Nainen jatkaa laskusuhdannettaan: 74,2, minkä kunniaksi hän tänään syö työpaikkalounaalla mantelikalaa. Olo on puhelimessa hyvä ja iloinen, vaikka mitään korvamerkittyä painonpudotusohjelmaa ei olekaan.
Miehellä hieman tökkii. Nälkä on poissa, mutta ruoka on maittanut vähän liikaakin. Aamiaisen koostuessa kahdesta paistetusta, juustokuorrutetusta kananmunasta, kahdesta 0-HH -nakista ja kolmesta ohuesta pekonisiivusta, Mies huomasi olevansa täpötäynnä. Vatsakin pömpöttää kuin ennen vanhaan.
Jos taantuminen jatkuu tätä vauhtia, käsi hamuaa jo takataskulle, missä vanhaan hyvään ja erikoisesti tuhlaavaan aikaan pidettiin lompakkoa. Sittemmin sieltä löytyy vain toisien ihmisten käsiä.
Sunnuntaisen 3,5 h tunnin lenkkisammahtamisen jälkeisen nestetankkauksen tuloksena paino nousi maanantaina jopa 96 kiloon, mutta on sentään tipahtanut takaisin, ja on nyt tiistaina puolen päivän aikaan 94,9 kg. Sunnuntaista on kuitenkin tullut takapakkia 400 g. Maanantai kärvisteltiin tämän päiväistä muistuttavalla aamiaisella - makkara oli tosin 100 grammainen grillimakkara (= 0 hh tietysti), eikä ennen iltayhdeksää syöty kuin kaksi keitettyä kananmunaa. Sitten Mies ravasi kauppaan ja toi mukanaan lihaa ja pinaattia. 150 g pinaattiannoksen lisäksi Mies paistoi itselleen kaksi ns. jättipihviä - valmiiksi maustettuja 92 % naudanlihapihviä, jossa mausteet valmiina. Ei erikoisemman makuista, mutta menetteli iltaruoaksi.
Nyt Miehen mieli tekisi päivän töiden päättyessä lenkille, mutta säät eivät suosi. Sopivien sadevaatteiden puuttuessa ei baana soi eikä kutsu. Mies kuopii lenkkitossun kärjellä lattiaa, nostelee käsipainoja sateen loppumista odotellessa.
Vai pakki tässä dieetissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti