Mies ja Nainen löhösivät sunnuntai-iltana tyytyväisinä. Lauantain kävelylenkki oli 8 km ja sunnuntaiaamun 10 km. Näitä lukuja kelpaa työpaikalla kahvitellessa esitellä. Niinpä painokin pysyi viikonlopun kurissa.
Naisella aamun luku oli 73,8 kg, Miehellä 93,8 kg. Sama jo pitkään ollut noin kahdenkymmenen kilon ero siis. Yhtä jalkaa menemme alas. Suhteellisestihan se tarkoittaa Naisen onnistuvan paremmin, sillä hänen painostaan tiputuksen pitäisi olla vaikeampaa. Nainen ei noudata mitään erityistä dieettiä, lipsuilee ja liikkuukin vielä vähemmän.
Miehen tuntemukset ovat hyvät, mutta paino tippuu laskettua hitaammin. 11 päivän Atkinsin jälkeen paino on laskenut vain 2,3 kg. Tavoitteena oli 4 kg 14 päivässä.
Muistiinpanot paljastavat yhden selityksen: Miehen paino tipahti reilusti dieettiä edeltävinä päivinä tiiviin lenkkeilyn vuoksi. Nestettä oli siis menetetty jo ennen dieettiä. Pari dieettiä edeltänyttä päivää mukaan lukien painoa on mennyt karvaa vaille neljä kiloa. Vyötärö on kaventunut sentin pari, huomaan. Toinen mokoma lisää ja on taas ostettava uudet housut. D-mallia ne edelleen kuitenkin ovat.
Kävely toteutti periaatetta "katsotaas, kuinka kauaksi jatketaan". Ja pääsimme lopulta meren äärelle Vuosaareen. Sieltä löytyi minulle aiemmin tuntematon liike Eestin herkku. Mukaan tarttui hirvimakkaraa ja villisikaa purkissa. Jälkimmäiseen on sipulin myötä saatu 1 hiilihydraattigrammakin. Lisäksi ostin sekasieniä.
Virolaisen ruokakaupan juustot jäivät ostamatta. Niissä ei ollut tuoteselosteita, joista hiilihydraattimäärät olisivat selvinneet. Vahinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti