden yö Helsingissä, Ruotsi-Suomi -maaottelu viikonloppuna. Ei niissä voi olla suu peitettynä, Mies sanoo. Johan ne kaveritkin katsoisivat kummissaan.
Onneksi talon punaviini Espoossa oli Miehen mukaan niin pahaa, ettei sitä voinut toista tuplalasillista juoda. 24 senttilitraa meni ja Mies luulee, että menee tänäänkin ja huomenna. Huomenna voi mennä enemmänkin, mikä ei ole Miehen mielestä pelkästään paha juttu. Se pitää laskea mielenterveysvaikutteisiin poikkeuksiin. Juhlathan jatkuvat pitkään, Mies nyökkäilee juhajokisena ja energiankulutuskin on sen myötä suurempi.
Jotta tavoitteita ei tarvitse rukata, tiukka linja alkaa taas ensi viikolla. Mies suunnittelee varovaisesti kehittävänsä siihen jonkin ohjelman. Naisellakin on varmasti jotakin mielessä, sillä hän oli eilen latkimassa valkoviiniä ystävättäriensä kanssa. Siellä opeteltiin kuulemma sushin tekemistä. Kolme rullataideteosta oli Nainen kuulemma syönytkin pois näkyviltä. Paino nousi puoli kiloa edellisaamusta. Mies pääsi kehumaan puolen kilon tippumisella.
Ohjelmia on siis ehkä tulossa. Juuri tämä ohjelmien tekohan tässä on hauskaa. Noudattaminen ehkä vähemmän hauskaa, mutta itsepä Mies on tiensä valinnut. Ja Nainen Miehen vaikka ei Miehen tietä, puhumattakaan sen ohjelmista. Nainen tietää omat juttunsa.
tiistaina, elokuuta 22, 2006
Vatsa kuntoon
Vatsalihakset ovat usein heikkoja. Laitetta on jos jonkinlaista markkinoilla, vanhat perusvatsalihasliikkeet kaikki ovat oppineet koulussa. Niiden vastapainoksi kannattaa kyllä tehdä selkälihasliikkeitäkin.
Mutta onpa oikoteitä onneen. Tässäpä perusohje.
Mene riittävän paksulle patjalle mahallesi. Kohottaudu varpaitten ja kyynärpäitten varassa tikkusuoraksi. Pääteasento on siis lähes sama kuin koululiikunnan punnerrusliikkeen yläasento. Pysy siinä niin kauan kuin jaksat. Puolen minuutin jälkeen se alkaa varsinkin tottumattomalle tuntua. Minuutti on aloittelijalle varmasti hyvä aloitus. Kokeilkaa ja kommentoikaa.
Liike parantaa nopeasti lihaskestävyyttä ja varsinkin ryhtiä. Ei maksa mitään. Eikä vie kauan. Voi uusia helposti.
Mutta onpa oikoteitä onneen. Tässäpä perusohje.
Mene riittävän paksulle patjalle mahallesi. Kohottaudu varpaitten ja kyynärpäitten varassa tikkusuoraksi. Pääteasento on siis lähes sama kuin koululiikunnan punnerrusliikkeen yläasento. Pysy siinä niin kauan kuin jaksat. Puolen minuutin jälkeen se alkaa varsinkin tottumattomalle tuntua. Minuutti on aloittelijalle varmasti hyvä aloitus. Kokeilkaa ja kommentoikaa.
Liike parantaa nopeasti lihaskestävyyttä ja varsinkin ryhtiä. Ei maksa mitään. Eikä vie kauan. Voi uusia helposti.
Energiankulutusta
Työpäivän päätyttyä klo 18.59 Mies päätti kävellä. Kävely päättyi 14 kilometrin päässä olevaan kotiin 84 minuuttia myöhemmin, mutta tunnin kohdalla Mies hyppäsi metroon ja ajoi sillä kuuden minuutin ajan kaksi pysäkinväliä. Liikuntaa varsin reippaalla kävelyvauhdilla tuli siis 78 minuuttia, kilometrejä seitsemästä kahdeksaan.
Paljonko Miehellä kului energiaa? Googlaamalla selvisi, että energiankulutus on suurinta liikuntamuodoissa, joissa omaa paino (Miehellä siis yli 95 kg) siirretään omien lihasten voimin. Kävely ja juoksu ovat tämän takia tehokkaampia laihdutusliikunnan muotoja kuin pyöräily ja uinti.
Juoksemaan Mies ei erinäisten vammojen vuoksi tällä painolla ryhdy, joten on käveltävä. Polkupyörääkään ei ole vaikka nuorempana Mies teki pisimmillään 1500 kilometrin lenkkejä noin 150 km päiväajolla. Yksittäisillä retkillä pisimmät päiväreissut olivat noin 240 kilometriä, mutta se oli jo hankalaa: silmät turposivat tuulen voimasta.
Pyöräreissuille lähdittiin improvisoidusti, mutta silti saimme ystäväni kanssa päähänpiston ajaa Tukholmaan Pohjanlahden kiertäen. Matkalla suunnittelimme jo menoa Osloon, mutta onneksi rahapula esti sen. Kalusto ei nimittäin olisi koko matkaa kestänyt, vaikka näppäriä tuolloin olimme. Mutta Tukholma tuli nähdyksi!
Paluumatkalla Tampereen kieppeillä pyörärikot hidastivat niin, että liftasimme bussin kyytiin. Tästä innostuneena bussi otti liftareita mukaansa muitakin. Lopulta kyydissä oli 35 liftaria, joista yli 20 erään nuorisojalkapallojoukkueen jäseniä johtajineen. Kaikilla oli totta vie peukalo pystyssä erään suuren mäen pohjukassa lähellä Jyväskylää.
Liftareiden vieressä kökotti kilpailumatkalla hajonnut oma bussi. Teimme parinsadan kilometrin kiepin ja pojat pääsivät pelaamaan Mikkeliin.
Minä ja ystävämme elimme tuolloin rahojen loputtua toista päivää mustikoilla. Mustikoita pulloon puolilleen ja vettä päälle. Sitten ravistetaan. Tämän kokemusten vuoksi en oikein niellyt ukrainalaisten nuorten valitusta pohjois-Suomessa. Kymmenien henkien porukka elää kyllä metsän antimilla ja saa elinrahaa myytävistä huononakin vuotena. Näinhän nytkin oli todellisuudessa käynyt. Muutamat vain halusivat viilata viranomaisia linssiin.
Takaisin matkaan. Bussi matkasi Mikkelistä Iisalmeen, mutta kuljettaja ja sai uuden sairaskohtauksen: se oli syy miksi hän oli palaamassa Tanskasta Suomeen yksin vain pari bussin etulasia kyydissään. Iisalmeen oli tuolloin onneksi vain 15 kilometriä matkaa, joten ystäväni Pekka, joka jo 17-vuotiaana oli salaa ajanut henkilöautoa syrjäteillä jonkin verran - ajoi bussin miehen kotipihaan.
Kuljettaja makasi moottorisuojan päällä - kyse oli sen verran vanhanmallisesta bussista - ja huusi mutkissa, että "käännä enemmän, enemmän, vielä enemmän!" Mies pääsi kotiin, ja toivottavsti selvisi sydänongelmistaan. Nimeäkään emme tainneet lopulta kysyä, eikä hän meiltä. Tärkeintä oli se, että kuljettaja oli elossa, bussi ehyt ja kauniisti pihaan ajettu. Me jatkoimme yötä myöten vielä reilut 200 kilometriä kotiimme.
Pysähdyimme vain poimimaan mustikoita matkalla. Välillä riitelimme ja vauhti yltyi yli 30 kilometriin tunnissa. Pekalla oli tavallinen polkupyörä, minulla sentään viisivaihteinen. Molemmilla oli huippu-urheilijan kunto. Miehenkin sydämenlyönnit 39 kertaa minuutissa. Nyt on tuplaten. Pekalla lienevät asiat paremmin, sillä hän taitaa olla kunnanlääkärinä jossakin päin Suomea ja on jämpti mies.
Liikunta kuluttaa vatsanseudun rasvaa erityisesti miehillä ja säilyttää tai lisää lihasmassaa. Sitäkin kautta perusaineenvaihdunta paranee. Liikunta auttaa myös ruokavaliolla saavutetun laihdutustuloksen säilymistä, sanovat tutkimukset.
Melkein kaikki taulukot puhuvat vain 70 kiloisen miehen kulutuksesta. Kuka nykyinen suomalainen mies on 70 kiloinen. Vain urheilijat tai pienet miehet. Todellisuudessa energiankulutus kasvaa henkilön painon suurentuessa. Kaksi kertaa painavampi henkilö kuluttaa kaksi kertaa enemmän energiaa.
Eripainoisten kävellessä samalla reippaalla nopeudella (6 km /h) kulutus vaihtelee:
50 kg painava henkilö kuluttaa 1004 kJ/t eli 240 kcal/t,
60 kg painava 1 213 kJ/t eli 290 kcal/t
70 kg painava 1 422 kJ/t eli 340 kcal/t
80 kg painava 1 632 kJ/t eli 390 kcal/t
90 kg painava 1 799 kJ/t eli 430 kcal/t
100 kg painava henkilö 2 008 kJ/t 480 kcal/t
Mies siis noin 95 kiloisena - tässä on hieman toiveajattelua mukana - kulutan 1904,5 kJ/t eli 455 kcal tunnissa. Hyötykö: laskunikkarit ovat osoittaneet, että energiankulutus levossa on 5,44 kJ/kg (1,3 kcal/kg) tunnissa eli 95 kg painavalla henkilöllä noin 516,8 kJ/t (123,5 kcal/t). Siis makaamalla reporankana, edes käymättä jääkaapilla, Mies kuluttaa 12403 kJ/vrk eli 2964 kcal/vrk. Tämän painoiselle laihtuminen ei voi olla vaikeaa, sen sijaan painon ylläpitäminen syömällä on.
Kun näitä laskutoimituksia tekee on muistettava, että liikunnan nettoenergiankulutuksen, eli liikunnan aiheuttaman energiankulutuksen lisäyksen laskemiseksi tämä peruskulutuksen määrä on tietysti vähennettävä liikunnan aikana mitatusta kokonaisenergiankulutuksesta. Yksi kävelytunti ei vastaa edes neljän tunnin unosia, mutta sillä on kerrannaisvaikutuksia. Niiden laskemiseen Miehen resurssit eivät tällä hetkellä riitä. Vinkatkaa laskutaulukoista, jos jostakin sellaisia löydätte.
Samalla tämä selittää, miksi laihduttaminen (siellä kaukana jossakin) normaalipainon lähellä on paljon vaikeaa. Ihminen ei kuluta vaikka kengurupallolla liikkuisi paikasta toiseen. Lihavalle laihtumisen avaimetkin annetaan kultalusikkana suupieleen. Kelpaa siinä laihtujan hymyillä katsellessaan laihan väkinäistä liikkumista vaikka energiaa ei edes kulu.
Miehen kehittämä vanha grandeteoria siitä, että miksi käydä hikoillakseen 10 kilometrin juoksulenkillä kun samat hiet saa sitomalla kengännauhoja pitää siis varmasti - enrgiakulutustaulukoiden mukaisesti - paikkaansa.
Yksi rasvakilo sisältää noin 29 300 kJ eli 7 000 kcal energiaa. Sen kuluttamiseen Miehen on käveltävä 6 km:n tuntivauhdilla noin 15 ja puoli tuntia! Reilun tunnin kävelemisellä päivässä Mies voi laihduttaa ilman erityisiä tempauksia kaksi kiloa kuukaudessa.
Mutta kuten juuri todisteltiin, jos Mies kevenee, on saman saavuttaakseen käveltävä pidempään. Tavoite etenee kuin horisontti kävelijän edellä ja juuri siinä se muistuttaa sosialismia, jossa tosin kuihdutus oli mahdollista: sardiinikin oli silloisen vitsin mukaan sosialismin läpikäynyt valas!
Tämän ihmeellisen kivikaudelta olevan standardimitan mukaan 70 kiloisen on rasvakilon kuluttaakseen kävellä hölkytettävä peräti 21 tuntia.
Anssi Kelaa ämpäriin ja tunnin sekä vartin lenkille.
Paljonko Miehellä kului energiaa? Googlaamalla selvisi, että energiankulutus on suurinta liikuntamuodoissa, joissa omaa paino (Miehellä siis yli 95 kg) siirretään omien lihasten voimin. Kävely ja juoksu ovat tämän takia tehokkaampia laihdutusliikunnan muotoja kuin pyöräily ja uinti.
Juoksemaan Mies ei erinäisten vammojen vuoksi tällä painolla ryhdy, joten on käveltävä. Polkupyörääkään ei ole vaikka nuorempana Mies teki pisimmillään 1500 kilometrin lenkkejä noin 150 km päiväajolla. Yksittäisillä retkillä pisimmät päiväreissut olivat noin 240 kilometriä, mutta se oli jo hankalaa: silmät turposivat tuulen voimasta.
Pyöräreissuille lähdittiin improvisoidusti, mutta silti saimme ystäväni kanssa päähänpiston ajaa Tukholmaan Pohjanlahden kiertäen. Matkalla suunnittelimme jo menoa Osloon, mutta onneksi rahapula esti sen. Kalusto ei nimittäin olisi koko matkaa kestänyt, vaikka näppäriä tuolloin olimme. Mutta Tukholma tuli nähdyksi!
Paluumatkalla Tampereen kieppeillä pyörärikot hidastivat niin, että liftasimme bussin kyytiin. Tästä innostuneena bussi otti liftareita mukaansa muitakin. Lopulta kyydissä oli 35 liftaria, joista yli 20 erään nuorisojalkapallojoukkueen jäseniä johtajineen. Kaikilla oli totta vie peukalo pystyssä erään suuren mäen pohjukassa lähellä Jyväskylää.
Liftareiden vieressä kökotti kilpailumatkalla hajonnut oma bussi. Teimme parinsadan kilometrin kiepin ja pojat pääsivät pelaamaan Mikkeliin.
Minä ja ystävämme elimme tuolloin rahojen loputtua toista päivää mustikoilla. Mustikoita pulloon puolilleen ja vettä päälle. Sitten ravistetaan. Tämän kokemusten vuoksi en oikein niellyt ukrainalaisten nuorten valitusta pohjois-Suomessa. Kymmenien henkien porukka elää kyllä metsän antimilla ja saa elinrahaa myytävistä huononakin vuotena. Näinhän nytkin oli todellisuudessa käynyt. Muutamat vain halusivat viilata viranomaisia linssiin.
Takaisin matkaan. Bussi matkasi Mikkelistä Iisalmeen, mutta kuljettaja ja sai uuden sairaskohtauksen: se oli syy miksi hän oli palaamassa Tanskasta Suomeen yksin vain pari bussin etulasia kyydissään. Iisalmeen oli tuolloin onneksi vain 15 kilometriä matkaa, joten ystäväni Pekka, joka jo 17-vuotiaana oli salaa ajanut henkilöautoa syrjäteillä jonkin verran - ajoi bussin miehen kotipihaan.
Kuljettaja makasi moottorisuojan päällä - kyse oli sen verran vanhanmallisesta bussista - ja huusi mutkissa, että "käännä enemmän, enemmän, vielä enemmän!" Mies pääsi kotiin, ja toivottavsti selvisi sydänongelmistaan. Nimeäkään emme tainneet lopulta kysyä, eikä hän meiltä. Tärkeintä oli se, että kuljettaja oli elossa, bussi ehyt ja kauniisti pihaan ajettu. Me jatkoimme yötä myöten vielä reilut 200 kilometriä kotiimme.
Pysähdyimme vain poimimaan mustikoita matkalla. Välillä riitelimme ja vauhti yltyi yli 30 kilometriin tunnissa. Pekalla oli tavallinen polkupyörä, minulla sentään viisivaihteinen. Molemmilla oli huippu-urheilijan kunto. Miehenkin sydämenlyönnit 39 kertaa minuutissa. Nyt on tuplaten. Pekalla lienevät asiat paremmin, sillä hän taitaa olla kunnanlääkärinä jossakin päin Suomea ja on jämpti mies.
Liikunta kuluttaa vatsanseudun rasvaa erityisesti miehillä ja säilyttää tai lisää lihasmassaa. Sitäkin kautta perusaineenvaihdunta paranee. Liikunta auttaa myös ruokavaliolla saavutetun laihdutustuloksen säilymistä, sanovat tutkimukset.
Melkein kaikki taulukot puhuvat vain 70 kiloisen miehen kulutuksesta. Kuka nykyinen suomalainen mies on 70 kiloinen. Vain urheilijat tai pienet miehet. Todellisuudessa energiankulutus kasvaa henkilön painon suurentuessa. Kaksi kertaa painavampi henkilö kuluttaa kaksi kertaa enemmän energiaa.
Eripainoisten kävellessä samalla reippaalla nopeudella (6 km /h) kulutus vaihtelee:
50 kg painava henkilö kuluttaa 1004 kJ/t eli 240 kcal/t,
60 kg painava 1 213 kJ/t eli 290 kcal/t
70 kg painava 1 422 kJ/t eli 340 kcal/t
80 kg painava 1 632 kJ/t eli 390 kcal/t
90 kg painava 1 799 kJ/t eli 430 kcal/t
100 kg painava henkilö 2 008 kJ/t 480 kcal/t
Mies siis noin 95 kiloisena - tässä on hieman toiveajattelua mukana - kulutan 1904,5 kJ/t eli 455 kcal tunnissa. Hyötykö: laskunikkarit ovat osoittaneet, että energiankulutus levossa on 5,44 kJ/kg (1,3 kcal/kg) tunnissa eli 95 kg painavalla henkilöllä noin 516,8 kJ/t (123,5 kcal/t). Siis makaamalla reporankana, edes käymättä jääkaapilla, Mies kuluttaa 12403 kJ/vrk eli 2964 kcal/vrk. Tämän painoiselle laihtuminen ei voi olla vaikeaa, sen sijaan painon ylläpitäminen syömällä on.
Kun näitä laskutoimituksia tekee on muistettava, että liikunnan nettoenergiankulutuksen, eli liikunnan aiheuttaman energiankulutuksen lisäyksen laskemiseksi tämä peruskulutuksen määrä on tietysti vähennettävä liikunnan aikana mitatusta kokonaisenergiankulutuksesta. Yksi kävelytunti ei vastaa edes neljän tunnin unosia, mutta sillä on kerrannaisvaikutuksia. Niiden laskemiseen Miehen resurssit eivät tällä hetkellä riitä. Vinkatkaa laskutaulukoista, jos jostakin sellaisia löydätte.
Samalla tämä selittää, miksi laihduttaminen (siellä kaukana jossakin) normaalipainon lähellä on paljon vaikeaa. Ihminen ei kuluta vaikka kengurupallolla liikkuisi paikasta toiseen. Lihavalle laihtumisen avaimetkin annetaan kultalusikkana suupieleen. Kelpaa siinä laihtujan hymyillä katsellessaan laihan väkinäistä liikkumista vaikka energiaa ei edes kulu.
Miehen kehittämä vanha grandeteoria siitä, että miksi käydä hikoillakseen 10 kilometrin juoksulenkillä kun samat hiet saa sitomalla kengännauhoja pitää siis varmasti - enrgiakulutustaulukoiden mukaisesti - paikkaansa.
Yksi rasvakilo sisältää noin 29 300 kJ eli 7 000 kcal energiaa. Sen kuluttamiseen Miehen on käveltävä 6 km:n tuntivauhdilla noin 15 ja puoli tuntia! Reilun tunnin kävelemisellä päivässä Mies voi laihduttaa ilman erityisiä tempauksia kaksi kiloa kuukaudessa.
Mutta kuten juuri todisteltiin, jos Mies kevenee, on saman saavuttaakseen käveltävä pidempään. Tavoite etenee kuin horisontti kävelijän edellä ja juuri siinä se muistuttaa sosialismia, jossa tosin kuihdutus oli mahdollista: sardiinikin oli silloisen vitsin mukaan sosialismin läpikäynyt valas!
Tämän ihmeellisen kivikaudelta olevan standardimitan mukaan 70 kiloisen on rasvakilon kuluttaakseen kävellä hölkytettävä peräti 21 tuntia.
Anssi Kelaa ämpäriin ja tunnin sekä vartin lenkille.
maanantaina, elokuuta 21, 2006
Paluu kehiin
Miehen muutaman päivän kulttuuriretki on takana. Se tarkoitti "normaalia" elämää hotelliaamiaisineen, kävelylenkkeineen ja mikä parasta yhtenä lämpimänä ruokana päivässä. Vain sunnuntaina Mies jatkoi koko päivän puurolla ja ruisleivällä raskautetun hotelliaamiaisen voimalla. Blogihiljaisuus johtui siitä, että Nainen ei näytä sittenkään omaavan innostusta raportoida ravintoelämästään itse. On tyydyttävä Miehen välittämiin tuntoihin.
Sekä Mies että Nainen ovat syöneet omia ruokiaan omilla tahoillaan, ja ovat lievästi sanoen helpottuneita siitä, että tuo raportoimamme raskas "sairaaladieetti" on takana.
Kummallakaan ei ole halua sitä uusia, vaikka painopudotus oli viikossa plus sitä edeltäneen "esidieetin" aikana merkittävä - monelle tavalliselle laihduttajalle varmaankin vähintään kahden kuukauden työ.
Takaisin on tullut se mikä oli odotettavissakin eli noin kilo. Nestetasapaino on siis palautunut normaaliksi, kun ruokaan laitettiin suolaa. Olo on vastaavalla tavalla "normaali". "Tuntemuksia" on paljon vähemmän. Vyönreikä on pysynyt samalla. Uudet, entistä paria numeroa pienemmän vaatteet sopivat yhä puristamatta.
Naisella dieetin viime päivät menivät hyvin, eikä ongelmia esiintynyt jälkeenpäinkään. Silti intoa sen uusimiseen ei ole. Miehellä kaksi viimeistä päivää menivät jälkeenpäin ajatellen melko pahoissa vatsavaivoissa eivätkä ne hellittäneet parina dieetin jälkeisenä päivänäkään. Dieetin jotkin elementit saattavat olla silti olla mahdollisia tulevaisuudessakin. Naiselle keitto ei maistu "enää koskaan", mies ei ole siitä niin varma. Ehkä se on yksi elementti eri kokeiluissa.
Joka tapauksessa Mies ajattelee niin, että "mikä-nyt-valituksi-tuleekaan"-dieettiä on kevennettävä niin, että normaali työelämä on mahdollista eikä epätoivottuja sivuvaikutuksia olisi niin paljon.
Vatsakivun lisäksi mies havaitsi kuurin lopulla lähinäön huomattavaa heikkenemistä. Se osoittautui tilapäiseksi - sanomalehteä voi taas lukea silmälasit päässä. Onko kansan sanonta "nälkä niin että näköä haittaa" siis totta? Tällaiset kokemukset kyllä vierottavat fanaattisesta asenteesta, jota Mies aluksi korosti tahtopolitiikan osana.
Vatsakipujen syy saattoi olla voimakkaissa mausteissa ja varmaankin myös kohtuullisen runsaassa tupakoinnissa. Lähtökohtaisesti laimeaa kasviskeittoa ryyditettiin aikamoisella annoksella curryä. Pippuria käytimme myös runsaasti, sillä olemme tottuneita maustettuun ruokaan. Ehkä näiden jokapäiväinen käyttö oli yksi syy vatsan reagointiin toisella. Tämä pitää pitää mielessä jatkossa.
Huomenna aloitamme uuden dieetin. Se on Miehen kohdalla epäilemättä helpoin mahdollinen ratkaisu: terveellistä perusruokaa, jonka kalorivaje on riittävä. Mies valinnee ohjelmakseen keskimäärin tuollaisen 1600 - 1800 kcal päivässä. Lipsuminen kerran viikossa ylöspäin sallitaan. (Punaviinipullossahan on noin 700 kcal.)
Alaspäin lipsumisia eli pyrähdyksiä saatetaan myös kokeilla kolmen-neljän päivän ajan. Näihin haetaan inspiraatiota erilaisista dieeteistä kulloisenkin tuntemuksien mukaan: liian paha olo johtaa pyrähdyksen keskeyttämiseen ja paluun perusterveelliseen dieettiin.
Oleellista on Miehen mielestä saada paino tipahtamaan. Siksi (hyöty)liikunnan määrä on pyrittävä pitämään korkeammalla kuin vuosikymmeniin. Nainen todennäköisesti toimii rationaalisen järjestelmän ulkopuolella, intuitioonsa luottaen ja tahtotilansa mukaisesti. Molemmilla on yhtä suuri usko järjestelmänsä toimivuuteen.
Tällöin seurantaan vaaditaan vähintään kuukausi, ehkä hieman toistakin. Asetamme siis seuraavaksi etapiksi syyskuun lopun. Kilotavoitteita ehdimme asettaa matkan varrella, mutta tuskin yli viittä kiloa siinä ehtii tiputtaa. Sekin tietäisi yhteensä yli kymmentä kiloa kahdessa kuukaudessa!
Yksityiskohtainen raportointi jatkuu lähiaikoina, vaikka dramatiikka on taatusti vähäisempää. Ehkä kirjoittelu laajenee välillä käsittelemään näitä teemoja laajemminkin, mene tiedä. Yksityiskohtien runsaudella pyritään tekemiset dokumentoimaan jälkikäteisarviointia varten. Sen verran Mies on valmis luopumaan tavoitteestaan saada kirjallisuuden Nobel laihdutusblogilla.
Joka tapauksessa erilaisia kokeiluja tulee riittämään, mikäli Miehen uskoon on luottamista. Ja miksei olisi? Nainen on vaitelias, mutta jotenkin tuo kiintymys uuteen neljä numeroa pienempään hameeseen on todiste paremmasta huomisesta!
Kaikki ratkaisut pyritään kuitenkin perustelemaan. Kokeiluista ja perusteista käymme mielellämme keskustelua kommenteissamme.
Olkaapa hyvä, arvon lukijat!
Sekä Mies että Nainen ovat syöneet omia ruokiaan omilla tahoillaan, ja ovat lievästi sanoen helpottuneita siitä, että tuo raportoimamme raskas "sairaaladieetti" on takana.
Kummallakaan ei ole halua sitä uusia, vaikka painopudotus oli viikossa plus sitä edeltäneen "esidieetin" aikana merkittävä - monelle tavalliselle laihduttajalle varmaankin vähintään kahden kuukauden työ.
Takaisin on tullut se mikä oli odotettavissakin eli noin kilo. Nestetasapaino on siis palautunut normaaliksi, kun ruokaan laitettiin suolaa. Olo on vastaavalla tavalla "normaali". "Tuntemuksia" on paljon vähemmän. Vyönreikä on pysynyt samalla. Uudet, entistä paria numeroa pienemmän vaatteet sopivat yhä puristamatta.
Naisella dieetin viime päivät menivät hyvin, eikä ongelmia esiintynyt jälkeenpäinkään. Silti intoa sen uusimiseen ei ole. Miehellä kaksi viimeistä päivää menivät jälkeenpäin ajatellen melko pahoissa vatsavaivoissa eivätkä ne hellittäneet parina dieetin jälkeisenä päivänäkään. Dieetin jotkin elementit saattavat olla silti olla mahdollisia tulevaisuudessakin. Naiselle keitto ei maistu "enää koskaan", mies ei ole siitä niin varma. Ehkä se on yksi elementti eri kokeiluissa.
Joka tapauksessa Mies ajattelee niin, että "mikä-nyt-valituksi-tuleekaan"-dieettiä on kevennettävä niin, että normaali työelämä on mahdollista eikä epätoivottuja sivuvaikutuksia olisi niin paljon.
Vatsakivun lisäksi mies havaitsi kuurin lopulla lähinäön huomattavaa heikkenemistä. Se osoittautui tilapäiseksi - sanomalehteä voi taas lukea silmälasit päässä. Onko kansan sanonta "nälkä niin että näköä haittaa" siis totta? Tällaiset kokemukset kyllä vierottavat fanaattisesta asenteesta, jota Mies aluksi korosti tahtopolitiikan osana.
Vatsakipujen syy saattoi olla voimakkaissa mausteissa ja varmaankin myös kohtuullisen runsaassa tupakoinnissa. Lähtökohtaisesti laimeaa kasviskeittoa ryyditettiin aikamoisella annoksella curryä. Pippuria käytimme myös runsaasti, sillä olemme tottuneita maustettuun ruokaan. Ehkä näiden jokapäiväinen käyttö oli yksi syy vatsan reagointiin toisella. Tämä pitää pitää mielessä jatkossa.
Huomenna aloitamme uuden dieetin. Se on Miehen kohdalla epäilemättä helpoin mahdollinen ratkaisu: terveellistä perusruokaa, jonka kalorivaje on riittävä. Mies valinnee ohjelmakseen keskimäärin tuollaisen 1600 - 1800 kcal päivässä. Lipsuminen kerran viikossa ylöspäin sallitaan. (Punaviinipullossahan on noin 700 kcal.)
Alaspäin lipsumisia eli pyrähdyksiä saatetaan myös kokeilla kolmen-neljän päivän ajan. Näihin haetaan inspiraatiota erilaisista dieeteistä kulloisenkin tuntemuksien mukaan: liian paha olo johtaa pyrähdyksen keskeyttämiseen ja paluun perusterveelliseen dieettiin.
Oleellista on Miehen mielestä saada paino tipahtamaan. Siksi (hyöty)liikunnan määrä on pyrittävä pitämään korkeammalla kuin vuosikymmeniin. Nainen todennäköisesti toimii rationaalisen järjestelmän ulkopuolella, intuitioonsa luottaen ja tahtotilansa mukaisesti. Molemmilla on yhtä suuri usko järjestelmänsä toimivuuteen.
Tällöin seurantaan vaaditaan vähintään kuukausi, ehkä hieman toistakin. Asetamme siis seuraavaksi etapiksi syyskuun lopun. Kilotavoitteita ehdimme asettaa matkan varrella, mutta tuskin yli viittä kiloa siinä ehtii tiputtaa. Sekin tietäisi yhteensä yli kymmentä kiloa kahdessa kuukaudessa!
Yksityiskohtainen raportointi jatkuu lähiaikoina, vaikka dramatiikka on taatusti vähäisempää. Ehkä kirjoittelu laajenee välillä käsittelemään näitä teemoja laajemminkin, mene tiedä. Yksityiskohtien runsaudella pyritään tekemiset dokumentoimaan jälkikäteisarviointia varten. Sen verran Mies on valmis luopumaan tavoitteestaan saada kirjallisuuden Nobel laihdutusblogilla.
Joka tapauksessa erilaisia kokeiluja tulee riittämään, mikäli Miehen uskoon on luottamista. Ja miksei olisi? Nainen on vaitelias, mutta jotenkin tuo kiintymys uuteen neljä numeroa pienempään hameeseen on todiste paremmasta huomisesta!
Kaikki ratkaisut pyritään kuitenkin perustelemaan. Kokeiluista ja perusteista käymme mielellämme keskustelua kommenteissamme.
Olkaapa hyvä, arvon lukijat!
torstaina, elokuuta 17, 2006
Rysäyskuuri ohi
Seitsemän vuorokauden "sairaaladieetti" on tältä erää ohi. Dieettiä noudatettiin kirjaimellisesti ja prikulleen. Viimeinen päivä - keittoa ja kokojyväriisiä kasviksilla sekä makeuttamatonta hedelmämehua romautti painoa yllättävän mukavasti.
Aamupaino Miehellä oli 95,5 kg (dieetillä -4,1 kg, puolentoista viikon aikana, "esidieetti" mukaan lukien - 6,5 kg, sillä toissa viikon lopulla paino oli 102 kg), Naisella 74,7 kg (aloituspaino 78,8 kg eli dieetillä -4,1 kg, kesän aikana -6,4 kg). Miehen paino vuoden alussa, joulun ylensyönnin jälkeen oli 108 kg, joten kevään ja kesän saldo on 12,5 kg. Naisen paino pysytteli kesällä 80 kiepeillä.
Viimeinen päivä oli Naiselle helppo. Eilinen oli "vähän epämiellyttävä"; ei kuitenkaan ollut "vaivoja". Eniten Naista häiritsi se, että viimeisen päivän ruoka (keiton lisäksi) oli riisiä ja vihanneksia. Kokojyväriisi ei italialialaisruokiin perehtynyttä Naistamme miellyttänyt.
Mies sen sijaan tykkäsi riisistä kuin hullu puurosta ja söi sitä kuin Simo hilloa. Se oli virhe. Kahden viimeisen päivän vatsakivut olivat melko pahoja: ensin pihvit ja sitten riisi. Kipu kiersi vatsan reunaosia. Alaosan kipu viittasi ehkä hieman runsaan riisin aiheuttamaan tilapäiseen suolitukokseen, ylävatsan kipuun ei ole selitystä ja reunakipu siihen, että irronneet vatsaläskit - niitä riittää onnistuneesta dieetistä huolimatta - olivat irronneet.
Mies mietti sitä olisivatko vatsalihakset kipeytyneet. Kun lihasten välissä piukkana pullottanut rasva tasaantui ja katosi, ei niin vähäisten vatsalihasten asento muuttui. Se aiheutti sitten lihaksen kipeytymisen. Toinen helppo selitys on vatsaläskin tipahtaminen - alavatsa roikkuu. Tämä voi aiheuttaa sisällä repeytymiä - miettikää muutaman kilon painoisen tiiliskiven sijoittamista roikkumaan nahan sisään ja sitä minkälaisia tuntemuksia se voi aiheuttaa.
Ehkä Miehellä oli kuitenkin kyse myös vatsalaukusta ja sen sisäpuolen ärtymisestä. Se pienentyi nopeasti ja suhteellisen pienetkin ruokamäärät aiheuttavat "ähkyn". Kasvis- ja riisiruoat edistävät myös kaasujen muodostumista, mikä voi aiheuttaa myös kipua. Myös pihvien ja keiton curry-mauste kävi mielessä. Varma ei voi olla.
Ensimmäinen vaihe on saavutettu. On hyvä jatkaa. Aamukahvi - tavallista maidokkaampi maitokahvi lämmitetyllä maidolla - maistuu yli viikon tauon jälkeen jumalaiselta. Ruisleipäviipale juuston ja kurkun kanssa samoin. Harvoin aamiaista näin nautinnollisesti syö.
Parilaihdutusta vaikenee (matkan vuoksi) ensi viikon tiistaihin. Silloin ovat mielessä ja vuorossa uudet kujeet.
Se on varmaa, että dieetti jatkuu kuin Kiinan muuri!
Mutta mikä dieetti ja minkälainen?
Aamupaino Miehellä oli 95,5 kg (dieetillä -4,1 kg, puolentoista viikon aikana, "esidieetti" mukaan lukien - 6,5 kg, sillä toissa viikon lopulla paino oli 102 kg), Naisella 74,7 kg (aloituspaino 78,8 kg eli dieetillä -4,1 kg, kesän aikana -6,4 kg). Miehen paino vuoden alussa, joulun ylensyönnin jälkeen oli 108 kg, joten kevään ja kesän saldo on 12,5 kg. Naisen paino pysytteli kesällä 80 kiepeillä.
Viimeinen päivä oli Naiselle helppo. Eilinen oli "vähän epämiellyttävä"; ei kuitenkaan ollut "vaivoja". Eniten Naista häiritsi se, että viimeisen päivän ruoka (keiton lisäksi) oli riisiä ja vihanneksia. Kokojyväriisi ei italialialaisruokiin perehtynyttä Naistamme miellyttänyt.
Mies sen sijaan tykkäsi riisistä kuin hullu puurosta ja söi sitä kuin Simo hilloa. Se oli virhe. Kahden viimeisen päivän vatsakivut olivat melko pahoja: ensin pihvit ja sitten riisi. Kipu kiersi vatsan reunaosia. Alaosan kipu viittasi ehkä hieman runsaan riisin aiheuttamaan tilapäiseen suolitukokseen, ylävatsan kipuun ei ole selitystä ja reunakipu siihen, että irronneet vatsaläskit - niitä riittää onnistuneesta dieetistä huolimatta - olivat irronneet.
Mies mietti sitä olisivatko vatsalihakset kipeytyneet. Kun lihasten välissä piukkana pullottanut rasva tasaantui ja katosi, ei niin vähäisten vatsalihasten asento muuttui. Se aiheutti sitten lihaksen kipeytymisen. Toinen helppo selitys on vatsaläskin tipahtaminen - alavatsa roikkuu. Tämä voi aiheuttaa sisällä repeytymiä - miettikää muutaman kilon painoisen tiiliskiven sijoittamista roikkumaan nahan sisään ja sitä minkälaisia tuntemuksia se voi aiheuttaa.
Ehkä Miehellä oli kuitenkin kyse myös vatsalaukusta ja sen sisäpuolen ärtymisestä. Se pienentyi nopeasti ja suhteellisen pienetkin ruokamäärät aiheuttavat "ähkyn". Kasvis- ja riisiruoat edistävät myös kaasujen muodostumista, mikä voi aiheuttaa myös kipua. Myös pihvien ja keiton curry-mauste kävi mielessä. Varma ei voi olla.
Ensimmäinen vaihe on saavutettu. On hyvä jatkaa. Aamukahvi - tavallista maidokkaampi maitokahvi lämmitetyllä maidolla - maistuu yli viikon tauon jälkeen jumalaiselta. Ruisleipäviipale juuston ja kurkun kanssa samoin. Harvoin aamiaista näin nautinnollisesti syö.
Parilaihdutusta vaikenee (matkan vuoksi) ensi viikon tiistaihin. Silloin ovat mielessä ja vuorossa uudet kujeet.
Se on varmaa, että dieetti jatkuu kuin Kiinan muuri!
Mutta mikä dieetti ja minkälainen?
tiistaina, elokuuta 15, 2006
Kuudennen päivän ilta
Nainen porskutteli pihvipäivät läpi helposti, mutta Miehelle kuudes päivä on ollut rankka - hiostavan työpäivän jälkeinen olo ei ole ollut hyvä, sillä vatsa on kipeä. Muuten tuntemukset ovat kohtuullisia.
Kyse voi olla nestehukasta ja sen myötä suoliston ongelmasta, vaikka nestettä on tankattukin säännöllisesti. Yllätys on ollut se, että pihveistä huolimatta oleellinen tunne on ollut nälkä, tuo harvoin tavallisessa elämässä kohdattu globaali tila. Opettavaista niin kuin koko dieetti. Dieetit ovat vaikeita ja juuri siksi lihomista kannattaa välttää.
Aamupaino kuudennen päivän aamuna oli miehellä 97,1, naisella 75,6 eli molemmilla hieman lisäystä edelliseen - kyse oli kuitenkin sadan gramman muutoksesta. Se liittynee ruokavalion muutokseen. Elimistö siis panttaa viidennen päivän syötyä lihaa hieman pidempään. Iltapainot kaikesta syömisestä huolimatta ovat molemmilla jo alhaisemmat, vaikka päivän mittaan molemmat ovat nauttineet 3-4 pihviä, Nainen kalkkunaa, Mies naudanlihaa ja kalkkunaa.
Molemmat pihvistöt ovat kelvanneet myös Lapselle, joka ilmoitti jättäneensä kouluruokailun väliin. Lihamakaroonilaatikko oli kuulemma "limaista", jota "kukaan ei syönyt". On aikoja eletty, kun tuo ruoka ei lapsille kelpaa. Onneksi pöydät pursuavat hedelmiä ja kasviksia, joten syötävä ei Lapseltakaan lopu.
Mies jaksoi aamuvarhaisella viiden kilometrin kävelyn aamulla ennen töihin menoa. Ehkä tätä ei olisi hiostavan ilman vuoksi kannattanut tehdä. Nainen on ottanut viikon fyysisesti helpommin, mutta on ollut täynnä harvinaista siivousenergiaa.
Vettä on juotu runsaasti, vaikka jano ei tunnu. Aamiaiseksi ja iltapäivällä molemmat ottivat kulhollisen keittoa, joka ei enää maistu niin hyvälle kuin ensimmäiset päivät. Kyllästymistä on siis havaittavissa.
Huomenna on tämän viikon dieetin viimeinen päivä, tulokset näkyvät torstaina. Keiton lisäksi siinä saa syödä kokojyväriisiä vihanneksien kera.
Tämä aiheutti Miehen ja Naisen kesken keskustelua. Mikä onkaan kasvisten ja vihanneksien ero. Googlaamalla sekin löytyy!
Kyse voi olla nestehukasta ja sen myötä suoliston ongelmasta, vaikka nestettä on tankattukin säännöllisesti. Yllätys on ollut se, että pihveistä huolimatta oleellinen tunne on ollut nälkä, tuo harvoin tavallisessa elämässä kohdattu globaali tila. Opettavaista niin kuin koko dieetti. Dieetit ovat vaikeita ja juuri siksi lihomista kannattaa välttää.
Aamupaino kuudennen päivän aamuna oli miehellä 97,1, naisella 75,6 eli molemmilla hieman lisäystä edelliseen - kyse oli kuitenkin sadan gramman muutoksesta. Se liittynee ruokavalion muutokseen. Elimistö siis panttaa viidennen päivän syötyä lihaa hieman pidempään. Iltapainot kaikesta syömisestä huolimatta ovat molemmilla jo alhaisemmat, vaikka päivän mittaan molemmat ovat nauttineet 3-4 pihviä, Nainen kalkkunaa, Mies naudanlihaa ja kalkkunaa.
Molemmat pihvistöt ovat kelvanneet myös Lapselle, joka ilmoitti jättäneensä kouluruokailun väliin. Lihamakaroonilaatikko oli kuulemma "limaista", jota "kukaan ei syönyt". On aikoja eletty, kun tuo ruoka ei lapsille kelpaa. Onneksi pöydät pursuavat hedelmiä ja kasviksia, joten syötävä ei Lapseltakaan lopu.
Mies jaksoi aamuvarhaisella viiden kilometrin kävelyn aamulla ennen töihin menoa. Ehkä tätä ei olisi hiostavan ilman vuoksi kannattanut tehdä. Nainen on ottanut viikon fyysisesti helpommin, mutta on ollut täynnä harvinaista siivousenergiaa.
Vettä on juotu runsaasti, vaikka jano ei tunnu. Aamiaiseksi ja iltapäivällä molemmat ottivat kulhollisen keittoa, joka ei enää maistu niin hyvälle kuin ensimmäiset päivät. Kyllästymistä on siis havaittavissa.
Huomenna on tämän viikon dieetin viimeinen päivä, tulokset näkyvät torstaina. Keiton lisäksi siinä saa syödä kokojyväriisiä vihanneksien kera.
Tämä aiheutti Miehen ja Naisen kesken keskustelua. Mikä onkaan kasvisten ja vihanneksien ero. Googlaamalla sekin löytyy!
maanantaina, elokuuta 14, 2006
Viides päivä, erilainen aamu
Maanantai, tuo ilon ja hekuman aamu, on koittanut. Miehen ja Naisen, laihduttajien, on pakko palata töihin. Laihdutuskuuri ei tee siitä suurempaa riemua, vaikka pitäisi.
Mutta olon puolesta työnteolle ei ole mitään estettä. Mies jätti eilen isommat kävelylenkit väliin, mutta voimisteli 15 minuuttia reiluun hikeen asti ja käveli suihkunraikkaana kaupparetkelle. Ostoksiiin kuului puoli litraa rasvatonta luonnonjugurttia, jota Mies nautti banaanien kanssa. Nainen, joka on erilainen olio, söi omansa viipaloituna erikseen. Lapsi seurasi Miehen ruokailutapaa.
On hämmentävää, kuinka erilaisia ruokailutottumukset ovat. Miehellä ja Naisella ei ole juuri mitään yhteistä. Makuaistit ovat erilaisia, tavat ovat erilaisia ja varsinkin ne yksityiskohdat, miten ja miltä ruoan pitää näyttää ja maistua, ovat aivan totaalisesti erilaisia.
Esimerkkikö? Viidennen päivän ohjelma on käsittääkseni helppo. Aloitimme aamukeitolla, joka näin kuudentena päivänäkin maistuu aina vain paremmalle. Nesteen käytyä vähiin se muistuttaa muhennosta - mutta niin vain toinen viiden-kuuden litran kattilallinen saatiin syödyksi.
Meidän on siis keitettävä kolmas kattilallinen loppudieetin ajaksi. Hulluinta on se, että keitto on alkanut Miehelle jopa maistua. Makuaisti ei kaipaa suolaa, kun siitä tarpeeksi kauan on erossa. Nainen on tässä erilainen. Hän puhuu kyllästymisestä ja lappaa silti kipollisen tuosta vain. Ja hän odotti tätä ensimmäistä pihvipäivää kuin kuuta nousevaa.
Mies olisi pitänyt enemmän toisesta jugurttipäivästä, mutta säännöt ovat sääntöjä. Tänään on syötävä lihaa. Viikko sitten miehen suuhun olisi tämmöisenä päivänä mahtunut sekä Hangon että Naantalin aurinko.
Nainen osti naudanlihansa, jota saa syödä tänään 250-300 gr, kahtena pihvinä. Hän valmisti ne jo eilen. Mies ei olisi ikinä sortunut tällaiseen syntiinlankeemukseen. Pihvit pitää syödä tuoreena.
Juuri tämä johdatti Miehen ostamaan naudan sisäpaistia. Sitä irtosi 11,50 eurolla 1200 grammaa. Näin siitä riittää syötävää toiseksikin lihapäiväksi ja myös Lapselle. Sisäpaistin valmistus on sitä paitsi helppoa. Puna- ja mustapippuria pintaan ja uuniin. Kilon paisti tunnin 100 asteessa, operaation jälkeen folio ympärille jälkikypsymistä varten vähintään puoleksi tunniksi. Jos uunissa paistaa pidempään, keskelle ei tule sitä mehevää punaa. Leikattujen viipaleiden pitää olla ohuita, joten siihen tarvitaan terävä veitsi.
Tätä sisäpaistia, aivan kuten sen sisarta, paahtopaistia, voi syödä hyvin kylmänä. Itse asiassa se on parempaa kylmänä. Siksi se sopii päivän liha-annokseksi Miehen mielestä.
Nainen kiljui vieressä nähtyään verinesteen, että se on raakaa. Totta, Mies sanoi, mutta hyvää. Nainen kieltäytyi sitä syömästä koskaan ja vaikka Mies houkutteli Lapsen syömään ensin viipaleen, sitten toisen, sitten kolmannen, neljännen jne. Nainen pysyi kannassaan. Se on syömäkelvotonta.
Nainen itse paistoi pihvejään (24,50 euroa / kg) aamulla puoli tuntia ja naposteli kuivia lihakäkkäreitä suurella mielihalulla. "On se kuivaa", Nainen vastasi Miehen kysymykseen, "mutta niin sen pitää ollakin". Mitäpä siinä muuta kuin puistelemaan päätä. Mies ja Nainen ovat erilaisia.
Ja sitten päivän painot: Naisen paino 75,5 kg (-3,1 kg dieetin alusta), Miehen 96,8 kg (dieetin alusta -2,8 kg, mutta viikon aikana viime viikon sunnuntaista tähän maanantaiaamuun meni siis kaiken kaikkiaan 5,2 kg).
Ja ei kun sisäpaistia leikkaamaan. Lapsen nälkäinen suu odottaa.
Mutta olon puolesta työnteolle ei ole mitään estettä. Mies jätti eilen isommat kävelylenkit väliin, mutta voimisteli 15 minuuttia reiluun hikeen asti ja käveli suihkunraikkaana kaupparetkelle. Ostoksiiin kuului puoli litraa rasvatonta luonnonjugurttia, jota Mies nautti banaanien kanssa. Nainen, joka on erilainen olio, söi omansa viipaloituna erikseen. Lapsi seurasi Miehen ruokailutapaa.
On hämmentävää, kuinka erilaisia ruokailutottumukset ovat. Miehellä ja Naisella ei ole juuri mitään yhteistä. Makuaistit ovat erilaisia, tavat ovat erilaisia ja varsinkin ne yksityiskohdat, miten ja miltä ruoan pitää näyttää ja maistua, ovat aivan totaalisesti erilaisia.
Esimerkkikö? Viidennen päivän ohjelma on käsittääkseni helppo. Aloitimme aamukeitolla, joka näin kuudentena päivänäkin maistuu aina vain paremmalle. Nesteen käytyä vähiin se muistuttaa muhennosta - mutta niin vain toinen viiden-kuuden litran kattilallinen saatiin syödyksi.
Meidän on siis keitettävä kolmas kattilallinen loppudieetin ajaksi. Hulluinta on se, että keitto on alkanut Miehelle jopa maistua. Makuaisti ei kaipaa suolaa, kun siitä tarpeeksi kauan on erossa. Nainen on tässä erilainen. Hän puhuu kyllästymisestä ja lappaa silti kipollisen tuosta vain. Ja hän odotti tätä ensimmäistä pihvipäivää kuin kuuta nousevaa.
Mies olisi pitänyt enemmän toisesta jugurttipäivästä, mutta säännöt ovat sääntöjä. Tänään on syötävä lihaa. Viikko sitten miehen suuhun olisi tämmöisenä päivänä mahtunut sekä Hangon että Naantalin aurinko.
Nainen osti naudanlihansa, jota saa syödä tänään 250-300 gr, kahtena pihvinä. Hän valmisti ne jo eilen. Mies ei olisi ikinä sortunut tällaiseen syntiinlankeemukseen. Pihvit pitää syödä tuoreena.
Juuri tämä johdatti Miehen ostamaan naudan sisäpaistia. Sitä irtosi 11,50 eurolla 1200 grammaa. Näin siitä riittää syötävää toiseksikin lihapäiväksi ja myös Lapselle. Sisäpaistin valmistus on sitä paitsi helppoa. Puna- ja mustapippuria pintaan ja uuniin. Kilon paisti tunnin 100 asteessa, operaation jälkeen folio ympärille jälkikypsymistä varten vähintään puoleksi tunniksi. Jos uunissa paistaa pidempään, keskelle ei tule sitä mehevää punaa. Leikattujen viipaleiden pitää olla ohuita, joten siihen tarvitaan terävä veitsi.
Tätä sisäpaistia, aivan kuten sen sisarta, paahtopaistia, voi syödä hyvin kylmänä. Itse asiassa se on parempaa kylmänä. Siksi se sopii päivän liha-annokseksi Miehen mielestä.
Nainen kiljui vieressä nähtyään verinesteen, että se on raakaa. Totta, Mies sanoi, mutta hyvää. Nainen kieltäytyi sitä syömästä koskaan ja vaikka Mies houkutteli Lapsen syömään ensin viipaleen, sitten toisen, sitten kolmannen, neljännen jne. Nainen pysyi kannassaan. Se on syömäkelvotonta.
Nainen itse paistoi pihvejään (24,50 euroa / kg) aamulla puoli tuntia ja naposteli kuivia lihakäkkäreitä suurella mielihalulla. "On se kuivaa", Nainen vastasi Miehen kysymykseen, "mutta niin sen pitää ollakin". Mitäpä siinä muuta kuin puistelemaan päätä. Mies ja Nainen ovat erilaisia.
Ja sitten päivän painot: Naisen paino 75,5 kg (-3,1 kg dieetin alusta), Miehen 96,8 kg (dieetin alusta -2,8 kg, mutta viikon aikana viime viikon sunnuntaista tähän maanantaiaamuun meni siis kaiken kaikkiaan 5,2 kg).
Ja ei kun sisäpaistia leikkaamaan. Lapsen nälkäinen suu odottaa.
sunnuntaina, elokuuta 13, 2006
Neljännen päivän aamu
Savu kirvelee silmissä. Onneksi tupakointikokemusta riittää, joten pahempaakin on nähty. Venäjä palaa neljännnen päivän aamuna. Ulkoilla ei tee mieli juuri nyt. Eilisen lenkin jäljiltä on jäykkä, mutta ei kipeä. Naisenkin kivulias päänsärky kesti lopulta tasan kaksi vuorokautta. Se oli siis kahviriippuvuutta!
Yleisolo on pirtsakka. Naisen energiataso on hämmentävä. Parveke siivottu toissapäivänä, eilen keittiö. Mies odottaa urheilua televisiosta. Se on älyllisesti korkeatasoisinta, mitä näin rankan laihdutuskuurin yhteydessä jaksaa tehdä.
Tänään Nainen ja Mies veivät käsi kädessä roska- ja lehtipusseja. Pukeuduimme roskienvientiin kuin presidentinjuhliin: Nainen peilasi muodokasta figuuriaan peilin edessä ainakin minuutin, Mies ei uskaltanut pullistaa hauislihastaan...
Aamupaino Miehellä oli 97,3 kg (dieetillä -2,3 kg, koko viikon aikana - 4,7 kg), Naisella 75,6 kg (eli dieetillä -3 kg, kesän aikana -5 kg).
Aamiaiseksi seitsemältä sieppasimme mieluusti kulholliset keittoa, Mies vielä santsasi. Nainen herkutteli kohta perään luonnonjugurttia - sitä saa syödä tänään mielen mukaan. Mies palasi aamuyhdeksältä ruokapöytään jugurtille, jonka sekaan silputtiin puolikas banaani. Viikset valkoiseksi!
Tänään "sairaaladieetin" neljäntenä päivänä tarjolla on siis kasviskeittoa - mnam! -, minkä lisäksi "rajattomasti" luonnonjugurttia ja rasvatonta maitoa, joiden palanpainikseeksi voi nautia päivän mittaan kolme banaania.
Tällä kaliumpläjäyksellä puristetaan siis viimeisetkin mehut kropasta. Vieläköhän lähtee?
Yleisolo on pirtsakka. Naisen energiataso on hämmentävä. Parveke siivottu toissapäivänä, eilen keittiö. Mies odottaa urheilua televisiosta. Se on älyllisesti korkeatasoisinta, mitä näin rankan laihdutuskuurin yhteydessä jaksaa tehdä.
Tänään Nainen ja Mies veivät käsi kädessä roska- ja lehtipusseja. Pukeuduimme roskienvientiin kuin presidentinjuhliin: Nainen peilasi muodokasta figuuriaan peilin edessä ainakin minuutin, Mies ei uskaltanut pullistaa hauislihastaan...
Aamupaino Miehellä oli 97,3 kg (dieetillä -2,3 kg, koko viikon aikana - 4,7 kg), Naisella 75,6 kg (eli dieetillä -3 kg, kesän aikana -5 kg).
Aamiaiseksi seitsemältä sieppasimme mieluusti kulholliset keittoa, Mies vielä santsasi. Nainen herkutteli kohta perään luonnonjugurttia - sitä saa syödä tänään mielen mukaan. Mies palasi aamuyhdeksältä ruokapöytään jugurtille, jonka sekaan silputtiin puolikas banaani. Viikset valkoiseksi!
Tänään "sairaaladieetin" neljäntenä päivänä tarjolla on siis kasviskeittoa - mnam! -, minkä lisäksi "rajattomasti" luonnonjugurttia ja rasvatonta maitoa, joiden palanpainikseeksi voi nautia päivän mittaan kolme banaania.
Tällä kaliumpläjäyksellä puristetaan siis viimeisetkin mehut kropasta. Vieläköhän lähtee?
lauantaina, elokuuta 12, 2006
Kolmannen päivän ilta
Kolmas päivä kääntyy jo iltaan. Aamupäivällä Mies läksi kävelylle Lapsen kanssa, vaikka koko Itä-Helsinki oli savun peitossa.
- Venäjä palaa, kioskinmyyjä sanoi.
- Ei sitä tällä lailla haluaisi takaisin. Karjala-pullojen avulla se olisi mukavampaa, Mies totesi kuin menneisyyttä kaivellen.
Pienen epäröinnin jälkeen Mies ja Lapsi jatkoivat kävelyä. Tunnin päästä olimme Itäkeskuksessa, tuossa turmeluksen pesässä. Jaloissa tuntui eilinen ja nyt tämä. Lapsi hihitteli kun aloin laahustaa.
Tämän dieetin kuurilainen ei voi tehdä mitään. Ei juoda kahvia, teetä, ei syödä. Kaksi mahdollisuutta löysin: hedelmäsalaatti (3,65 e tuokkonen) ja hiilihapotonta vettä. Jätin väliin. Mies otti hörpyn omasta vesipullosta. Lapsi ja Nainen menivät ostoksille. Nainen oli käyttänyt metroa. Päänsärky oli selitys.
Ostelin kuitenkin tarvikkeet huomiseksi: litran kurria ja 0,75 litraa luonnonjugurttia. En kyllä tiedä, mitä on ei-luonnon jugurtti. Keittoahan meillä on omasta takaa. Tähän voisi kyllä lisätä hymiön.
Miehen yksinäisellä paluumatkalla sitten energiavarastot loppuivat: ilmeisesti alle 500 kcal päivässä uuvuttaa helposti viidentenä päivänä peräkkäin. Suomeksi sanottuna Mies simahti, urheilukielellä sammui. Viidentoista minuutin ajan Mies luuli, että kotiin ei taida päästä - sen jälkeen elimistö löysi uuden polttokohteen ja yhtäkkiä Mies oli melko pirteä.
Ei ollut pitkään, mutta onneksi koti oli lähellä. Kotona Miehelle tuli sitten hurja lihassärky - poltto oli mennyt lihaksille ennen kuin rasvavarastot tulisivat käyttöön. Nainen makasi reporankana petissä. Molemmat tankkasivat kuitenkin keittoa ja pari pientä hedelmäpalaa sekä runsaasti vettä.
Hedelmiä ovat Mies ja Nainen syöneet sen jälkeenkin. Mies kyllä lämmittää keittoa. Kyllä sitä yhden kipollisen voi ottaa. Olo on kummallakin energinen, Naisen päänsärky on ohitse ja hän siivoaa hullun lailla.
Pinna on ehkä tavallista lyhyempi. Sekä Mies että Nainen ovat korottaneet ääntänsä jo pari kertaa. Onneksi tavarat löytyivät ja onni kukoistaa jälleen paratiisissa.
Miehen paino juuri nyt 97,5 kg, Naisen 76,5 kg. Antaa mennä kun on alamäki vain...
- Venäjä palaa, kioskinmyyjä sanoi.
- Ei sitä tällä lailla haluaisi takaisin. Karjala-pullojen avulla se olisi mukavampaa, Mies totesi kuin menneisyyttä kaivellen.
Pienen epäröinnin jälkeen Mies ja Lapsi jatkoivat kävelyä. Tunnin päästä olimme Itäkeskuksessa, tuossa turmeluksen pesässä. Jaloissa tuntui eilinen ja nyt tämä. Lapsi hihitteli kun aloin laahustaa.
Tämän dieetin kuurilainen ei voi tehdä mitään. Ei juoda kahvia, teetä, ei syödä. Kaksi mahdollisuutta löysin: hedelmäsalaatti (3,65 e tuokkonen) ja hiilihapotonta vettä. Jätin väliin. Mies otti hörpyn omasta vesipullosta. Lapsi ja Nainen menivät ostoksille. Nainen oli käyttänyt metroa. Päänsärky oli selitys.
Ostelin kuitenkin tarvikkeet huomiseksi: litran kurria ja 0,75 litraa luonnonjugurttia. En kyllä tiedä, mitä on ei-luonnon jugurtti. Keittoahan meillä on omasta takaa. Tähän voisi kyllä lisätä hymiön.
Miehen yksinäisellä paluumatkalla sitten energiavarastot loppuivat: ilmeisesti alle 500 kcal päivässä uuvuttaa helposti viidentenä päivänä peräkkäin. Suomeksi sanottuna Mies simahti, urheilukielellä sammui. Viidentoista minuutin ajan Mies luuli, että kotiin ei taida päästä - sen jälkeen elimistö löysi uuden polttokohteen ja yhtäkkiä Mies oli melko pirteä.
Ei ollut pitkään, mutta onneksi koti oli lähellä. Kotona Miehelle tuli sitten hurja lihassärky - poltto oli mennyt lihaksille ennen kuin rasvavarastot tulisivat käyttöön. Nainen makasi reporankana petissä. Molemmat tankkasivat kuitenkin keittoa ja pari pientä hedelmäpalaa sekä runsaasti vettä.
Hedelmiä ovat Mies ja Nainen syöneet sen jälkeenkin. Mies kyllä lämmittää keittoa. Kyllä sitä yhden kipollisen voi ottaa. Olo on kummallakin energinen, Naisen päänsärky on ohitse ja hän siivoaa hullun lailla.
Pinna on ehkä tavallista lyhyempi. Sekä Mies että Nainen ovat korottaneet ääntänsä jo pari kertaa. Onneksi tavarat löytyivät ja onni kukoistaa jälleen paratiisissa.
Miehen paino juuri nyt 97,5 kg, Naisen 76,5 kg. Antaa mennä kun on alamäki vain...
Hidasta aikaa
Elämä on monen mielestä lyhyt. Päivät menevät nopeasti ja kun ikä karttuu, aika kiihtyy. Tämä on ihmisen kokemukselle tavallista.
Laihduttaminen on mainio tapa venyttää aikaa. Päivät eivät ole lyhyitä, vaan pitkiä, kokemusrikkaita. Itsetutkiskelun ja -tarkastelun maisemamerkit jäävät mieleen, ruokailut ovat kohokohtia, kuten uuniperunan syönti eilen illalla. Laihdutuskuurilla yksikin päivä rakentuu kuin tavallinen vuosi.
Tämä on mahdollisuus viettää aristokraattista elämää nykyaikana. Vertauskohdan voi saada lukemisesta. Umberto Eco paheksuu sitä, että lukemista yritetään väkisin nopeuttaa esimerkiksi pikaluvulla. Eco sanoo, että lukea pitää hiljaa, nautiskellen, aristokraattisesti. Lojua parvekkeella mukavassa tuolissa ja lukea - tai laihtua.
"Sairaaladieetin" 3. päivä alkaa. Hedelmiä, kasviksia - ja keittoa, joka pistettiin aamuseitsemältä lämpiämään. Toinen viiden-kuuden litran kattilallinen menossa. Helppo päivä siis tiedossa. Ruokaa riittää syötäväksi.
Ongelmana ovat Miehen leikattu polvi, joka rasittui eilen kävelylenkillä ja Naisen sitkasta sitkaampi päänsärky.
Nainen pyöritteli peilin edessä vielä alkuviikolla tiukkaa hametta ympäri löytynyttä vyötäröänsä ja punnitsi itsensä, 76,1 kg. Eilisestä painon pudotus on 0,5 kg. Koko dieetin aikana paino on laskenut 2,5 kg. Se näkyy ja tuntuu, vaikka Nainen vannookin, että tämä on hänen elämänsä viimeinen ohjelmoitu dieetti. Mutta Nainen sanoo, ettei aio näitäkään kiloja takaisin saada.
Miehen paino oli eilen aamulla 98,1 kg, tänään 98,3 - koko dieetti on vienyt siis kahdessa vuorokaudessa vain kilon. Tämä perustunee siihen, että neste oli suurelta osin hävinnyt jo esidieetin aikana. Viime sunnuntaista lähtien paino on kuitenkin tippunut jo 3,7 kg, joten ihan kelvollista. Kasviskeiton ja hedelmien syönti ei kuulosta yhtään hullummalta.
Aamiaiseksi klo 5.30 nautittiin oli kaksi luumua, aamuseitsemäksi siis keitto tulelle. Kaunis päivä tulossa. Mitähän sen pään menoksi keksisi?
Laihduttaminen on mainio tapa venyttää aikaa. Päivät eivät ole lyhyitä, vaan pitkiä, kokemusrikkaita. Itsetutkiskelun ja -tarkastelun maisemamerkit jäävät mieleen, ruokailut ovat kohokohtia, kuten uuniperunan syönti eilen illalla. Laihdutuskuurilla yksikin päivä rakentuu kuin tavallinen vuosi.
Tämä on mahdollisuus viettää aristokraattista elämää nykyaikana. Vertauskohdan voi saada lukemisesta. Umberto Eco paheksuu sitä, että lukemista yritetään väkisin nopeuttaa esimerkiksi pikaluvulla. Eco sanoo, että lukea pitää hiljaa, nautiskellen, aristokraattisesti. Lojua parvekkeella mukavassa tuolissa ja lukea - tai laihtua.
"Sairaaladieetin" 3. päivä alkaa. Hedelmiä, kasviksia - ja keittoa, joka pistettiin aamuseitsemältä lämpiämään. Toinen viiden-kuuden litran kattilallinen menossa. Helppo päivä siis tiedossa. Ruokaa riittää syötäväksi.
Ongelmana ovat Miehen leikattu polvi, joka rasittui eilen kävelylenkillä ja Naisen sitkasta sitkaampi päänsärky.
Nainen pyöritteli peilin edessä vielä alkuviikolla tiukkaa hametta ympäri löytynyttä vyötäröänsä ja punnitsi itsensä, 76,1 kg. Eilisestä painon pudotus on 0,5 kg. Koko dieetin aikana paino on laskenut 2,5 kg. Se näkyy ja tuntuu, vaikka Nainen vannookin, että tämä on hänen elämänsä viimeinen ohjelmoitu dieetti. Mutta Nainen sanoo, ettei aio näitäkään kiloja takaisin saada.
Miehen paino oli eilen aamulla 98,1 kg, tänään 98,3 - koko dieetti on vienyt siis kahdessa vuorokaudessa vain kilon. Tämä perustunee siihen, että neste oli suurelta osin hävinnyt jo esidieetin aikana. Viime sunnuntaista lähtien paino on kuitenkin tippunut jo 3,7 kg, joten ihan kelvollista. Kasviskeiton ja hedelmien syönti ei kuulosta yhtään hullummalta.
Aamiaiseksi klo 5.30 nautittiin oli kaksi luumua, aamuseitsemäksi siis keitto tulelle. Kaunis päivä tulossa. Mitähän sen pään menoksi keksisi?
perjantaina, elokuuta 11, 2006
Helppoa elämää
Varsinaisen dieetin toinen päivä alkaa olla ruokailun osalta puikoissa. Miehelle helppoa kuin mikä. Ei päänsärkyä, ei mitään ongelmaa. Aamukuudelta kulhollinen keittoa, puoli yhdentoista aikaa puolitoista. Palanpainikkeeksi kurkkua kymmenkunta senttiä.
Iltapäivällä Miehen piti kieltäytyä bilekutsuista - kiitos niistä kuitenkin -, sillä edessä oli herkkuhetki. Dieetti lupasi nimittäin illaksi ison uuniperunan voinokareen kanssa. Tarkkaa puuhaa.
Uuniperunaksi olisi varmaan kelvannut Pito, mutta Nainen sanoi, että Rosamundaa sen olla pitää. Kotona ei ollut foliota eikä sopivia perunoita. Mies lupasi hakea.
Ulos helteeseen ja lähimpään kauppaan. Ei ollut Rosamundaa. Eikä ollut toisessakaan.
Mies arveli, että Itäkeskuksen Stockmannilta löytyisi. Kauppaan on matkaa melko tarkasti 4,5 kilometriä, joten Mies otti laukkunsa ja käveli sinne 47 minuutissa. Rosamundaa löytyi, uusia, ja vähän pieniä, mutta varmasti makoisia. Mies muisti ostaa myös foliota, kehuskeli kauppaan sattuneille tutuille laihdutuskuuriaan ja kävi asiasta pienen keskustelun myös kassan kanssa.
Raha-automaattiyhdistyksen mannekiininä kymmenen minuuttia seisottuaan miehen jalat olivat teräsbetonia ja polvi löi tulta. Rasitus oli sittenkin liikaa oikean polven revenneelle kierukalle. Miehen polveen koskeen, vaikka Jukka Keskitalon Euroopan mestaruus saikin hyppimään tasajalkaa.
Naisen päätä särkee jo toisen päivän ajan. Silti hän sai aamulla käytyä Uimastadionilla polskuttelemassa ja siivosi parvekkeenkin. Tehoja siis löytyy.
Illan huippuhetki oli uuniperunoiden syönti. Ette arvaa kuinka hyvää peruna voi olla. Mutta onneksi vain se ensimmäinen - perunat olivat niin pieniä, että tulkitsimme "ison perunan" tarkoittavan kahta pienempää. Niin kuin varmaan tarkoittaakin. Toista perunaa syödessä tajusimme, että olimme ähkytäynnä. Teelusikallinen rasvaa oli aivan tarpeeksi.
Huominen on helppo päivä. Keiton lisäksi saa syödä kasviksia ja hedelmiä vapaasti. Miehellä on klementiinejä ja omenia, Naisella nektariineja ja luumuja. Aiomme pysyä kohtuudessa varsinkin hedelmien kohdalla. Keitosta emme luovu.
Naisen päänsärky ajoi hänet vuoteeseen ja hän nukahti pian. Ehdin kuitenkin vähän lohdutella. Yhteiset kokemukset lähentävät, vaikka pitikin kiirehtiä katsomaan estejuoksua...
Iltapäivällä Miehen piti kieltäytyä bilekutsuista - kiitos niistä kuitenkin -, sillä edessä oli herkkuhetki. Dieetti lupasi nimittäin illaksi ison uuniperunan voinokareen kanssa. Tarkkaa puuhaa.
Uuniperunaksi olisi varmaan kelvannut Pito, mutta Nainen sanoi, että Rosamundaa sen olla pitää. Kotona ei ollut foliota eikä sopivia perunoita. Mies lupasi hakea.
Ulos helteeseen ja lähimpään kauppaan. Ei ollut Rosamundaa. Eikä ollut toisessakaan.
Mies arveli, että Itäkeskuksen Stockmannilta löytyisi. Kauppaan on matkaa melko tarkasti 4,5 kilometriä, joten Mies otti laukkunsa ja käveli sinne 47 minuutissa. Rosamundaa löytyi, uusia, ja vähän pieniä, mutta varmasti makoisia. Mies muisti ostaa myös foliota, kehuskeli kauppaan sattuneille tutuille laihdutuskuuriaan ja kävi asiasta pienen keskustelun myös kassan kanssa.
Raha-automaattiyhdistyksen mannekiininä kymmenen minuuttia seisottuaan miehen jalat olivat teräsbetonia ja polvi löi tulta. Rasitus oli sittenkin liikaa oikean polven revenneelle kierukalle. Miehen polveen koskeen, vaikka Jukka Keskitalon Euroopan mestaruus saikin hyppimään tasajalkaa.
Naisen päätä särkee jo toisen päivän ajan. Silti hän sai aamulla käytyä Uimastadionilla polskuttelemassa ja siivosi parvekkeenkin. Tehoja siis löytyy.
Illan huippuhetki oli uuniperunoiden syönti. Ette arvaa kuinka hyvää peruna voi olla. Mutta onneksi vain se ensimmäinen - perunat olivat niin pieniä, että tulkitsimme "ison perunan" tarkoittavan kahta pienempää. Niin kuin varmaan tarkoittaakin. Toista perunaa syödessä tajusimme, että olimme ähkytäynnä. Teelusikallinen rasvaa oli aivan tarpeeksi.
Huominen on helppo päivä. Keiton lisäksi saa syödä kasviksia ja hedelmiä vapaasti. Miehellä on klementiinejä ja omenia, Naisella nektariineja ja luumuja. Aiomme pysyä kohtuudessa varsinkin hedelmien kohdalla. Keitosta emme luovu.
Naisen päänsärky ajoi hänet vuoteeseen ja hän nukahti pian. Ehdin kuitenkin vähän lohdutella. Yhteiset kokemukset lähentävät, vaikka pitikin kiirehtiä katsomaan estejuoksua...
Ensimmäinen torstai, aamu
Laihtuessa kokee omituisia tuntemuksia, mutta ne eivät ole mitään niihin verrattuna, mitä lihoessa kokee.
Miehelle selvin fyysiperäinen tieto laihtumisesta on siinä kun tuntee, että liha värisee. Ihan alla on värinää ja joskus jopa kuumotusta. Jälkimmäinen oli totta viime yönnä ranteiden suunnalla. Kropan nopea reagointi johtunee ennakkodieettipäivistä.
Miehen päässä on koko ajan pieni vanne ja voihan se aamulla sitä ollakin. Eilen illalla mitatessa Miehen verenpainehärpäke olisi soittanut torvisoittoa jos olisi osannut, sillä se päätyi hämmentäviin lukuihin: 113/83. Melkoisen ideaali siis.
Mies veikkasi, että se on käytännöllisesti katsoen suolattoman dieetin tulosta. Tai sitten mittauksessa meni jotakin pieleen.
Tieto matalasta verenpaineesta aiheutti heti uuden joukon tuntemuksia. Täytynee mitata tänä iltana uudestaan.
Mutta sitä höyhenenkeveyttä ei Miehellä ollut. Jalat olivat hapoilla kuin 400 metrin loppusuoralla. Miehen jalka laahusti ja tuntui jäykältä.
Eilinen kävely jäi alle kahden kilometrin, kun ei pystynyt, Mies lainaa nyrkkeilijä-Jyriä. Nyt tarvittaisiin hierontaa, mutta Nainen makaa sängyssä yhtä uupuneena eilisen pyykinpesun uuvuttamana. Fyysisesti parin-kolmen pyykkikorin kantaminen pesukoneen äärelle, täyttö, tyhjennys ja ripustus ei liene kovin rankkaa, mutta henkisesti. Varsinkin kun on nälkä.
Oikeastaan eilen ei ollut nälkä. Kasviskeittoa pitää ottaa säännöllisesti heti kun hiukaisee, eilinen omena toi tunniksi jumalaisen olon, ja sokerittomia hedelmämehuja meni molemmilla yli puoli litraa, joka on vähän turhan paljon.
Miehen olo oli illalla lähes normaali. Sitä värinää lukuunottamatta. Nainen otti eilen keittoa mukaan liian vähän. Kun hedelmäksikin valikoitui vain nektariini oli illalla päänsärky. Osa saattoi johtua kahvin puutteesta. Se oli niin kova, että lievitykseen tarvittiin pilleri.
Mies ei ollut varma, onko se järkevä liikku, mutta päätteli, että sairaaladieetissä pillereiden otto ei ole harvinaista. Niitä kai siellä popsitaan, kun on pakko. Muuten Mies ajatteli niin, että ilman päänsärkypilleriä ihminen tuntee oman pahoinvointinsa tason parhaiten. Sehän on yksi mahdollinen perusta dieetin keskeyttämiselle. Ja jos laihtuminen ei ole niin kivaa, niin siihen ei järjestä tarvetta ihan lähiaikoina myöhemminkään.
Miehen paino aamulla 98,1 kg (-3,9 kg esidieetin alusta - sunnuntaista siis, ja tämän dieetin aikana -1,2 kg). Nainen mittasi 76,6 kg eli eilen alkaneen dieetin alusta -2,0 kg. Nainen kadottaa nestettä ja totta vie näyttää suihkussa sutjakammalta.
Miehelle selvin fyysiperäinen tieto laihtumisesta on siinä kun tuntee, että liha värisee. Ihan alla on värinää ja joskus jopa kuumotusta. Jälkimmäinen oli totta viime yönnä ranteiden suunnalla. Kropan nopea reagointi johtunee ennakkodieettipäivistä.
Miehen päässä on koko ajan pieni vanne ja voihan se aamulla sitä ollakin. Eilen illalla mitatessa Miehen verenpainehärpäke olisi soittanut torvisoittoa jos olisi osannut, sillä se päätyi hämmentäviin lukuihin: 113/83. Melkoisen ideaali siis.
Mies veikkasi, että se on käytännöllisesti katsoen suolattoman dieetin tulosta. Tai sitten mittauksessa meni jotakin pieleen.
Tieto matalasta verenpaineesta aiheutti heti uuden joukon tuntemuksia. Täytynee mitata tänä iltana uudestaan.
Mutta sitä höyhenenkeveyttä ei Miehellä ollut. Jalat olivat hapoilla kuin 400 metrin loppusuoralla. Miehen jalka laahusti ja tuntui jäykältä.
Eilinen kävely jäi alle kahden kilometrin, kun ei pystynyt, Mies lainaa nyrkkeilijä-Jyriä. Nyt tarvittaisiin hierontaa, mutta Nainen makaa sängyssä yhtä uupuneena eilisen pyykinpesun uuvuttamana. Fyysisesti parin-kolmen pyykkikorin kantaminen pesukoneen äärelle, täyttö, tyhjennys ja ripustus ei liene kovin rankkaa, mutta henkisesti. Varsinkin kun on nälkä.
Oikeastaan eilen ei ollut nälkä. Kasviskeittoa pitää ottaa säännöllisesti heti kun hiukaisee, eilinen omena toi tunniksi jumalaisen olon, ja sokerittomia hedelmämehuja meni molemmilla yli puoli litraa, joka on vähän turhan paljon.
Miehen olo oli illalla lähes normaali. Sitä värinää lukuunottamatta. Nainen otti eilen keittoa mukaan liian vähän. Kun hedelmäksikin valikoitui vain nektariini oli illalla päänsärky. Osa saattoi johtua kahvin puutteesta. Se oli niin kova, että lievitykseen tarvittiin pilleri.
Mies ei ollut varma, onko se järkevä liikku, mutta päätteli, että sairaaladieetissä pillereiden otto ei ole harvinaista. Niitä kai siellä popsitaan, kun on pakko. Muuten Mies ajatteli niin, että ilman päänsärkypilleriä ihminen tuntee oman pahoinvointinsa tason parhaiten. Sehän on yksi mahdollinen perusta dieetin keskeyttämiselle. Ja jos laihtuminen ei ole niin kivaa, niin siihen ei järjestä tarvetta ihan lähiaikoina myöhemminkään.
Miehen paino aamulla 98,1 kg (-3,9 kg esidieetin alusta - sunnuntaista siis, ja tämän dieetin aikana -1,2 kg). Nainen mittasi 76,6 kg eli eilen alkaneen dieetin alusta -2,0 kg. Nainen kadottaa nestettä ja totta vie näyttää suihkussa sutjakammalta.
torstaina, elokuuta 10, 2006
Päätoiminen laihduttaja
Päätoimisen laihduttajan elämä on hubaa. Televisiossa miehet kävelevät sateessa. Mies raaski jättää heidät hetkeksi pistäytyessään kaupassa. Sieltä mukaan tuli sokeroimattomia hedelmämehuja, niitä kalliita, kaksi litran purkkia. Pussillinen sipulia, kaksi vihreää paprikaa, kolme purkkia kuorittuja tomaatteja ja lapselle uutta 1 %:n kaakaomaitoa. Ja vaihteluksi huomiseksi kesäkurpitsa.
Pinaattia Mies ei muistanut ostaa, parsa ei ollut oikein kuosissaan. Eikä Mies parsasta kyllä niin välitäkään: tumapitoinen aine, kihtivaara, samaa luokkaa kuin punainen liha. Hän kuuluu niihin, joiden kihtiarvot ovat aina olleet ylärajallaan, perintöä Miehen äidin puolelta.
Onneksi Mies ei ole kokenut kihtikohtausta pitkään aikaan. Että voi olla isovarpaan tyvinivel silloin kipeä. Punainen ja turvoksissa. Ei ihme, kun liikkuvaksi tarkoitettuun niveleen tarttuu virtsakiteitä - siitä kihdille nimikin Arthritis uritica. Hoitona on aspiriini ja lepo, virtsanlaimentimia, jos lääkkeisiin asti on mentävä. Ja ruokailun muutos tulevaisuudessa pitää ne pois. Vettä kannattaa juoda tarpeeksi.
Nainen soitti ja kertoi, että olisi kyllä mukavampaa viettää laihdutuskuuria kotona. Mies ei tätä epäillyt. Nainen otti keittoa mukaansa työpaikalle ja oli käynyt ostamassa kuurin salliman hedelmän. Nektariini. Mutta ei Miehelläkään helppoa ollut. Tiukka alkuviikko alkoi tuntua päänsärkynä. Silloin Mies keräsi voimat ja lähti kauppareissulle.
