Juhannuksen jälkeen

Miehen kesäloma alkoi negatiivisissa puntarilukemissa, vaikka positiivisia tapahtumia oli takana yllin kyllin.

Oli festarimatkoja, jotka muistuttavat roskaruoan maailmanmestaruuskisoja, ja oli juhannuksen kaltaisia rituaalisyöpöttelytilanteita, joissa käteen istahti tutusti jopa satunnainen olutpullo. Tavaksi se ei kuitenkaan jäänyt, kuten eivät lätyt ja mansikkahillokaan.

Juhannuksenakin toisena juhlapäivänä käveltiin jo vakioksi käynyt kahdeksan kilometrin lenkki. Kun Miehen loma alkoi, hän päätti vakaasti kävellä päivittäin tuon määrän olipa siitä hyötyä tai ei. Nainen ei lupaillut mitään, sillä pari näännyttävän rankkaa työviikkoa oli vielä edessä. Asioita oli vain kertynyt, eikä niitä voinut lykätä - eikä myöskään urakoida. Oli vain puurrettava ja se jatkuu vielä viikon tätäkin kirjitettaessa.

Siihen viikonloppulenkkiin se ensimmäisellä viikolla jäikin. Jalkapallon EM-kisat olivat tietysti vahva rajoitin iltalenkeille kaksine päivittäisine otteluineen, mutta Juhannuksen jälkeen peliin astui vahvasti myös itse Luonto kylmine ja sateisine päivineen.

Edes hyötyliikuntaa ei tehnyt mieli harjoittaa, hyvä että kauppareissut ehti sateiden välissä toimittaa apostolin kulkuvälineillä. Päivät sujuivat lukiessa ja löhötessä, eikä viehtymys iltapaloihin suinkaan ollut kadonnut. Ja puolustukseksi voi sanoa, että muutakin pientä, mutta urheilua haittaavaa kiusaa kropassa oli tarjolla.

Miehen aamupaino on noussut kilolla edellisestä postauksesta, vaikka se pari päivää Juhannuksen jälkeen oli ehkä hieman yllättäen jo yli kilo alempana, alaspäin menevän uuden kilon puolessa välissä.

Mies ei ole huolissaan parin kilon heilahduksista, sillä tilanne on ruoka- ja nestetankkauksen tulosta, joka korjaantuu parilla reippaalla lenkillä. Ne pitää tehdä jo tänään.

Nainen elelee kevyesti, mutta pientä virettä on ilmassa, koskapa ei aamupainoaan kertonut. Mies on huomaavinaan, että Naisen kasvot ovat somasti kaventuneet.