Miehen eilinen lenkki oli lopulta seitsemän kilometriä pitkä. Kyllä se helpommalta tuntui kuin viime vuonna. Askel oli pitkään kevyt ja vauhtiakin olisi voinut helposti nostaa. Lenkkipolun muut edustajat kyllä sukelsivat ohitse sauvoilla tai ilman.
Mies onnistui ohittamaan vain horjahtelevan mieskansalaisen, jonka nahkatakin käsiosasta pullotti kolmen vartin puteli. Alle tunnin viisi kilometriä kuitenkin meni reilusti.
Lämpimästä säästä huolimatta hikoilu ei Miehellä ollut sitä mitä aikoinaan. Oli tosin vaatettakin vähemmän yllä kuin viime elokuussa. Viiden kilometrin jälkeen jaloissa alkoi tuntua ja illalla Miehen pohkeet olivat lyijyistä tehdyt puntit. Nyt aamulla Mies havaitsee säärissään vain lievää jäykkyyttä.
Päivän ruokailut olivat Naiselle normaaleja ja ovat sitä myös tänään. Miehen päiväannos oli runsaasta ruokamäärästä huolimatta alle 20 g hiilihydraatteja. Vähäisellä ruoalla Mies ei selvinnyt, sillä nälkä oli oikea ja hirmuinen. Vasta kolmen munan omeletti kanatäytteellä hillitsi gargantualisuutta.
Aamukahvi ja pari kanapalaa on syöty. Mies haluaisi jo lenkille, mutta ulkona sataa tihuuttaa. Iltapäiväksi on luvattu parempaa säätä. Eiköhän Mies onnistu tuon seitsemän kilometrin kiintiön tekemään, vaikka joutuukin Itä-Helsingin rantoja kiertelemään yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti