Miehen päivä hurahti taas nopeasti. Aamiaisen lihanokare oli kärpässarjaa, eikä siitä tullut härkästä päivälläkään.
Lounaan sijaan Mies marssi kolmen kilometrin kävelylle ja nautti meren äärellä etelähelsinkiläisessä kuulussa kahvilassa kupin kahvia ja omituisen "terveysjuoman", johon oli kalliin hinnan vastikkeeksi läntätty mukaan mm. sitriiniä ja magnesiumia.
Jälkimmäistä ehkä jopa tarvitaan, sillä kuuma on ollut. Rannassa oli hämärää, sillä jostakin virtaa ilmatilaan savua. Metsäpaloja itärajan takana?
Hyvinvoivia ihmisiä katsellessa Miestä hämmensi vedeltä maistuvan ananasjuomapullon kyljen teksti. Puolen litran nestemäärään oli mainoksista huolimatta tuputettu 10 g hedelmäsokeria. ja sen mukaisesti kalorimääräksi oli saatu koko pullolliselle 40 kcal. [Oikea luku lienee 40,5 kcal]
Moraalia se ei laskenut, mutta ihmetytti. Paluumatkalla askel oli sen vuoksi kaksi senttiä pidempi.
Miehen työpäivä jatkui myöhään iltaan. Lasi vettä silloin tällöin piti hien pinnassa kolmikymmenasteisessa työhuoneessa. Mies ei mennyt notkumaan edes kahviautomaatille. Pulkan tultua täyteen Mies käveli pari kilometriä metrolle ja päätemetroasemalta kotiin: näin päivän saldoksi kertyi kuusi-seitsemän kilometriä pitkospuita. Mutta sen Mies lihaksissaan tunsikin. Ne ovat sittenkin olemassa siellä jossakin.
Kotona odotti suihku ja kolme siivua ohuenohutta kinkkua: nopeasti tarkistettu paino oli 98,6 kg eli Miehestä löytyi kilo vähemmän hikeä kuin aamulla. Sunnuntaista lähtien paino on laskenut 3,4 kiloa. Siitä voi laskea, että 90 päivässä Mies muuttuu energiahiukkaseksi universumiin.
Nainen oli kahvittelun lisäksi työpaikalla tehnyt työtä ja siinä sivussa nauttinut kaksi karjalanpiirakkaa. Kotona oli kurkkua, tomaattia ja possun sisäfilettä. Jälkimmäinen tuntuu maistuvan, sen sijaan puntarilla käynti ei.
Jatkuvasti puntarilla ramppaava Mies oli harkinnut myös välinelaihdutusta. Anttilan digitaalivaaka oli kuitenkin italialainen ja maksoi 54,50 e. Mittarillinen oli puolet halvempi. Entinen sai kelvata.
Nyt lihansyönti hetkeksi loppui, sillä Mies hotkaisi sisäfileen lopun sillä varjolla, että Lapsikin otti palasen. Ei siitä muuten hyvää lihansyöjää tulisi, kuuluu virallinen selitys. Kapoista filettä kertyi kumpaisellekin kolmisen senttiä. Eli ei se puolta kämmentä peittäisi Lapsellakaan. Huomiseksi on keksittävä jotakin muuta.
Mutta liha saa nyt jäädä, sillä Naisen kanssa käydyn vakavahenkisen keskustelun jälkeen ajattelimme tehdä hömpästä totta. Päätimme ryhtyä sairaaladieetin kuluttajiksi.
Versioksi valikoitui se keitonlatkimisdieetti: pilkoimme kuuden litran kattilaan kuusi sipulia varsineen, jumalattoman suuren varsisellerin, kaksi vihreää paprikaa ja isohkon kaalin. Kattila täyttyi ja täytettiin vedellä, sekaan yksi lihaliemikuutio, jota kiehuteltiin erikseen liemessä, jonka muodosti pari purkkia kuorittuja tomaatteja. Tätä syödä tärryytämme seuraavan viikon. Kuusi litraa ei varmaankaan riitä, varaudumme 14 litraan eli litra päivässä kummallekin.
Nainen latki keittoa maistiaiseksi yhden lautasellisen, mies kaksi. Ihan hyvää tässä maailmantilanteessa: me emme kumpikaan kaihda kaalia, selleriä emmekä juuri muutakaan. Siksihän me tässä blogissa olemme, rautaisen tahdon vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti