Elämä on kohdellut julmasti niin Miestä kuin Naistakin. Painoa on tullut lisää jumalaisesti eikä yhtäkään joulupöytään istunutta sikaa ole säästetty ja siinä sivussa tuhottu on myös laatikoihin survotut potut ja muut koristellut perunat.
Viimeiset viikot ovat olleet ahminnan, itsehillinnän puutteen ja suoranaisen vahingollisen ruokatoiminnan alkeiskurssi, sellainen, jonka avulla voitaisiin varoittaa ihmisiä ylensyönnin vaaroista Kapkaupungista Nuorgamiin ja Vladivostokista Galapagossaarille.
Mies kohottaa kaksi etusormeaan vannonta-asentoon. Se mikä oli mahdollista kesän lopulla ja syksyllä on mahdollista myös keväällä.
Hyvä elämä, liikunta, kevyt olo ja säästyneet rahat, jotka tuhlataan muuten kuin sisäisesti nauttien. Tämä päätös pitää.
Yhtenäistä linjaa tuskin tulee tänäkään vuonna. Molemmat onnistuivat kohtuullisin hyvin tavoitteissaan, mutta pysyvyyttä ei tietenkään ollut tarjolla, vaikka itse operaatio menestyikin. Kaikki mitä viheltäen meni, tuli takaisin. Ainakin melkein.
Mutta kunto on syksyllä harjoitetun liikunnan vuoksi merkittävästi parempi kuin ennen kuurittelua. Se tarkoittaa fyysistä kuntoa ja erityisesti lihaskuntoa.
Siitä on myös päästy nauttimaan erilaisilla retkillä ja matkoilla. Kun muut turistit väsyivät, me jatkoimme. Valitettavasti se koski myös italialaisia hiilihydraattiruokia. Rooman pastat ja muut annokset nujersivat henkisen vastarintamme syöpöttelyyn. Emmekä siitä enää taittuneet ennen uutta vuotta.
Päätöksen toteuttaminen alkaa huomenaamulla, heti kun tämänhetkiset bakkanaalit päättyvät. Nainen on hengessä mukana, sillä hänkin haluaa lähteä palkintomatkalle kevyin mielin. Ja ainakin jos haluamme patikoida eräänkin vuoren päälle (1800 m merenpinnasta), on peruskuntoa oltava riittävästi.
Emme katsele ensimmäisten viikkojen aikana puntaria julkisesti. Sen verran hävettää.
Mutta muuten kerromme kokeiluistamme ja etenemisestä kevyen elämän suuntaan keväällä 2007 tässä blogissa. Pysykää kanavalla, joka on nyt saanut uuden bloggerimuodon.
