Kevään kauniit lenkkikelit ovat muisto vain, kun ulkona sataa romistaa ja yöllä ukosti.
Miehen kevääksi antamat lupaukset pidettiin melkein. Nyt kesäkuussa paino on noin yhdeksän kiloa vähemmän kuin tammikuussa, mutta kyllä se oli järkyttävän korkealle noussutkin.
Oikein hirvitti lukea kahden vuoden takaisen kuurin alimmat painot, joihin tosin tuli dieetin loppuessa viikossa takapakkia kuutisen kiloa. Nyt paino on siitäkin viitisen kiloa ylempänä.
Taisi olla kroppa aika kuiva, joten silloinen kuurin lopettaminen oli enemmän kuin järkevää. Mutta se, että antoi painon nousta senkin jälkeen lähes entiseen, ei ollut. Itsekuria pitäisi olla.
Nainen sen sijaan on tuskaillut painonsa kanssa, joka näki hetkeksi jopa uuden kymmenluvun. Valitettavasti väärässä suunnassa. Se sentään säikäytti tiputtamaan muutaman kilon.
Mitään dieettejä ei ole ollut. Mies on yksinkertaisesti rajoittanut ruokailuaan ja silloin tällöin sopivissa väleissä unohtanut sen yhdeksi päiväksi. Oluen ja alkoholijuomien nautinnasta on pidättäydytty välillä kuukausiksi, välillä viikoiksi. Määrät ovat niin vähäisiä, että pitäisi ottaa enemmän terveyttä vaaliakseen. Kevään saldo on alle yksi annosta per päivä.
Mies ja Nainen ovat lenkkeilleet lähinnä viikonloppuina. Kahden kävelylenkin yhteispituus on tavallisesti noin 15 kilometriä. Viikolla kävely on ollut hyötyliikuntaa, johon Mies on satsannut selvästi Naista enemmän. Viikonloppuretkillä sen on huomannut, kun Mies jaksaisi pidempäänkin.
Laitamme nämä nyt tähän: Miehen aamupaino oli 97,5 kg, Naisen 78,9 kg. Viime kesänä tippui ihan perinteisillä liikasyömisen rajoituskonsteilla viitisen kiloa, mutta kyllä ainakin Mies haluaisi päästä pysyvästi ja loppuiäkseen seuraavalle alemmalle kymmenelle. Se pitäisi kyllä saada aikaiseksi jo ennen syyskuun loppua.
Alemmalle kymmenelle pyrkii myös sohvalla reporankana makaileva selkäkipuinen Nainen.
Tervetuloa seuraamaan Parilaihdutusta. Kommentteja kaivataan. Yritämme olla aktiviisia kirjoittajia alkuaikojen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti