sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Viikonlopun hurmaa

Perjantaina ja lauantaina Mies teki vain kovavauhtisia kävelylenkkejä päivittäsen kaupunkikävelyn lisäksi. Ensimmäinen aamulenkki kesti 30 minuuttia, toinen 40 minuuttia. Jälkimmäinen oli hieman hankalaa. Reidet olivat kireinä edellisestä päivästä.

Mutta se ei ollut pahinta. Pahinta oli molempien pakaralihasten kipeytyminen. Pikajuoksijan lihakset - kun katsoo hyviä naispikajuoksijoita, heidän selkänsä ja pakaransa yläosan suhdetta, niin ymmärtää mitä Mies tarkoittaa - ärtyivät vauhdinpidossa. Ei Mies niitä ole kahteenkymmeneen vuoteen liiemmin rasittanut.

Nainen on viettänyt normaalielämää, eikä paino ole pudonnut. 73,8 kg kuitenkin. Taukojahan näissä tilanteissa aina tulee, mutta tärkeintä on, että suunta pysyy oikeana. Paino menee vähitellen alas.

Miehen dieetti alkoi purra jo viime viikolla. Tänä aamuna Miehen paino oli 92,3 kg, eli kymmenen kilon pudotus (elokuun eka viikolta lähtien) on kohta tosiasia, ellei jumi yllättäen ilmaannu kehiin. Tammikuun alusta pudousta Miehellä on siis 15,7 kiloa.

Miehellä ei ole lainkaan nälkä, päivittäiset kuusi ateriointia täytyy tehdä puoliväkisin. Ruokamäärät ovat pienentyneet ja laatu parantunut. Atkinsin rasvapaastolinja on silti ytimessä vielä pari viikkoa, ellei hankaluuksia ilmaannu. Sitten voisi jo helpottaa hieman yleisterveellisempään suuntaan.

Tällä hetkellä painoa näyttää katoavan kuin itsestään 1-1,5 kiloa viikossa. Kahdessa-kolmessa viikossa painoindeksin pitäisi pudota lihavasta ylipainoiseksi, eli alle 30. Tehtävää on vielä paljon jäljellä, mutta kyllä tuokin välitavoite on henkisen juhlan aihe.

Kaikki Miehen puvun takit ovat käyttökelvottomia, kun vatsan kohdalle pitäisi laittaa jalkapallo tasapainon saamiseksi. Helmat roikkuvat polvissa.

Tämä tarkoittaa sitä, että ruoassa ja kaljassa säästetty täytyy kohta laittaa vaatteisiin. Mutta Mies odotellee pari-kolme viikkoa vielä. Seuraava pukupakko-tilaisuus on vasta juuri ennen lokakuun puoltaväliä. Silloin Mies mahtunee jo tavallisista kaupoista ostettaviin vaatteisiin ilman suurempia vaikeuksia, vaikka poikkeuksellisen laaja rintakehä on varmasti ongelma kuten jo nuoruudessa vaatetta ostettaessa.

Kuukausi sitten Miehen hankkimat lenkkivarusteetkin ovat käyneet löysiksi, vaikka ne silloin ostettiin tiukkoina, kahta numeroa tavallista pienempinä juuri tätä muutosta ajatellen. Edessä hankintalistalla ovat talvilenkkivarustukset. Ne tulevat olemaan taas kahta numeroa pienemmät. Näillä on tämän syksyn lämpimät kelit vielä vedettävissä.

Tänään sää on taas hieno. Mies ja Nainen kävelivät aamulla lähisaaressa lähes kaksi tuntia. Molempien paikat olivat kireinä, joten tarkoitus oli oikeasti vain käveleskellä. Seitsemän kilometriä tähän rentouttavaan ulko-oleskeluun sitten kuitenkin sisältyi. Päivän mittaan liikuntaa tulee väkisin sen verran, että kymmenen kilometrin askellus realisoituu. Se riittää tälle päivälle.

Edessä varhaislounas: reilu viipale kanafilettä ja iso lasi vettä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suositteleeko Atkins tosiaan kuutta ateriaa päivässä? Missä välissä siinä ehtii laihtua, kun koko ajan on aterian jäljiltä insuliinia. Vai onko tämä joku rasvapaastojuttu, rasvahan ei insuliinia nosta?

Miksi tätä blogia ei muuten voi tilata RSS:nä?

Jari Sedergren kirjoitti...

Saat helposti tietoa Atkinsin dieetistä googlaamalla tai lukemalla Robert C. Atkinsin teoksia, joita kirjastoista kyllä löytyy.

Proteiinipitoinen, vähähiilihydraattinen dieetti nimenomaan rajoittaa ruumiin insuliinin tuotantoa.

Rasvaa saapi dieetissä olla kylläisyyden tuojana - ja estämään voimakkaasti proteiinipitoisen ruoan mahdollisia, vaikka enimmäkseen teoreettisia haittapuolia ensi viikkoina.

Rasvaisen ruoan syöminen parin viikon ajan opettaa kyllä itse miettimään rasvojen laatua enemmän kuin ns. "normaalielämässä". Tällä dieetillä laihduttaessa ruokahalu vähenee, eikä nälän tyydyttämiseen tarvita kovinkaan suuria määriä ruokaa laskipa sitä missä mielessä hyvänsä.

Ensimmäisten viikkojen superniukkahiilihydraattinen dieetti ei taatusti ole "terveellinen", mutta lihavana oleminen on taatusti "epäterveellisempää". Suurin ongelma on mielestäni kuidun vähäisyys ja maitotuotteiden niukka sijoitettavuus dieetin sääntöihin.

Oleellista on, että lihavuudestahan sekä sen tuomista ongelmista tässä pois pyritään.

Sen aikaansaaminen ja ylläpitäminen on kestänyt useimmiten vuosia ja jopa vuosikymmeniä.

Dieettikriitikot puhuvat muutamien kuukausien (yleensä periaatteessa toimivasta)laihdutuskuurista, niin kuin juuri se olisi kaikkien terveysongelmien juuri. Muutamien viikkojen ja kuukausien kuurin terveellisyys ajaa tosiasioiden, lihavuuden vaarojen ohi.

Ei voi muuta kuin ihmetellä: juuri tämä tuttujen ja tuntemattomien ihmisten vastapropaganda laihtumiselle on varmasti suurimpia syitä kuurien keskeyttämiselle.

RSS: Tekniset syyt. RSS-tilastointimenetelmiä ei vielä ole. Ja tilastointi on blogin pitämisen oleellisia iloja.

Eiköhän se Bloggerin Atom ole päällä...