Lähtö oli kyllä rankkaa. Ensimmäiset sadat metrit olivat kuin puujaloilla kävelemistä. Edellispäivien lenkit ja jumppa tuntuivat, eikä kantapään haavaumakaan jaksanut olla muistuttamatta, vaikka sitä on hoidettukin. Kuitenkin taas kävi niin, että liikunta helpotti oloa.
Ja kun sen suuren omenan sai palattua syödyksi, imeskellyksi, purruksi ja maiskutelluksi, olo lähenteli jumalallista: se jopa kesti lähes tunnin. Keitto on sitten vuorossa parin tunnin jälkeen. Hedelmähän kannattaa syödä mahdollisimman tyhjään vatsaan ja odotella sitten vähintään pari-kolme tuntia seuraavaan keittokulhoon.
Perussääntökin on tavallisen ruokailun arkeen olemassa. Liharuoan jälkeen hedelmää ei kannata syödä ikinä.
Miehen paino oli muuten aamulla 99,3 kg eli edellisen päivän ilmeisen paha nestehukka oli korvautunut veden ja keiton avulla. Nainen puntaroi itselleen 77,8 kg, joten alamäki hänelläkin on edessä. 7 päivää tekee 168 tuntia. 15 on jo takana. Siis melkein 10 prosenttia alkurysäyksestä.
Hikoiluttaa. Hyvä merkki.
Pinaattia Mies ei muistanut ostaa, parsa ei ollut oikein kuosissaan. Eikä Mies parsasta kyllä niin välitäkään: tumapitoinen aine, kihtivaara, samaa luokkaa kuin punainen liha. Hän kuuluu niihin, joiden kihtiarvot ovat aina olleet ylärajallaan, perintöä Miehen äidin puolelta.
Onneksi Mies ei ole kokenut kihtikohtausta pitkään aikaan. Että voi olla isovarpaan tyvinivel silloin kipeä. Punainen ja turvoksissa. Ei ihme, kun liikkuvaksi tarkoitettuun niveleen tarttuu virtsakiteitä - siitä kihdille nimikin Arthritis uritica. Hoitona on aspiriini ja lepo, virtsanlaimentimia, jos lääkkeisiin asti on mentävä. Ja ruokailun muutos tulevaisuudessa pitää ne pois. Vettä kannattaa juoda tarpeeksi.
Nainen soitti ja kertoi, että olisi kyllä mukavampaa viettää laihdutuskuuria kotona. Mies ei tätä epäillyt. Nainen otti keittoa mukaansa työpaikalle ja oli käynyt ostamassa kuurin salliman hedelmän. Nektariini. Mutta ei Miehelläkään helppoa ollut. Tiukka alkuviikko alkoi tuntua päänsärkynä. Silloin Mies keräsi voimat ja lähti kauppareissulle.
Lähtö oli kyllä rankkaa. Ensimmäiset sadat metrit olivat kuin puujaloilla kävelemistä. Edellispäivien lenkit ja jumppa tuntuivat, eikä kantapään haavaumakaan jaksanut olla muistuttamatta, vaikka sitä on hoidettukin. Kuitenkin taas kävi niin, että liikunta helpotti oloa.
Ja kun sen suuren omenan sai palattua syödyksi, imeskellyksi, purruksi ja maiskutelluksi, olo lähenteli jumalallista: se jopa kesti lähes tunnin. Keitto on sitten vuorossa parin tunnin jälkeen. Hedelmähän kannattaa syödä mahdollisimman tyhjään vatsaan ja odotella sitten vähintään pari-kolme tuntia seuraavaan keittokulhoon.
Perussääntökin on tavallisen ruokailun arkeen olemassa. Liharuoan jälkeen hedelmää ei kannata syödä ikinä.
Miehen paino oli muuten aamulla 99,3 kg eli edellisen päivän ilmeisen paha nestehukka oli korvautunut veden ja keiton avulla. Nainen puntaroi itselleen 77,8 kg, joten alamäki hänelläkin on edessä. 7 päivää tekee 168 tuntia. 15 on jo takana. Siis melkein 10 prosenttia alkurysäyksestä.
Hikoiluttaa. Hyvä merkki.
Keskustelupalstojen amatöörit
Googlaten keittoa latkien "sairaaladieetti" saa esille mielenkiintoisia keskustelupalstoja. Siellä tapaa laihdutuskeskustelun amatöörejä ja varsinkin ammattilaisia. Yrittäjiä, epäonnistujia, toivottomia ja kantavana voimana jokunen harva tavoitteensa saavuttavakin. Joskus siellä testataan myös ryhmämieltä: kannustetaan jo kommentoidaan, joskus motiivit ovat epämääräisempiä.
Eniten Miestä hämmentävät toistuvat epäonnistujat, laihdutuslooserit. Heidän selityksensä muistuttavat suuresti urheilun dopingin käyttäjiä. Dieetin rikkomuksethan ovat oikeastaan dopingia: silloin käytetään kiellettyjä ruoka-aineita. Ne lisäävät tehoja ja hyvää oloa, mutta lopputulos on huono - laihtumista ei tapahdu.
Monet näistä laihdutuksen ammattilaisista alkavat "soveltaa" valitsemaansa dieettiä ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tässä on kaksi eri linjaa. Toiset vertailevat proteiinimääriä, kalorimääriä ja muitakin ravintoarvoja ja yrittävät siten päästä suurin piirtein vastaavaan tulokseen kuin dieettiin kirjatulla ravintoaineella.
Tässähän on hieman järkeäkin - laihduttaminen muuten vaatii nimenomaan järkeä, koska kroppa on kadotettu -, mutta vain silloin, kun kyse on allergioista tai muista esteistä noudattaa dieettiä. Varsinkin rankat aloitusdieetit ovat ihmiselämässä lyhyitä aikoja: viikon ja kaksi seisoo vaikka päällään kusiaispesässä, tapasi isä sanoa enkä ihmettele vaikka olisi seisonutkin. Kolmannen viikon voi sitten toipua niin, että voi aloittaa "paremman elämän" 10-15 kiloa kevyempänä.
Toiset kuitenkin dieettiä soveltaessaan toteuttavat (laihdutuksen näkökulmasta perverssejä) halujaan. He ovat halukoneita, joille hetki ilman halun täyttymystä on kärsimystä. Mies ihmettelee, kuinka he eivät yhä pidä peukaloa suussa. Mies on kova. Täynnä asennetta. Miehen halukoneen moottori on hetkeksi kiinni. Halut eivät ärjähtele, brutalisoi eivätkä jeessittele.
Keskustelupalstojen dieettisovellukset ovat juuri tässä mielessä nekin kiintoisia. Joskus valinnan kohteeksi otetut näyttävät olevan juuri niitä ruoka-aineita, jotka dieetti ehdottomasti kieltää. Näillä ihmisillä ei ole käsitystä siitä, mitä valinta tarkoittaa. He luulevat että se tarkoittaa mitä tahansa. Mutta kun se tarkoittaakin valikointia.
Leivättömän sairaaladieetin soveltajat syövät aamiaiseksi paahtosämpylöitä. "Söin vain pari palaa suklaata", ja "viikonloppuna lipsahti juoman puolelle. On se ihme, että yhdessä siiderissä voi olla saman verran kaloreita kuin koko päivän ruoassa". On vahinko, ettei nauraminen juurikaan laihduta.
Yleisin tämän seuraamani dieetin yksilöllinen "sovellus" on kahvi tai tee. Monet dieetithän sallivat kofeiinin ja teiinin nauttimisen mielin määrin, jotkut vielä makeutusaineet kaupan päälle. Monissa dieeteissä nautitaan hiilihapollisia juomia - näitäkinhän makeutetaan nykyisin hedelmäsokerilla: suomeksi turhilla hiilihydraateilla. Nämä ihmiset "eivät voi olla ilman kahvia" tai he "saavat päänsärkyä kahvittomuudesta". Samat ihmiset valittavat kahvia vastoin pelisääntöjä latkittuaan päänsärkyä dieetin vuoksi ja sitten keskeyttävät. Tai ehkä he jatkavat, mutta jättävät keskustelun.
Yhdessä keskustelussa sentään mainittiin Miessukupuolen edustaja. Vaimo ihmetteli siinä, kuinka mies noudattaa dieettiä niin "orjallisesti". Mies laihtui kuutisen kiloa, vaimo siitä puolet. Tämä johtui kuulemma siitä, kun mies oli suurempi. Ehkä. Ainakin osin. Totta toinen puoli.
Sitten sovelluksia tekevät ovat myös uskomattoman kovapäisiä. Allergikot haluavat välttämättä ryhtyä kasvikeittopohjaiselle dieetille, vaikka eivät niitä pysty syömään raakana eivätkä keitettynä. "Voisinko korvata ne riisikakulla?"
Sitten ovat nämä keskustelun pahanilmalinnut. Ensimmäiset vatvovat asiaa päiväkausia ja keskeyttävät ensimmäisenä iltana hervottomaan syöpöttelyyn. Kehottaisin heitä lääkäriin: siellä kannattaa tarkistaa, onko heillä selkärankaa. Nämä ihmiset ovat sotkeneet terapeuttisen keskustelun ja laihduttamisen. En väitä, etteikö moni tarvitsisi kumpaakin.
Toiset pahanilmanlinnut alkavat demonisoida valittua dieettiä. Täysin ilman perusteita "sairaaladieetti" johtaa sairaalaan, "Ne kilot tulevat kyllä takaisin yhtä nopeasti kuin lähtevät", "mitä ne luulevat" a) laihtuvansa seitsemässä päivässä, b)tekevänsä dieetin jälkeen?" Kasviskeittoa latkimalla reilusti ylipainoinen ei ihan ensimmäisten kuukausien aikana sairaalaa luultavasti tarvitse.
Kolmannet pahanilmanlinnut ovat sitten nämä öklötermeillä pelaajat. Jälleen kerran kaikki lähtee henkilökohtaisista mieltymyksistä ja haluista. Kaali "oksettaa" jo ensimmäisen päivän jälkeen, pinaattia "en kyllä pysty syömään" ja milloin mikäkin ruoka-aine tuottaa värikkäästi kuvattuja vastenmielisyyden tunteita. Nämä varhaisteini-ikäiset tavat ovat tietysti muutenkin vallanneet nettien keskustelupalstat.
Keskustelupalstat ovat viihdyttäviä, mutta aikamoista pujottelua siellä täytyy noudattaa. Todellisista kokemuksista puhuvat harvat. Siksikin blogi on parempi. Mutta kyllä kommentoida saa.
Nainen lähti töihin latkittuaan puolitoista kipollista keittoa. Sanoi sen olevan hyvää. Hyvää se onkin, kun on nälkä. Maustoimme peruskeittoa currylla, joka on sallittu mauste. Itse laitoin kipon pohjalle persiljaa ja kynteliä. Jälkimmäinenhän on "vanhan kansan" suolan korvike. Suolaa koko reilun viiden litran keitossa on yksi kasvisliemikuutio.
Täytynee hakea kolmas kulhollinen, kun on nälkä.
Eniten Miestä hämmentävät toistuvat epäonnistujat, laihdutuslooserit. Heidän selityksensä muistuttavat suuresti urheilun dopingin käyttäjiä. Dieetin rikkomuksethan ovat oikeastaan dopingia: silloin käytetään kiellettyjä ruoka-aineita. Ne lisäävät tehoja ja hyvää oloa, mutta lopputulos on huono - laihtumista ei tapahdu.
Monet näistä laihdutuksen ammattilaisista alkavat "soveltaa" valitsemaansa dieettiä ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tässä on kaksi eri linjaa. Toiset vertailevat proteiinimääriä, kalorimääriä ja muitakin ravintoarvoja ja yrittävät siten päästä suurin piirtein vastaavaan tulokseen kuin dieettiin kirjatulla ravintoaineella.
Tässähän on hieman järkeäkin - laihduttaminen muuten vaatii nimenomaan järkeä, koska kroppa on kadotettu -, mutta vain silloin, kun kyse on allergioista tai muista esteistä noudattaa dieettiä. Varsinkin rankat aloitusdieetit ovat ihmiselämässä lyhyitä aikoja: viikon ja kaksi seisoo vaikka päällään kusiaispesässä, tapasi isä sanoa enkä ihmettele vaikka olisi seisonutkin. Kolmannen viikon voi sitten toipua niin, että voi aloittaa "paremman elämän" 10-15 kiloa kevyempänä.
Toiset kuitenkin dieettiä soveltaessaan toteuttavat (laihdutuksen näkökulmasta perverssejä) halujaan. He ovat halukoneita, joille hetki ilman halun täyttymystä on kärsimystä. Mies ihmettelee, kuinka he eivät yhä pidä peukaloa suussa. Mies on kova. Täynnä asennetta. Miehen halukoneen moottori on hetkeksi kiinni. Halut eivät ärjähtele, brutalisoi eivätkä jeessittele.
Keskustelupalstojen dieettisovellukset ovat juuri tässä mielessä nekin kiintoisia. Joskus valinnan kohteeksi otetut näyttävät olevan juuri niitä ruoka-aineita, jotka dieetti ehdottomasti kieltää. Näillä ihmisillä ei ole käsitystä siitä, mitä valinta tarkoittaa. He luulevat että se tarkoittaa mitä tahansa. Mutta kun se tarkoittaakin valikointia.
Leivättömän sairaaladieetin soveltajat syövät aamiaiseksi paahtosämpylöitä. "Söin vain pari palaa suklaata", ja "viikonloppuna lipsahti juoman puolelle. On se ihme, että yhdessä siiderissä voi olla saman verran kaloreita kuin koko päivän ruoassa". On vahinko, ettei nauraminen juurikaan laihduta.
Yleisin tämän seuraamani dieetin yksilöllinen "sovellus" on kahvi tai tee. Monet dieetithän sallivat kofeiinin ja teiinin nauttimisen mielin määrin, jotkut vielä makeutusaineet kaupan päälle. Monissa dieeteissä nautitaan hiilihapollisia juomia - näitäkinhän makeutetaan nykyisin hedelmäsokerilla: suomeksi turhilla hiilihydraateilla. Nämä ihmiset "eivät voi olla ilman kahvia" tai he "saavat päänsärkyä kahvittomuudesta". Samat ihmiset valittavat kahvia vastoin pelisääntöjä latkittuaan päänsärkyä dieetin vuoksi ja sitten keskeyttävät. Tai ehkä he jatkavat, mutta jättävät keskustelun.
Yhdessä keskustelussa sentään mainittiin Miessukupuolen edustaja. Vaimo ihmetteli siinä, kuinka mies noudattaa dieettiä niin "orjallisesti". Mies laihtui kuutisen kiloa, vaimo siitä puolet. Tämä johtui kuulemma siitä, kun mies oli suurempi. Ehkä. Ainakin osin. Totta toinen puoli.
Sitten sovelluksia tekevät ovat myös uskomattoman kovapäisiä. Allergikot haluavat välttämättä ryhtyä kasvikeittopohjaiselle dieetille, vaikka eivät niitä pysty syömään raakana eivätkä keitettynä. "Voisinko korvata ne riisikakulla?"
Sitten ovat nämä keskustelun pahanilmalinnut. Ensimmäiset vatvovat asiaa päiväkausia ja keskeyttävät ensimmäisenä iltana hervottomaan syöpöttelyyn. Kehottaisin heitä lääkäriin: siellä kannattaa tarkistaa, onko heillä selkärankaa. Nämä ihmiset ovat sotkeneet terapeuttisen keskustelun ja laihduttamisen. En väitä, etteikö moni tarvitsisi kumpaakin.
Toiset pahanilmanlinnut alkavat demonisoida valittua dieettiä. Täysin ilman perusteita "sairaaladieetti" johtaa sairaalaan, "Ne kilot tulevat kyllä takaisin yhtä nopeasti kuin lähtevät", "mitä ne luulevat" a) laihtuvansa seitsemässä päivässä, b)tekevänsä dieetin jälkeen?" Kasviskeittoa latkimalla reilusti ylipainoinen ei ihan ensimmäisten kuukausien aikana sairaalaa luultavasti tarvitse.
Kolmannet pahanilmanlinnut ovat sitten nämä öklötermeillä pelaajat. Jälleen kerran kaikki lähtee henkilökohtaisista mieltymyksistä ja haluista. Kaali "oksettaa" jo ensimmäisen päivän jälkeen, pinaattia "en kyllä pysty syömään" ja milloin mikäkin ruoka-aine tuottaa värikkäästi kuvattuja vastenmielisyyden tunteita. Nämä varhaisteini-ikäiset tavat ovat tietysti muutenkin vallanneet nettien keskustelupalstat.
Keskustelupalstat ovat viihdyttäviä, mutta aikamoista pujottelua siellä täytyy noudattaa. Todellisista kokemuksista puhuvat harvat. Siksikin blogi on parempi. Mutta kyllä kommentoida saa.
Nainen lähti töihin latkittuaan puolitoista kipollista keittoa. Sanoi sen olevan hyvää. Hyvää se onkin, kun on nälkä. Maustoimme peruskeittoa currylla, joka on sallittu mauste. Itse laitoin kipon pohjalle persiljaa ja kynteliä. Jälkimmäinenhän on "vanhan kansan" suolan korvike. Suolaa koko reilun viiden litran keitossa on yksi kasvisliemikuutio.
Täytynee hakea kolmas kulhollinen, kun on nälkä.
keskiviikkona, elokuuta 09, 2006
Oikealle dieetille - hömpästä viis
Miehen päivä hurahti taas nopeasti. Aamiaisen lihanokare oli kärpässarjaa, eikä siitä tullut härkästä päivälläkään.
Lounaan sijaan Mies marssi kolmen kilometrin kävelylle ja nautti meren äärellä etelähelsinkiläisessä kuulussa kahvilassa kupin kahvia ja omituisen "terveysjuoman", johon oli kalliin hinnan vastikkeeksi läntätty mukaan mm. sitriiniä ja magnesiumia.
Jälkimmäistä ehkä jopa tarvitaan, sillä kuuma on ollut. Rannassa oli hämärää, sillä jostakin virtaa ilmatilaan savua. Metsäpaloja itärajan takana?
Hyvinvoivia ihmisiä katsellessa Miestä hämmensi vedeltä maistuvan ananasjuomapullon kyljen teksti. Puolen litran nestemäärään oli mainoksista huolimatta tuputettu 10 g hedelmäsokeria. ja sen mukaisesti kalorimääräksi oli saatu koko pullolliselle 40 kcal. [Oikea luku lienee 40,5 kcal]
Moraalia se ei laskenut, mutta ihmetytti. Paluumatkalla askel oli sen vuoksi kaksi senttiä pidempi.
Miehen työpäivä jatkui myöhään iltaan. Lasi vettä silloin tällöin piti hien pinnassa kolmikymmenasteisessa työhuoneessa. Mies ei mennyt notkumaan edes kahviautomaatille. Pulkan tultua täyteen Mies käveli pari kilometriä metrolle ja päätemetroasemalta kotiin: näin päivän saldoksi kertyi kuusi-seitsemän kilometriä pitkospuita. Mutta sen Mies lihaksissaan tunsikin. Ne ovat sittenkin olemassa siellä jossakin.
Kotona odotti suihku ja kolme siivua ohuenohutta kinkkua: nopeasti tarkistettu paino oli 98,6 kg eli Miehestä löytyi kilo vähemmän hikeä kuin aamulla. Sunnuntaista lähtien paino on laskenut 3,4 kiloa. Siitä voi laskea, että 90 päivässä Mies muuttuu energiahiukkaseksi universumiin.
Nainen oli kahvittelun lisäksi työpaikalla tehnyt työtä ja siinä sivussa nauttinut kaksi karjalanpiirakkaa. Kotona oli kurkkua, tomaattia ja possun sisäfilettä. Jälkimmäinen tuntuu maistuvan, sen sijaan puntarilla käynti ei.
Jatkuvasti puntarilla ramppaava Mies oli harkinnut myös välinelaihdutusta. Anttilan digitaalivaaka oli kuitenkin italialainen ja maksoi 54,50 e. Mittarillinen oli puolet halvempi. Entinen sai kelvata.
Nyt lihansyönti hetkeksi loppui, sillä Mies hotkaisi sisäfileen lopun sillä varjolla, että Lapsikin otti palasen. Ei siitä muuten hyvää lihansyöjää tulisi, kuuluu virallinen selitys. Kapoista filettä kertyi kumpaisellekin kolmisen senttiä. Eli ei se puolta kämmentä peittäisi Lapsellakaan. Huomiseksi on keksittävä jotakin muuta.
Mutta liha saa nyt jäädä, sillä Naisen kanssa käydyn vakavahenkisen keskustelun jälkeen ajattelimme tehdä hömpästä totta. Päätimme ryhtyä sairaaladieetin kuluttajiksi.
Versioksi valikoitui se keitonlatkimisdieetti: pilkoimme kuuden litran kattilaan kuusi sipulia varsineen, jumalattoman suuren varsisellerin, kaksi vihreää paprikaa ja isohkon kaalin. Kattila täyttyi ja täytettiin vedellä, sekaan yksi lihaliemikuutio, jota kiehuteltiin erikseen liemessä, jonka muodosti pari purkkia kuorittuja tomaatteja. Tätä syödä tärryytämme seuraavan viikon. Kuusi litraa ei varmaankaan riitä, varaudumme 14 litraan eli litra päivässä kummallekin.
Nainen latki keittoa maistiaiseksi yhden lautasellisen, mies kaksi. Ihan hyvää tässä maailmantilanteessa: me emme kumpikaan kaihda kaalia, selleriä emmekä juuri muutakaan. Siksihän me tässä blogissa olemme, rautaisen tahdon vuoksi.
Lounaan sijaan Mies marssi kolmen kilometrin kävelylle ja nautti meren äärellä etelähelsinkiläisessä kuulussa kahvilassa kupin kahvia ja omituisen "terveysjuoman", johon oli kalliin hinnan vastikkeeksi läntätty mukaan mm. sitriiniä ja magnesiumia.
Jälkimmäistä ehkä jopa tarvitaan, sillä kuuma on ollut. Rannassa oli hämärää, sillä jostakin virtaa ilmatilaan savua. Metsäpaloja itärajan takana?
Hyvinvoivia ihmisiä katsellessa Miestä hämmensi vedeltä maistuvan ananasjuomapullon kyljen teksti. Puolen litran nestemäärään oli mainoksista huolimatta tuputettu 10 g hedelmäsokeria. ja sen mukaisesti kalorimääräksi oli saatu koko pullolliselle 40 kcal. [Oikea luku lienee 40,5 kcal]
Moraalia se ei laskenut, mutta ihmetytti. Paluumatkalla askel oli sen vuoksi kaksi senttiä pidempi.
Miehen työpäivä jatkui myöhään iltaan. Lasi vettä silloin tällöin piti hien pinnassa kolmikymmenasteisessa työhuoneessa. Mies ei mennyt notkumaan edes kahviautomaatille. Pulkan tultua täyteen Mies käveli pari kilometriä metrolle ja päätemetroasemalta kotiin: näin päivän saldoksi kertyi kuusi-seitsemän kilometriä pitkospuita. Mutta sen Mies lihaksissaan tunsikin. Ne ovat sittenkin olemassa siellä jossakin.
Kotona odotti suihku ja kolme siivua ohuenohutta kinkkua: nopeasti tarkistettu paino oli 98,6 kg eli Miehestä löytyi kilo vähemmän hikeä kuin aamulla. Sunnuntaista lähtien paino on laskenut 3,4 kiloa. Siitä voi laskea, että 90 päivässä Mies muuttuu energiahiukkaseksi universumiin.
Nainen oli kahvittelun lisäksi työpaikalla tehnyt työtä ja siinä sivussa nauttinut kaksi karjalanpiirakkaa. Kotona oli kurkkua, tomaattia ja possun sisäfilettä. Jälkimmäinen tuntuu maistuvan, sen sijaan puntarilla käynti ei.
Jatkuvasti puntarilla ramppaava Mies oli harkinnut myös välinelaihdutusta. Anttilan digitaalivaaka oli kuitenkin italialainen ja maksoi 54,50 e. Mittarillinen oli puolet halvempi. Entinen sai kelvata.
Nyt lihansyönti hetkeksi loppui, sillä Mies hotkaisi sisäfileen lopun sillä varjolla, että Lapsikin otti palasen. Ei siitä muuten hyvää lihansyöjää tulisi, kuuluu virallinen selitys. Kapoista filettä kertyi kumpaisellekin kolmisen senttiä. Eli ei se puolta kämmentä peittäisi Lapsellakaan. Huomiseksi on keksittävä jotakin muuta.
Mutta liha saa nyt jäädä, sillä Naisen kanssa käydyn vakavahenkisen keskustelun jälkeen ajattelimme tehdä hömpästä totta. Päätimme ryhtyä sairaaladieetin kuluttajiksi.
Versioksi valikoitui se keitonlatkimisdieetti: pilkoimme kuuden litran kattilaan kuusi sipulia varsineen, jumalattoman suuren varsisellerin, kaksi vihreää paprikaa ja isohkon kaalin. Kattila täyttyi ja täytettiin vedellä, sekaan yksi lihaliemikuutio, jota kiehuteltiin erikseen liemessä, jonka muodosti pari purkkia kuorittuja tomaatteja. Tätä syödä tärryytämme seuraavan viikon. Kuusi litraa ei varmaankaan riitä, varaudumme 14 litraan eli litra päivässä kummallekin.
Nainen latki keittoa maistiaiseksi yhden lautasellisen, mies kaksi. Ihan hyvää tässä maailmantilanteessa: me emme kumpikaan kaihda kaalia, selleriä emmekä juuri muutakaan. Siksihän me tässä blogissa olemme, rautaisen tahdon vuoksi.
Ensimmäinen keskiviikko, aamu.
Kas, Nainenkin näyttää käyneen koneella. Pelkäsinkin, että tämä kommentointi jää vain Miehen hartioille. Ja nehän ovat kapenemassa. Toivottavasti kuitenkin vähemmän kuin muut ruumiinosat.
Miehen digitaalipuntari näytti aamulla 99,6 kg. Nainen taisi mainita lehden takaa omaksi painokseen 78,6 kg. Nainen ei jostain Miehelle vieraista syistä halua puhua koko aikaa laihduttamisesta, vaan ilmoitti haluavansa Pariisiin. Mies sanoi, että mieluummin Lontoo. Sieltähän voisi sitten Eurostarilla humauttaa pariksi päiväksi Pariisiin jos tahtoo. Tämä tyrehdytti keskustelun, vaikka Nainen testasikin muutaman keskeisen matkailunähtävyyden. Mies sanoi käyneensä niissä kaikissa, viimeksi pari vuotta sitten työmatkalla, kun sitä riitti viikonlopuksikin. Versaillesia ja Invalidikirkkoa lukuunottamatta.
Paino osoittaa, että lievää nestehukkaa on havaittavissa. Laihtumisesta alamme puhua kolmen viikon kuluttua. Mikäli puheita Miehen ja Naisen välillä riittää. Laihdutus, yleisurheilun EM-kisat ja eri rytmit tuovat aikamoisen hiljaisuuden spiraaliin perheen pelikentälle.
Ilmat ovat viilentyneet. Se antaa Miehelle mahdollisuuden rysäystiputukseen. Nestettä kropasta ei saa juuri irti kiertämällä puristamallakaan - pari viimeistä päivää ovat ne kuihduttaneet, mistä parin kilon tipahtaminenkin kertoo. Eilinen liikunta, noin 8 kilometriä kävelyä ja käveleskelyä, tuntuu kropassa, vaikka varttitunnin voimistelu illalla rentouttikin hetkeksi.
Miehellä läski värisee. Se on laihtumisen tuntu. En tiedä onko se yleistä: tietyssä vaiheessa laihtuminen on fyysistä. Toisaalta esimerkiksi puolukkamehu saa dieetin yhteydessä aikaan saman värinän. Ihon alla tuntuu. Ehkä rasvasoluparka siellä kärsii puutostilasta.
Aamiaista ei nautittu ruohikolla, parvekkeella sentään. Nainen söi lähes tavanomaisen voileivän ja joi kahvia, raaski kysymättä antaa aamulehdestä palasen Miehellekin.
Mies söi lihaa. Nainen oli yöllä valmistanut porsaan sisäfilettä uunissa ja siitä mies nappasi itselleen ehkä noin 70 gramman palan. Palanpainikkeeksi kolme "ohuenohutta" siivua savustettua kinkkua (rasvaa 2,5 %).
Mies varoo tänään mustikkakeiton hiilihydraatteja (7,1 g / dl) - kuljemme lähes nollabudjetilla alakarpaten, polttoa lihalla yllä pitämällä.
Laihduttamiseen aivan olennaisesti kuuluva maitotuote siemaistaan kahvin kanssa. Latteaa, mutta hyvää. Makeutusaineella, tietysti. On lähdettävä käveleskelemään työpaikan suuntaan. Työmatka on lähes 15 kilometriä, joten on tyydyttävä kilometrin kävelyyn molemmissa päissä. Kulkuvälinettä odotellessa voi vaikka nousta varpailleen 100 kertaa.
Miehen digitaalipuntari näytti aamulla 99,6 kg. Nainen taisi mainita lehden takaa omaksi painokseen 78,6 kg. Nainen ei jostain Miehelle vieraista syistä halua puhua koko aikaa laihduttamisesta, vaan ilmoitti haluavansa Pariisiin. Mies sanoi, että mieluummin Lontoo. Sieltähän voisi sitten Eurostarilla humauttaa pariksi päiväksi Pariisiin jos tahtoo. Tämä tyrehdytti keskustelun, vaikka Nainen testasikin muutaman keskeisen matkailunähtävyyden. Mies sanoi käyneensä niissä kaikissa, viimeksi pari vuotta sitten työmatkalla, kun sitä riitti viikonlopuksikin. Versaillesia ja Invalidikirkkoa lukuunottamatta.
Paino osoittaa, että lievää nestehukkaa on havaittavissa. Laihtumisesta alamme puhua kolmen viikon kuluttua. Mikäli puheita Miehen ja Naisen välillä riittää. Laihdutus, yleisurheilun EM-kisat ja eri rytmit tuovat aikamoisen hiljaisuuden spiraaliin perheen pelikentälle.
Ilmat ovat viilentyneet. Se antaa Miehelle mahdollisuuden rysäystiputukseen. Nestettä kropasta ei saa juuri irti kiertämällä puristamallakaan - pari viimeistä päivää ovat ne kuihduttaneet, mistä parin kilon tipahtaminenkin kertoo. Eilinen liikunta, noin 8 kilometriä kävelyä ja käveleskelyä, tuntuu kropassa, vaikka varttitunnin voimistelu illalla rentouttikin hetkeksi.
Miehellä läski värisee. Se on laihtumisen tuntu. En tiedä onko se yleistä: tietyssä vaiheessa laihtuminen on fyysistä. Toisaalta esimerkiksi puolukkamehu saa dieetin yhteydessä aikaan saman värinän. Ihon alla tuntuu. Ehkä rasvasoluparka siellä kärsii puutostilasta.
Aamiaista ei nautittu ruohikolla, parvekkeella sentään. Nainen söi lähes tavanomaisen voileivän ja joi kahvia, raaski kysymättä antaa aamulehdestä palasen Miehellekin.
Mies söi lihaa. Nainen oli yöllä valmistanut porsaan sisäfilettä uunissa ja siitä mies nappasi itselleen ehkä noin 70 gramman palan. Palanpainikkeeksi kolme "ohuenohutta" siivua savustettua kinkkua (rasvaa 2,5 %).
Mies varoo tänään mustikkakeiton hiilihydraatteja (7,1 g / dl) - kuljemme lähes nollabudjetilla alakarpaten, polttoa lihalla yllä pitämällä.
Laihduttamiseen aivan olennaisesti kuuluva maitotuote siemaistaan kahvin kanssa. Latteaa, mutta hyvää. Makeutusaineella, tietysti. On lähdettävä käveleskelemään työpaikan suuntaan. Työmatka on lähes 15 kilometriä, joten on tyydyttävä kilometrin kävelyyn molemmissa päissä. Kulkuvälinettä odotellessa voi vaikka nousta varpailleen 100 kertaa.
tiistaina, elokuuta 08, 2006
En syö salaa
Perusteettomaan väitteeseen viitaten: En syö salaa!
