tiistaina, syyskuuta 26, 2006
Uudet kilot
Turkkilaista partasuu-jogurttia saa puolen kilon astioissa (asematunnelin S-marketissa 1,70 e). Yhdessä purkissa on siis valmistajan tietojen mukaan 21 g hiilihydraattia. Se on paljon, mutta ei ole. Monet tutkimukset viittaavat siihen, että jugurtin bakteerikannat syövät ravinnokseen jugurtin maitosokeria. Bakteerit ovat ahkeria, sillä ennen ruokapöytää tehtaalla eläviä bakteerikantoja sisältäneen jugurtin hiilihydraattimäärä voidaan jopa puolittaa tämän vuoksi: purkin kyljessä olevat hiilihydraattimäärät on nimittäin laskettu siihen käytetyn maidon mukaan. Kaikkia jugurtteja tämä ei tietenkään koske. Ei varsinkaan sokeroituja, maustettuja ja hillotettuja jugurtteja.
Jugurtti on terveellistä. Maaliskuussa 2005 raportoitiin Tenneseen yliopiston tutkimuksessa erityisen lupaavista tuloksista jugurtin ja laihduttamisen yhteydestä. Tutkijat havaitsivat että lihavista aikuisista ne, jotka söivät rasvatonta jugurttia kolmesti päivässä matalakalorisen dieettinsä yhteydessä menettivät 22 % enemmän painoaan ja peräti 61 % enemmän rasvaa kuin ne, jotka laskivat vain kaloreitaan eivätkä ottaneet kalsium-täydennystä. Jugurtin syöjät menettivät 81 % enemmän rasvaa vatsan alueelta kuin ei-jugurtin syöjät. Se kyllä kävisi Miehelle, joka ihmettelee six-pack- palkintonsa esiintulon hitautta.
Michael Zemel, filosofian tohtori, ravintotieteen professori Tenneseen yliopistossa sanoi tiedotustilaisuudessa, että tämän lisäksi jugurtin syöjät säilyttivät lihasmassansa kaksinverroin muihin laihduttajiin nähden.
Kyse oli kalsiumin ja proteiinin määrästä. Tutkimuksessa 34 tervettä lihavaa aikuista jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäisen 12 viikon ajan ensimmäinen ryhmä söi kolme kuuden unssin annosta rasvatonta jugurttia, joka tuotti heille 1100 mg calsiumia päivässä. Toisen söivät vain 400-500 mg kalsiumia. Molemmat ryhmät söivät 500 kcal normaaliannokssen alapuolelle määritellyn dieetin mukaisesti.
Kalsiumista yksin ei kuitenkaan näyttäisi olevan kysymys. Äskeisenkin tutkimuksen julkaissut Journal of Obesity ("Lihavuuden Sanomat") sisälsi helmikuussa 2005 tutkimuksen, joka osoitti, ettei kalsiumin määrällä (joko 500 mg/pv tai 2400 mg/pv) ole merkitystä mitenkään laihtumisessa.
Jugurttipäivän jälkeen Miehen paino tipahti uudelle kilolle: aamupaino 90,8 kg. Takana - 11,2 kg, tavoitteeseen 15,8 kg. Painoindeksi on siis 30,4, joten kymmenluvun vaihto häämöttää.
Siirtyminen "vakavasta ylipainosta" eli lihavuudesta "lievään ylipainoon" eli tukevuuteen olikin Miehelle tämän laihdutuksen ensimmäinen tavoite. Sitä voi juhlia railakkaasti sanomalla "hip-hurraa".
Nainenkin on onnistunut laskemaan painoaan, niin että se on nyt 73,2 kg. Uudelle kilolle tipahtaminen on vielä tämän kuun mahdollisuuksia, tosin häntäkin syötetään tänään seisovassa pöydässä puolivirallisesti. Naisvaltaisella alalla seisovat pöydätkin ovat onneksi salaattipainotteisia.
sunnuntai, syyskuuta 24, 2006
Mittayksikköjä ruoanlaittoon
Muista kuitenkin erot amerikkalaisten ja brittien välillä:
American Standard
1/8 teaspoon = 0,5 ml
1/4 teaspoon = 1 ml
1/2 teaspoon = 2 ml
3/4 teaspoon = 4 ml
1 teaspoon = 5 ml
1 tablespoon = 15 ml
1/4 cup = 59 ml
1/3 cup = 79 ml
1/2 cup = 118 ml
2/3 cup = 158 ml
3/4 cup = 177 ml
1 cup = 225 ml
2 cups or 1 pint = 450 ml
3 cups = 675 ml
4 cups or 1 quart = 1 litra
1/2 gallon = 2 litraa
1 gallon = 4 litraa
Ja edelleen nesteet:
2 tbsp = 1 fl. oz. = 30 ml
1/4 cup = 2 fl. oz. = 60 ml
1/2 cup = 4 fl. oz. = 125 ml
1 cup = 8 fl. oz. = 250 ml
1 1/2 cups = 12 fl. oz. = 375 ml
2 cups or 1 pint = 16 fl. oz. = 500 ml
4 cups or 1 quart = 32 fl. oz. = 1000 ml or 1 liter
1 gallon = 128 fl. oz. = 4 liters
Jauhot yms kuiva-aineet:
3 teaspoons = 1 tablespoon = 1/2 ounce = 14.3 g
2 tablespoons = 1/8 cup = 1 ounce = 28.3 grams
4 tablespoons = 1/4 cup = 2 ounces = 56.7 grams
5 1/3 tablespoons = 1/3 cup = 2.6 ounces = 75.6 grams
8 tablespoons = 1/2 cup = 4 ounces = 113.4 grams
12 tablespoons = 3/4 cup = 6 ounces = 0.375 pound = 170,1 g
32 tablespoons = 2 cups = 16 ounces = 1 pound = 453,6 g (453.592 g)
Kuiva-ainepaino ("reseptitarkkudella"):
1/2 ounce = 15 g
1 ounce = 30 g
3 ounces = 85 g
3.75 ounces = 100 g
4 ounces = 115 g
8 ounces = 225 g
12 ounces = 340 g
16 ounces or 1 pound = 450 g
Nestetilavuusmittoja:
2 tbsp = 1 fl. oz. = 30 ml
1/4 cup = 2 fl. oz. = 60 ml
1/2 cup = 4 fl. oz. = 125 ml
1 cup = 8 fl. oz. = 250 ml
1 1/2 cups = 12 fl. oz. = 375 ml
2 cups or 1 pint = 16 fl. oz. = 500 ml = 5 dl
4 cups or 1 quart = 32 fl. oz. = 1000 ml = 1 litra
1 gallon = 128 fl. oz. = 4 litraa
Eikä tämä ole tällä selvä:
cup c., C.:
usually liquid, 237 milliliters, 16 tablespoons or 8 ounces
ounce, unssi:
fl oz, fl. oz. = Amerikkalainen (vain nesteestä) 29.57 milliliters
Amerikalainen kuiva-aine unssi = 28.35 g = 1/16 pound
Brittiläinen unssi sekä neste että kuiva-aine: 28.41 milliliters
gallon gal.:
Amerikkalaiset (vain nesteestä): 3.785 liters = 4 quarts
Brittiläiset (sekä nesteestä että kuiva-aineesta)= 4.546 liters = 4 quarts
pint p., pt.:
Amerikkalainen nestemitta = 0.473 l = 1/8 gallonaa = 16 unssia
mutta kuiva-aineesta puhuttaessa = 0.551 litraa eli 1/2 quart,
joka täytenä "kvarttina" q., qt, qt. Amerikan nesteestä puhuttaessa on 0.946 litraa tarkalleen 1/4 gallonaa or 32 unssia. British pint on sekä kuiva- että nestemäisestä aineesta = 0.568 litraa
Eiköhän näillä ruokaohjeet jo selviä.
perjantaina, syyskuuta 22, 2006
Neljäs viikko
Hiilihydraattimäärä saisi olla tällä neljännellä viikolla jo 30 g päivässä. Se antaa vaihtelua hurjasti, jos laihtuminen jatkuu.
Dieettiin on siis alettu sijoittaa entistä reilummin eri lihalaatujen ja kananmunien sekaan:
- purjosipulia (2,4 g hiilihydraatteja 100 g kohden)
- tomaattia (3,3 g)
- pinaattia (0,4 g)
- hapankaalia (4,3 g)
- turkkilaista "partasuu"-jogurttia (4,2 g - 1 dl = 92 g)
- Alpine pro -soijajugurttia (4,5 g)
- Snellmanin herkkumaksamakkara viipaleina (1,4 g)
- kukkakaalia (2,2 g)
- punakaalta (3,5 g)
- vihreää paprikaa (2,5 g)
- punaista paprikaa (4,6 g)
- keltaista paprikaa (5,1 g)
- munakoisoa (3,1 g)
- ruohosipulia (3,8 g)
- sipulia (4,8 g)
- paistettua sipulia (4,9 g)
- valkosipulia (16,3 g) eli kynnessä noin yksi g
- lollo rosso -salaattia (1,2 g)
- lehtiselleriä (1,1 g)
- juuriselleriä (4,6 g)
- kesäkurpitsaa (2,5 g)
- herkkusieniä (3,0 g)
- herkkutatteja (1,0 g)
- osterivinokasta (2,6 g)
- tatit ja haperot (2,7 g)
- kangasrousku (1,5 g)
- vadelmaa (4,1 g)
- puolukkaa (6,8 g)
- mustikkaa (6,4 g)
- gefilus-piimää (3,7 g)
- maitorahkaa (3,1 g)
- Bulgarian jugurtti (3,4 g)
- viinietikkaa (0,5 g)
Hiilihydraattimäärät Finelistä
Lisäilkääpä kommentteihin millä ruoka-aineilla valikoituja dieettiruokia kannattaisi laajentaa. Valmiita ruokalajejakin tietysti voi ehdottaa.
Naisen paino omilla ruoalla naftit 74 kg. Nainen ei vieläkään suostu koskemaan Miehen ruokaan eikä vahingossakaan tee ruokaa, jota Mies voisi syödä. Jossakin muussa yhteisössä se olisi tietysti sabotaasia.
Mies keikkuu 91,5 kg:n kieppeillä: tarkkaa painoa vaikea sanoa, sillä sisuksissa on viime päiviltä isoja pihvejä, joita on nautittu oliiveilla koristelluilla salaattipedillä "liikelounailla".
En tiedä, miksi normaalisti lounastavat seuralaiseni selvästi katsoivat kateellisena 250 g häränpihviäni maustevoilla. Mutta hyvää se oli!
keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006
Kysyvälle vastataan
Anonyymi kyselijä ihmetteli (keskustelupalstoilla nähdyllä tavalla monien muiden tapaan), mikä tämä Atkinsin dieetti oikein on.
Kuka tahansa saa helposti tietoa Atkinsin dieetistä googlaamalla tai lukemalla Robert C. Atkinsin teoksia, joita kirjastoista kyllä löytyy. Googlata kannattaa sekä suomeksi että englanniksi, vaikka tietoa ja vastatietoa löytyy kyllä kaikilla mahdollisilla kielillä.
Kysyjä ihmetteli, eivätkö monet ruokailut burstaa insuuliinia ja arveli kysymysmuodossa, että kyse olisi jonkinlaista rasvapaastosta.
Vastasin ja vastaan hieman tarkentaen näin:
Proteiinipitoinen, vähähiilihydraattinen dieetti nimenomaan rajoittaa ruumiin insuliinin tuotantoa. Tavoite on tasainen insuliini. Siinä mielessä Atkinsin dieetti muistuttaa diabetes 2-potilaille (ja sen uhasta kärsiville korkean verensokerin omaaville) entistä useammin suositeltua vähähiilihydraattista dieettiä.
Rasvaa saapi dieetissä olla kylläisyyden tuojana - ja estämään voimakkaasti proteiinipitoisen ruoan mahdollisia, vaikka enimmäkseen teoreettisia haittapuolia ensi viikkoina. Teoreettiseksi haittapuolet jäävät siksi, että dieetti äärimmäisen rasvaisessa muodossaan ei kestä niin pitkään. Alkuvaiheen jälkeen rasva säilyy keskeisenä asiana laihdutuksen ajan, tarkkailussa on ketoosin juuri ja juuri yllä pitävän hiilihydraattimäärän etsiminen - hiilihydraattimäärästä riippuen paino putoaa 0,5 -2 kiloa viikossa, mistä voi laskea laihduttamisen teoreettisen keston. Tämän jälkeen dieetti vapautuu huomattavasti: kyse on saavutetun painon ylläpitämisestä, ei laihduttamisesta. Tällöinkin hiilihydraattimäärän rajoittaminen on tärkeää, mutta ruoka-ainerajoitukset huomattavasti vähäisempiä.
Rasvaisen ruoan syöminen parin viikon ajan opettaa kyllä itse miettimään rasvojen laatua enemmän kuin ns. "normaalielämässä". Tällä dieetillä laihduttaessa ruokahalu vähenee, eikä nälän tyydyttämiseen tarvita kovinkaan suuria määriä ruokaa laskipa sitä missä mielessä hyvänsä. Kun tähän lisää liikunnan, on laihduttavia tekijöitä kolme. Ketoosi, joka poistaa erilaisia hiiliyhdisteitä ruumiista mm. hengityksen ja erityksen mukana, niukentunut energiansaanti - nälättömänä ei viitsi syödä niin paljon ja säännöllisen liikunnan tuoma energiankulutus.
Suurimmalle osalle laihtuminen on tavallista nopeampaa näiden kolmen tekijän ansiosta. Dieetti ei kuitenkaan yllytä mahdollisimman nopeaan laihdutukseen (alkuvaiheen jälkeen), vaan etsimään omaa rajaansa laihtumisen, ylläpitämisen ja lihomisen välille. Siinä yhteydessä on yllin kyllin aikaa miettiä erilaisia terveystekijöitä: toisin sanoen ratkaisuja, jotka soveltuvat omaan elämään.
Ensimmäisten viikkojen superniukkahiilihydraattinen dieetti ei taatusti ole "terveellinen", mutta lihavana oleminen on taatusti "epäterveellisempää". Suurin ongelma on mielestäni kuidun vähäisyys ja maitotuotteiden niukka sijoitettavuus dieetin sääntöihin. Alkuvaihe on kuitenkin mitoitettu kahden viikon mittaiseksi. Sen läpikäyneenä tiedän, ettei helpompaa dieettiä olekaan. Tämä vaikka minulla se alkoi toimia 10 päivän jälkeen eli todella myöhään.
Kritiikissäkin oleellista on, että lihavuudestahan sekä sen tuomista ongelmista tässä pois pyritään. Sen aikaansaaminen ja ylläpitäminen on kestänyt useimmiten vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Ja juuri se on epäterveellistä.
Dieettikriitikot puhuvat muutamien kuukausien (usein ainakin periaatteessa toimivasta)laihdutuskuurista, niin kuin juuri se olisi kaikkien terveysongelmien juuri. Muutamien viikkojen ja kuukausien kuurin terveellisyys ajaa tosiasioiden, lihavuuden vaarojen ohi. Kuitenkin todellista rivien harvenemista tapahtuu terveydellisestä syistä juuri niiden keskuudessa, jotka pysyvät lihavina. Sen sijaan dieettien keskeyttämisiä tapahtuu todella usein.
Sitä ei voi muuta kuin ihmetellä: väitän, että juuri tämä tuttujen ja tuntemattomien ihmisten vastapropaganda laihtumiselle on varmasti suurimpia syitä kuurien keskeyttämiselle.
Meille, jotka kohautamme olkapäitämme näille kommenteille, dieetti - melkeinpä mikä tahansa - on ainakin periaatteessa helppo. Ja kun sen lopetamme / vaihdamme / siirrymme toiseen elämäntapaan, teemme sen ihan itse. Niin kuin ne huonot ratkaisutkin tähän astisessa elämässä.
Miehen paino aamupunnituksessa 91,8 kg eli -17,2 kg vuoden alusta (ja itse asiassa helmikuun alusta), -10,2 kg elokuun eka viikon lopulta ja - 4,3 kg Atkinsin dieetillä. Miehellä on jäljellä laihdutettavaa 16,8 kg, mutta painoindeksin lasku alle 30:n (= 89,5-90 kg) on totta jo ehkä ensi viikon lopulla. Sellainen suhde Miehellä on ollut viimeksi 1980-luvun puolivälissä. Tämä edellyttää, että painonlaskun tahti pysyy samana, mikä ei tietenkään ole mitenkään varmaa.
Nainen on mennyt omia linjojaan. Hiukkasen takapakkia spagetin ja muiden herkkujen vuoksi: 74,3 kg. Olisi pitänyt ottaa kuten ydinfyysikko, vain hiukkasen. Laskua kuitenkin vajaassa puolessatoista kuukaudessa -6,7 kg edelleen. Ei se paha ole.
sunnuntai, syyskuuta 17, 2006
Viikonlopun hurmaa
Mutta se ei ollut pahinta. Pahinta oli molempien pakaralihasten kipeytyminen. Pikajuoksijan lihakset - kun katsoo hyviä naispikajuoksijoita, heidän selkänsä ja pakaransa yläosan suhdetta, niin ymmärtää mitä Mies tarkoittaa - ärtyivät vauhdinpidossa. Ei Mies niitä ole kahteenkymmeneen vuoteen liiemmin rasittanut.
Nainen on viettänyt normaalielämää, eikä paino ole pudonnut. 73,8 kg kuitenkin. Taukojahan näissä tilanteissa aina tulee, mutta tärkeintä on, että suunta pysyy oikeana. Paino menee vähitellen alas.
Miehen dieetti alkoi purra jo viime viikolla. Tänä aamuna Miehen paino oli 92,3 kg, eli kymmenen kilon pudotus (elokuun eka viikolta lähtien) on kohta tosiasia, ellei jumi yllättäen ilmaannu kehiin. Tammikuun alusta pudousta Miehellä on siis 15,7 kiloa.
Miehellä ei ole lainkaan nälkä, päivittäiset kuusi ateriointia täytyy tehdä puoliväkisin. Ruokamäärät ovat pienentyneet ja laatu parantunut. Atkinsin rasvapaastolinja on silti ytimessä vielä pari viikkoa, ellei hankaluuksia ilmaannu. Sitten voisi jo helpottaa hieman yleisterveellisempään suuntaan.
Tällä hetkellä painoa näyttää katoavan kuin itsestään 1-1,5 kiloa viikossa. Kahdessa-kolmessa viikossa painoindeksin pitäisi pudota lihavasta ylipainoiseksi, eli alle 30. Tehtävää on vielä paljon jäljellä, mutta kyllä tuokin välitavoite on henkisen juhlan aihe.
Kaikki Miehen puvun takit ovat käyttökelvottomia, kun vatsan kohdalle pitäisi laittaa jalkapallo tasapainon saamiseksi. Helmat roikkuvat polvissa.
Tämä tarkoittaa sitä, että ruoassa ja kaljassa säästetty täytyy kohta laittaa vaatteisiin. Mutta Mies odotellee pari-kolme viikkoa vielä. Seuraava pukupakko-tilaisuus on vasta juuri ennen lokakuun puoltaväliä. Silloin Mies mahtunee jo tavallisista kaupoista ostettaviin vaatteisiin ilman suurempia vaikeuksia, vaikka poikkeuksellisen laaja rintakehä on varmasti ongelma kuten jo nuoruudessa vaatetta ostettaessa.
Kuukausi sitten Miehen hankkimat lenkkivarusteetkin ovat käyneet löysiksi, vaikka ne silloin ostettiin tiukkoina, kahta numeroa tavallista pienempinä juuri tätä muutosta ajatellen. Edessä hankintalistalla ovat talvilenkkivarustukset. Ne tulevat olemaan taas kahta numeroa pienemmät. Näillä on tämän syksyn lämpimät kelit vielä vedettävissä.
Tänään sää on taas hieno. Mies ja Nainen kävelivät aamulla lähisaaressa lähes kaksi tuntia. Molempien paikat olivat kireinä, joten tarkoitus oli oikeasti vain käveleskellä. Seitsemän kilometriä tähän rentouttavaan ulko-oleskeluun sitten kuitenkin sisältyi. Päivän mittaan liikuntaa tulee väkisin sen verran, että kymmenen kilometrin askellus realisoituu. Se riittää tälle päivälle.
Edessä varhaislounas: reilu viipale kanafilettä ja iso lasi vettä.
perjantaina, syyskuuta 15, 2006
Dieetti jatkuu
Naisen tasainen painontiputus jatkuu myös samansuuntaisena. 73,3 kg on alempi kuin vuosiin. Dieetti on yhtä epävarmalla pohjalla kuin ennenkin, mutta paino laskee. Voiko dieetiltä vaatia enemmän? Tai sen ylläpitäjältä. 7,7 kg on miinusta tullut ilman erityisiä uhrauksia. Laihduttaminen ei ole vaikeaa, kun noudattaa itse laatimiaan sääntöjä.
Mies teki elämänsä ensimmäisen aamulenkin tänään. 40 minuuttia täysivauhtista kävelyä. Askelmittari on nakuttanut päivittäin tasaisesti yli 10 000, tänään 13 300. Viikonloputhan ovat muistuttaneet viimeaikoina jo puolimaratoneja, mutta tämän viikonlopun ennuste on huonompi. Pientä lenkkeilyä on kyllä ihmisarvoiseen elämään sijoitettava. Siitä syystä Mies hankki pitkävartiset trekking-kengät 13 eurolla. Ei haitaa männykävyt.
Atkinsin dieetin ja muidenkin matalahiilihydraattisten dieettien ongelmia on nestehukka. Mies on tuntenut kolotusta munuaisissa, nopealla nestetankkauksella se on tähän mennessä kadonnut varttitunnissa. On ilmeisesti pantava vesipullo laukkuun. Elimistö vuotaa kuin seula. Vichypulloa ei ehdi tyhjentää, kun on jo juostava asialle. Kun sitten tulee taukoja, nestehukka kiljuu kuin punahilkan nähdessään.
maanantaina, syyskuuta 11, 2006
Painoja lasketaan yhtä jalkaa
Naisella aamun luku oli 73,8 kg, Miehellä 93,8 kg. Sama jo pitkään ollut noin kahdenkymmenen kilon ero siis. Yhtä jalkaa menemme alas. Suhteellisestihan se tarkoittaa Naisen onnistuvan paremmin, sillä hänen painostaan tiputuksen pitäisi olla vaikeampaa. Nainen ei noudata mitään erityistä dieettiä, lipsuilee ja liikkuukin vielä vähemmän.
Miehen tuntemukset ovat hyvät, mutta paino tippuu laskettua hitaammin. 11 päivän Atkinsin jälkeen paino on laskenut vain 2,3 kg. Tavoitteena oli 4 kg 14 päivässä.
Muistiinpanot paljastavat yhden selityksen: Miehen paino tipahti reilusti dieettiä edeltävinä päivinä tiiviin lenkkeilyn vuoksi. Nestettä oli siis menetetty jo ennen dieettiä. Pari dieettiä edeltänyttä päivää mukaan lukien painoa on mennyt karvaa vaille neljä kiloa. Vyötärö on kaventunut sentin pari, huomaan. Toinen mokoma lisää ja on taas ostettava uudet housut. D-mallia ne edelleen kuitenkin ovat.
Kävely toteutti periaatetta "katsotaas, kuinka kauaksi jatketaan". Ja pääsimme lopulta meren äärelle Vuosaareen. Sieltä löytyi minulle aiemmin tuntematon liike Eestin herkku. Mukaan tarttui hirvimakkaraa ja villisikaa purkissa. Jälkimmäiseen on sipulin myötä saatu 1 hiilihydraattigrammakin. Lisäksi ostin sekasieniä.
Virolaisen ruokakaupan juustot jäivät ostamatta. Niissä ei ollut tuoteselosteita, joista hiilihydraattimäärät olisivat selvinneet. Vahinko.
sunnuntai, syyskuuta 10, 2006
Kuinka lenkkipolulle menehdytään
"Mä tein spagettia", Nainen sanoi korvat luimussa ja takajalat sutia lyöden kuin peruuttaessa.
Miehen ulkoillessa elokuvissa Nainen mässää salaa ja vannottaa Lasta, ettei tämä juoruaisi. Näin pitkänaamaisena Miestä on harvoin nähty.
Miehen jumi lakkasi vihdoinkin. Eilinen askelmittarilukema ylitti reilusti 20 000. Aamun lenkki Naisen kanssa oli 8 kilometriä metsäpolkuja - mukana kiipeäminen kahdellekin hyppyrimäelle. Vanhalle Hiihtomäelle veivät puuportaat, joissa on varmaan reilut pari sataa askelta. Mies ei ollut niitä ennen mennyt ja lähti alhaalta juoksemaan katsomatta ylös. Puolessa välissä tuli sykeongelma.
Kun ei ole korkealla sykkeellä liikkunut vuosikymmeniin oli ahtopaine sisällä melkomoinen. Miehelle tulivat aitaan puolikyykyssä nojatessa nuoruuden urheilusaavutukset mieleen. Maitohapot olivat muuttaneet jalat mafian lyijypunteiksi. Onneksi meri oli muutaman sadan metrin päässä. Keuhkot olivat oikeasti revetä. Miehen päässä jyskytti pitkään jälkeen päin ja hän antoi valistuneen arvionsa, että juuri näin kuollaan lenkkipolulle.
Tilanne oli ohi minuutissa. Ylös päästiin lepäämällä vielä kerran matkalla. Näkymä ylhäällä oli mahtava. Loppulenkki sujui ihan mukavasti tihkusateesta huolimatta. Pieni särky korvien yläpuolella muistutti siitä, ettei kannata rehkiä liikaa, vaikka askel keveni yllättävästi eikä uupumusta tullut.
Miehen aamupaino oli tänään 93,9 kg. Eli uusi kiloluku saatiin aikaiseksi. Viimeksi tämmöinen luku on ollut vuonna 1987. Silloin lääkärintarkastuksessa puntari viipotti 93,5 kg. Lihavasta tukevaksi mies pääsee, kun paino laskee alle 90 kilon. Tätä vauhtia siihen menee yllättävän pitkä aika.
Miehen päämäärä on tällä hetkellä 75 kg. Siihen on jäljellä 18,9 kg. Lopullista päämäärää on vaikea sanoa, koska noin 80 kiloisena Mies harrasti aika pitkään puntinnostoa yli tunnin päivässä ja paino nousi kohisten lihasten kasvaessa. Nyt ei ole varmaa paljonko niistä on vuosien varrella menetetty.
Luultavasti lihasta on kuihtunut kaikkialta muualta paitsi pohkeista. Ne ovat teräksisessä kunnossa ja keittiöön kiinnitetty kokovartalopeili on pantava niiden kohdalla aina poikittain.
Miehen keuhkot ovat yhtä suuret kuin Lasse Virénillä (6,3 litraa), rinnanympärys vain vähän suurempi kuin Muhammed Alilla, mutta pohkeita varten Miehen pitäisi varmaan selata sumopainijakuuluisuuksien valokuvia...
lauantaina, syyskuuta 09, 2006
Vaihteita
Miehellä sen sijaan tökkii. Dieetti on pitänyt, mutta paino on vaihdellut 94,3 - 95,1 välillä. Ilmeisesti vähätkin hiilihydraattimäärät ovat tälle elimistölle ongelma: mies on lisännyt liha-annoksiinsa jonkin verran sallittuja kasviksia: pinaattia, parsaa, vihreää paprikaa. Aamiainen oli tällä kertaa reilut 100 gr kanaa, yksi pekoninsiivu (sitä paksumpaa Amerikan pekonia) ja yksi rengas paprikaa. Mausteina suolaa, pippureita, curryä, juustokuminaa ja salviaa. Hyvää oli.
Miehen askelmittari on raksuttanut viikon ajan vaatimattomia lukuja: 5000-10000 päivittäin ja 10000 yli vain kahdesti, toisella niistä yli 15000, joka olisi ideaali laihdutusnäkökulmasta. Säät eivät innosta pitkään oleskeluun.
Harmaata on nytkin, mutta sekä Mies että Nainen suuntaavat 40 min aamulenkille. Jos iltapäivällä on parempi sää, voi silloin ottaa ohjelmaan hieman pidemmän lenkin.
Tsemppiä S:lle, joka aloittaa tänään tämän blogin alussa kokeillun "sairaaladieetin". Lenkkiseuraa saa, kun soittaa.
tiistaina, syyskuuta 05, 2006
Mitä, onko tässä pakkikin?
Miehellä hieman tökkii. Nälkä on poissa, mutta ruoka on maittanut vähän liikaakin. Aamiaisen koostuessa kahdesta paistetusta, juustokuorrutetusta kananmunasta, kahdesta 0-HH -nakista ja kolmesta ohuesta pekonisiivusta, Mies huomasi olevansa täpötäynnä. Vatsakin pömpöttää kuin ennen vanhaan.
Jos taantuminen jatkuu tätä vauhtia, käsi hamuaa jo takataskulle, missä vanhaan hyvään ja erikoisesti tuhlaavaan aikaan pidettiin lompakkoa. Sittemmin sieltä löytyy vain toisien ihmisten käsiä.
Sunnuntaisen 3,5 h tunnin lenkkisammahtamisen jälkeisen nestetankkauksen tuloksena paino nousi maanantaina jopa 96 kiloon, mutta on sentään tipahtanut takaisin, ja on nyt tiistaina puolen päivän aikaan 94,9 kg. Sunnuntaista on kuitenkin tullut takapakkia 400 g. Maanantai kärvisteltiin tämän päiväistä muistuttavalla aamiaisella - makkara oli tosin 100 grammainen grillimakkara (= 0 hh tietysti), eikä ennen iltayhdeksää syöty kuin kaksi keitettyä kananmunaa. Sitten Mies ravasi kauppaan ja toi mukanaan lihaa ja pinaattia. 150 g pinaattiannoksen lisäksi Mies paistoi itselleen kaksi ns. jättipihviä - valmiiksi maustettuja 92 % naudanlihapihviä, jossa mausteet valmiina. Ei erikoisemman makuista, mutta menetteli iltaruoaksi.
Nyt Miehen mieli tekisi päivän töiden päättyessä lenkille, mutta säät eivät suosi. Sopivien sadevaatteiden puuttuessa ei baana soi eikä kutsu. Mies kuopii lenkkitossun kärjellä lattiaa, nostelee käsipainoja sateen loppumista odotellessa.
Vai pakki tässä dieetissä...
sunnuntai, syyskuuta 03, 2006
Vuoden alusta Naisen paino on laskenut 7,6 kg, Miehen 13,5 kg. Tästä suurin osa on hävitetty viimeisimmän kuukauden aikana: Miehen painon lasku on neljän viikon aikana (6.8-2.9.) 7,5 kg, Naisen 4,0 kg. Ei hullumpaa, vaikka ortodoksisuudesta parilaihduttajia voidaan tuskin syyttää.
Mies alkaa saada kaupungilla kommentteja (taas kerran) muuttuneesta olemuksestaan: toiset arastelevat puhua asiasta, kun ajattelevat, että Miehen täytyy olla kuolemansairas. Muutos on sen verran nopea.
Dieetin alussa työpaikalla kysyttiin kerrottuani dieetistä, mitä Miehelle on tapahtunut, kun olet joutunut - lue: pakosta - laihdutuskuurille. Naiselle ollaan hienotunteisempia, mutta spontaaneja huomioita painon menetyksestä on hänkin saanut kuulla. Kahvipöydässä voi mainita muutaman hamenumeron pienenemistä.
Miehelle myös ystävällismielisesti naljaillaan. "Kyllä koko persoona nyt muuttuu", on tavallisempi. