Juhannuksen jälkeen

Miehen kesäloma alkoi negatiivisissa puntarilukemissa, vaikka positiivisia tapahtumia oli takana yllin kyllin.

Oli festarimatkoja, jotka muistuttavat roskaruoan maailmanmestaruuskisoja, ja oli juhannuksen kaltaisia rituaalisyöpöttelytilanteita, joissa käteen istahti tutusti jopa satunnainen olutpullo. Tavaksi se ei kuitenkaan jäänyt, kuten eivät lätyt ja mansikkahillokaan.

Juhannuksenakin toisena juhlapäivänä käveltiin jo vakioksi käynyt kahdeksan kilometrin lenkki. Kun Miehen loma alkoi, hän päätti vakaasti kävellä päivittäin tuon määrän olipa siitä hyötyä tai ei. Nainen ei lupaillut mitään, sillä pari näännyttävän rankkaa työviikkoa oli vielä edessä. Asioita oli vain kertynyt, eikä niitä voinut lykätä - eikä myöskään urakoida. Oli vain puurrettava ja se jatkuu vielä viikon tätäkin kirjitettaessa.

Siihen viikonloppulenkkiin se ensimmäisellä viikolla jäikin. Jalkapallon EM-kisat olivat tietysti vahva rajoitin iltalenkeille kaksine päivittäisine otteluineen, mutta Juhannuksen jälkeen peliin astui vahvasti myös itse Luonto kylmine ja sateisine päivineen.

Edes hyötyliikuntaa ei tehnyt mieli harjoittaa, hyvä että kauppareissut ehti sateiden välissä toimittaa apostolin kulkuvälineillä. Päivät sujuivat lukiessa ja löhötessä, eikä viehtymys iltapaloihin suinkaan ollut kadonnut. Ja puolustukseksi voi sanoa, että muutakin pientä, mutta urheilua haittaavaa kiusaa kropassa oli tarjolla.

Miehen aamupaino on noussut kilolla edellisestä postauksesta, vaikka se pari päivää Juhannuksen jälkeen oli ehkä hieman yllättäen jo yli kilo alempana, alaspäin menevän uuden kilon puolessa välissä.

Mies ei ole huolissaan parin kilon heilahduksista, sillä tilanne on ruoka- ja nestetankkauksen tulosta, joka korjaantuu parilla reippaalla lenkillä. Ne pitää tehdä jo tänään.

Nainen elelee kevyesti, mutta pientä virettä on ilmassa, koskapa ei aamupainoaan kertonut. Mies on huomaavinaan, että Naisen kasvot ovat somasti kaventuneet.

Kesä 2008 - IV tuotantokausi

Kevään kauniit lenkkikelit ovat muisto vain, kun ulkona sataa romistaa ja yöllä ukosti.

Miehen kevääksi antamat lupaukset pidettiin melkein. Nyt kesäkuussa paino on noin yhdeksän kiloa vähemmän kuin tammikuussa, mutta kyllä se oli järkyttävän korkealle noussutkin.

Oikein hirvitti lukea kahden vuoden takaisen kuurin alimmat painot, joihin tosin tuli dieetin loppuessa viikossa takapakkia kuutisen kiloa. Nyt paino on siitäkin viitisen kiloa ylempänä.

Taisi olla kroppa aika kuiva, joten silloinen kuurin lopettaminen oli enemmän kuin järkevää. Mutta se, että antoi painon nousta senkin jälkeen lähes entiseen, ei ollut. Itsekuria pitäisi olla.

Nainen sen sijaan on tuskaillut painonsa kanssa, joka näki hetkeksi jopa uuden kymmenluvun. Valitettavasti väärässä suunnassa. Se sentään säikäytti tiputtamaan muutaman kilon.

Mitään dieettejä ei ole ollut. Mies on yksinkertaisesti rajoittanut ruokailuaan ja silloin tällöin sopivissa väleissä unohtanut sen yhdeksi päiväksi. Oluen ja alkoholijuomien nautinnasta on pidättäydytty välillä kuukausiksi, välillä viikoiksi. Määrät ovat niin vähäisiä, että pitäisi ottaa enemmän terveyttä vaaliakseen. Kevään saldo on alle yksi annosta per päivä.

Mies ja Nainen ovat lenkkeilleet lähinnä viikonloppuina. Kahden kävelylenkin yhteispituus on tavallisesti noin 15 kilometriä. Viikolla kävely on ollut hyötyliikuntaa, johon Mies on satsannut selvästi Naista enemmän. Viikonloppuretkillä sen on huomannut, kun Mies jaksaisi pidempäänkin.

Laitamme nämä nyt tähän: Miehen aamupaino oli 97,5 kg, Naisen 78,9 kg. Viime kesänä tippui ihan perinteisillä liikasyömisen rajoituskonsteilla viitisen kiloa, mutta kyllä ainakin Mies haluaisi päästä pysyvästi ja loppuiäkseen seuraavalle alemmalle kymmenelle. Se pitäisi kyllä saada aikaiseksi jo ennen syyskuun loppua.

Alemmalle kymmenelle pyrkii myös sohvalla reporankana makaileva selkäkipuinen Nainen.

Tervetuloa seuraamaan Parilaihdutusta. Kommentteja kaivataan. Yritämme olla aktiviisia kirjoittajia alkuaikojen tapaan.