Täydennys : Nainen söi vielä illalla salaattia julkisesti.
Täydennys : Nainen söi vielä illalla salaattia julkisesti.
Ensimmäinen tiistai
Kaikki sujui Miehellä tänään jo paremmin. Kevytmallista mustikkakeittoa 3 desilitraa ja kaksi siivua metwurstia. Työmatkalla kävelyä aamulla kaksi kilometriä, lounas väliin ja reippaalle neljän kilometrin kävelylenkille sen sijaan.
Neljän jälkeen illalla uusi annos mustikkakeittoa, sillä se Susi-Kallekin. Työpäivän päätteeksi voi kävellä kolmisen kilometriä, josta viimeinen puolikas reilulla vauhdilla.
Myöhäisillalla voisi vielä pari kilometriä käydä repäisemässä reippaalla tahdilla. Mielessä Albin Stenroos, joka harjoitteli olympiamaratonille joskus 80 vuotta sitten kävelemällä muutamia kymmeniä kilometrejä päivässä. Tosin hän käveli sitä vauhtia, että muiden piti panna juoksuksi, todistaa Martti Jukola Olympiakirjassaan.
Stenroos voitti olympiakultaa maratonilla 1924 juostuaan matkan ensimmäisen kerran 15 vuoteen.
Perspiranteista täytyy kyllä liikkuessa pitää huolta antiaineilla. Pilvinen päivä tosin hieman helpotti tätä puolta.
Nälkää on sen verran, että Mies tietää, mitä on tekemässä. Tämä on asennelaji. Kärsimys on osa taistelua, eikä helpolla pääseminen ole ainoa tapa. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Nainen kertoi miehelle puhelimessa, että hän heräili jo ennen seitsemää, laittoi itselleen kahvia ja aamiaista: voileipää, jossa voin sijaan niukalti juustolevitettä sekä yhden rasvattoman jugurtin. Työpäivän aikana Nainen naukkaili kahvia ja söi kolme karjalanpiirakkaa.
Lapsi on syönyt, mitä on saanut. Tätä vauhtia kouluruoka saattaa maittaa, päinvastoin kuin viime vuonna. Kouluruokailu olikin hänen huonoin suorituksensa. Muuten kaikki oli erinomaista.
Neljän jälkeen illalla uusi annos mustikkakeittoa, sillä se Susi-Kallekin. Työpäivän päätteeksi voi kävellä kolmisen kilometriä, josta viimeinen puolikas reilulla vauhdilla.
Myöhäisillalla voisi vielä pari kilometriä käydä repäisemässä reippaalla tahdilla. Mielessä Albin Stenroos, joka harjoitteli olympiamaratonille joskus 80 vuotta sitten kävelemällä muutamia kymmeniä kilometrejä päivässä. Tosin hän käveli sitä vauhtia, että muiden piti panna juoksuksi, todistaa Martti Jukola Olympiakirjassaan.
Stenroos voitti olympiakultaa maratonilla 1924 juostuaan matkan ensimmäisen kerran 15 vuoteen.
Perspiranteista täytyy kyllä liikkuessa pitää huolta antiaineilla. Pilvinen päivä tosin hieman helpotti tätä puolta.
Nälkää on sen verran, että Mies tietää, mitä on tekemässä. Tämä on asennelaji. Kärsimys on osa taistelua, eikä helpolla pääseminen ole ainoa tapa. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Nainen kertoi miehelle puhelimessa, että hän heräili jo ennen seitsemää, laittoi itselleen kahvia ja aamiaista: voileipää, jossa voin sijaan niukalti juustolevitettä sekä yhden rasvattoman jugurtin. Työpäivän aikana Nainen naukkaili kahvia ja söi kolme karjalanpiirakkaa.
Lapsi on syönyt, mitä on saanut. Tätä vauhtia kouluruoka saattaa maittaa, päinvastoin kuin viime vuonna. Kouluruokailu olikin hänen huonoin suorituksensa. Muuten kaikki oli erinomaista.
Ensimmäinen maanantai
Mies heräsi Naisen lähtöön 7:30. Kahvia oli keitetty, mutta Mies otti aamiaiseksi Riitan herkun Mustikkakeittoa. 29 kcal / desilitra tarkoitti 90 kilokalorin aamiaista. Puntari näytti ennen sitä 99,9 kiloa. Nestehukkaa siis runsaasti, yöllä syöty juustoleipä sitä vei. Siksi alle satanen ei tuottanut riemunkiljahduksia.
Lapselle Mies antoi lasillisen samaa juomaa ja banaanin. Lapselle oli tarjolla päiväsajaksi hedelmiä ja voileipiä, pakastimessa lisäksi jäätelö. Lapsen kavereita oli tulossa kylään päivän ajaksi. Heillä on taito löytää syötävää, eikä sormella osoittaminen tahdo riittää. Perheessä ei ole mikroaaltouunia.
Mies sortui päivällä ravintolalounaaseen. Puolen päivän aikaan, neljä tuntia miniaamiaisen jälkeen Miehellä oli kirkuva nälkä, televisiosta tulivat kuulan karsinnat. Se oli nähtävä, ja maksoi lounaan.
Kapakan lihapullat olivat jumalaisen hyviä. Kaikki viisitoista. Muusia meni reilu annos, kermakastiketta vain niukasti. Kauhallinen. Ehkä vähän toista. Työpäivä jatkui kuitenkin iltaseitsemään. Töissä hikoilutti, lämpöä noin kolmekymmentä astetta. Välipalaksi Mies nautti kahdeksan tunnin aikana vain vettä. Runsaasti vettä. Ja raatoi isänmaan eteen.
Kotiin Mies ehti vähän yli kahdeksaksi. Nainen oli laittanut munakkaan ja syöttänyt sitä lapsellekin ja tyytyi siihen, vetäytyi lukemaan. Mies ja Nainen vaihtoivat päivän mittaan kymmenkunta sanaa, mistä ei ole edes blogin täytteeksi. Se on harvinaista Miehen ja Naisen elämässä. Omat ruoat, omat tavat.
Oli sovittu, että Miehelle ei ollut ruokaa, joten hän joi lasin ihan tavallista appelsiinimehua ja vielä toisenkin. Lisäksi vettä ja puoli litraa Pepsi-Maxia, mitä Lapsikin kävi naukkailemassa. Televisiosta tuli urheilua ja ilta sujui rattoisasti. Mies töllötti ruutua, Lapsi piirsi ja kiukutteli televisiosta, Nainen luki makuuhuoneessa. Liekö syönyt salaa? Sitä on Naiselta kysyttävä huomenaamuna.
Illan mittaan Miehen oli tehtävä mitä oli tehtävä - kaksi rullarieskaa, täytteeksi Lidl-salaattia, jossa on majoneesia, sulatejuustoviipale pilkottuna ja kolme viipaletta kielimakkaraa kumpaankin.
Syöpöttely aiheutti janon, mitä oli korjattava vedellä. Vatsa turposi, mutta se ei ollut Miehen elämässä ensimmäinen kerta.
Yöllä suureen juomalasiin lisättiin magnesium-pilleri liukenemaan. Maha on täynnä, oikeastaan turvoksissa.
Huomennakin on kuumaa. Laihdutuksen aloittaminen rankasti on siksi turhan riskaabelia. Sitä paitsi taloudellisesti on järkevää syödä jääkaappi tyhjäksi. Siihen menee tällä tahdilla useampi päivä. Viikonlopun ruokiakin on vielä jäljellä. Kun viilenee, alkaa tehorumba. Ovatko laihat lupaukset tässä parempia kuin runsaat ja lihavat?
Mies pohtii sitä, vaarantavatko lihapullalounaat tämän blogin. Eivät vaaranna.
Mutta ne kisat - missä Mies katsoisi niitä lounasaikaan?
Lapselle Mies antoi lasillisen samaa juomaa ja banaanin. Lapselle oli tarjolla päiväsajaksi hedelmiä ja voileipiä, pakastimessa lisäksi jäätelö. Lapsen kavereita oli tulossa kylään päivän ajaksi. Heillä on taito löytää syötävää, eikä sormella osoittaminen tahdo riittää. Perheessä ei ole mikroaaltouunia.
Mies sortui päivällä ravintolalounaaseen. Puolen päivän aikaan, neljä tuntia miniaamiaisen jälkeen Miehellä oli kirkuva nälkä, televisiosta tulivat kuulan karsinnat. Se oli nähtävä, ja maksoi lounaan.
Kapakan lihapullat olivat jumalaisen hyviä. Kaikki viisitoista. Muusia meni reilu annos, kermakastiketta vain niukasti. Kauhallinen. Ehkä vähän toista. Työpäivä jatkui kuitenkin iltaseitsemään. Töissä hikoilutti, lämpöä noin kolmekymmentä astetta. Välipalaksi Mies nautti kahdeksan tunnin aikana vain vettä. Runsaasti vettä. Ja raatoi isänmaan eteen.
Kotiin Mies ehti vähän yli kahdeksaksi. Nainen oli laittanut munakkaan ja syöttänyt sitä lapsellekin ja tyytyi siihen, vetäytyi lukemaan. Mies ja Nainen vaihtoivat päivän mittaan kymmenkunta sanaa, mistä ei ole edes blogin täytteeksi. Se on harvinaista Miehen ja Naisen elämässä. Omat ruoat, omat tavat.
Oli sovittu, että Miehelle ei ollut ruokaa, joten hän joi lasin ihan tavallista appelsiinimehua ja vielä toisenkin. Lisäksi vettä ja puoli litraa Pepsi-Maxia, mitä Lapsikin kävi naukkailemassa. Televisiosta tuli urheilua ja ilta sujui rattoisasti. Mies töllötti ruutua, Lapsi piirsi ja kiukutteli televisiosta, Nainen luki makuuhuoneessa. Liekö syönyt salaa? Sitä on Naiselta kysyttävä huomenaamuna.
Illan mittaan Miehen oli tehtävä mitä oli tehtävä - kaksi rullarieskaa, täytteeksi Lidl-salaattia, jossa on majoneesia, sulatejuustoviipale pilkottuna ja kolme viipaletta kielimakkaraa kumpaankin.
Syöpöttely aiheutti janon, mitä oli korjattava vedellä. Vatsa turposi, mutta se ei ollut Miehen elämässä ensimmäinen kerta.
Yöllä suureen juomalasiin lisättiin magnesium-pilleri liukenemaan. Maha on täynnä, oikeastaan turvoksissa.
Huomennakin on kuumaa. Laihdutuksen aloittaminen rankasti on siksi turhan riskaabelia. Sitä paitsi taloudellisesti on järkevää syödä jääkaappi tyhjäksi. Siihen menee tällä tahdilla useampi päivä. Viikonlopun ruokiakin on vielä jäljellä. Kun viilenee, alkaa tehorumba. Ovatko laihat lupaukset tässä parempia kuin runsaat ja lihavat?
Mies pohtii sitä, vaarantavatko lihapullalounaat tämän blogin. Eivät vaaranna.
Mutta ne kisat - missä Mies katsoisi niitä lounasaikaan?
sunnuntaina, elokuuta 06, 2006
Parilaihdutusta
Me olemme Mies ja Nainen sekä Lapsi. Toisin sanoen tavallinen, kylläkin keskiarvoikää myöhemmin lapsensa aikaan saanut suomalainen perhe. Mies on neljän- ja viidenkymmenen puolivälissä, Nainen lähentelee viittäkymmentä. Lapsi, koululainen, on lähes kymmenvuotias. Olemme korkeakoulutettuja, meillä on vakituinen työpaikka, ja meillä on varaa syödä terveellisesti. Ruoka on laadukasta, mutta me syömme sitä kulutukseen nähden liikaa.
Olemme kaikki vähintäänkin pyöreitä. Vähän yli 170-senttisen Miehen elopaino on karannut jo aikaa sitten sadan kilon paremmalle puolelle, joitakin vuosia sitten käänteen aikaan saanut maksimipaino oli lähellä sataaneljääkymmentä. Viimeiset vuodet paino on vaihdellut 96:n ja 108 kilon välillä.
Tänään Miehen puntarin digitaalinäyttö pysähtyy melko tarkalleen 102 kiloon. Painoindeksi on siis 34,1. Se on korkea, mutta sitä voi ehkä verrata kuuden vuoden takaiseen lähtötilanteeseen: 46,4.
Kuuden vuoden takaisilla lukemilla Miehen henki olisi mennyt aika pian. Hän ei ole kuitenkaan itse varma siitä, onko vaara missään mielessä ohi. Lääkärien mielestä ei, sillä Miehen perintötekijät ovat enemmän kuin vaaralliset. Viimeisiä esimerkkejä suvussa riittää. "Meissä saa täyttymyksensä tuhannen vuoden nälkä", Miehen isä sanoi taputellen vatsaansa samalla kun viittasi perintötekijöihinsä.
Tavoite ei ole vähäinen. Painoindeksi pitäisi puristaa ensi alkuun alle 25:n, mikä tarkoittaa lähes 30 kilon pudotusta. Tämä ei tietenkään toteudu ilman välitavoitteita. 90 kilon alittamisella painoindeksi tipahtaa jo alle 30:n. Siinä on ensimmäinen iso tavoite.
Vähän yli 160-senttisen Naisen painoindeksi on 29,9, kiloissa painoa 78,4. 65,5 kg:n paino merkitsisi alle 25:n painoindeksiä. Siinä ohitettaisiin jo legendaarinen "six six, six". Kymmenen vuotta sitten, ennen lapsen syntymää Nainen painoi 71 kg. Rimppakintusta ei siis ole ollut kyse hänenkään kohdalla pitkiin aikoihin.
Lapsi on osoittanut lihomisen merkkejä viimeisen vuoden aikana. Nykynuorten tavoin ruokailutottumukset ovat karmaisevia, pahempia kuin pohjoiskarjalaisella metsätyömiehellä.
Hiroshiman pommin vuosipäivänä mekin päätimme räjäyttää liiat läskit pois.
Olemme kaikki vähintäänkin pyöreitä. Vähän yli 170-senttisen Miehen elopaino on karannut jo aikaa sitten sadan kilon paremmalle puolelle, joitakin vuosia sitten käänteen aikaan saanut maksimipaino oli lähellä sataaneljääkymmentä. Viimeiset vuodet paino on vaihdellut 96:n ja 108 kilon välillä.
Tänään Miehen puntarin digitaalinäyttö pysähtyy melko tarkalleen 102 kiloon. Painoindeksi on siis 34,1. Se on korkea, mutta sitä voi ehkä verrata kuuden vuoden takaiseen lähtötilanteeseen: 46,4.
Kuuden vuoden takaisilla lukemilla Miehen henki olisi mennyt aika pian. Hän ei ole kuitenkaan itse varma siitä, onko vaara missään mielessä ohi. Lääkärien mielestä ei, sillä Miehen perintötekijät ovat enemmän kuin vaaralliset. Viimeisiä esimerkkejä suvussa riittää. "Meissä saa täyttymyksensä tuhannen vuoden nälkä", Miehen isä sanoi taputellen vatsaansa samalla kun viittasi perintötekijöihinsä.
Tavoite ei ole vähäinen. Painoindeksi pitäisi puristaa ensi alkuun alle 25:n, mikä tarkoittaa lähes 30 kilon pudotusta. Tämä ei tietenkään toteudu ilman välitavoitteita. 90 kilon alittamisella painoindeksi tipahtaa jo alle 30:n. Siinä on ensimmäinen iso tavoite.
Vähän yli 160-senttisen Naisen painoindeksi on 29,9, kiloissa painoa 78,4. 65,5 kg:n paino merkitsisi alle 25:n painoindeksiä. Siinä ohitettaisiin jo legendaarinen "six six, six". Kymmenen vuotta sitten, ennen lapsen syntymää Nainen painoi 71 kg. Rimppakintusta ei siis ole ollut kyse hänenkään kohdalla pitkiin aikoihin.
Lapsi on osoittanut lihomisen merkkejä viimeisen vuoden aikana. Nykynuorten tavoin ruokailutottumukset ovat karmaisevia, pahempia kuin pohjoiskarjalaisella metsätyömiehellä.
Hiroshiman pommin vuosipäivänä mekin päätimme räjäyttää liiat läskit pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)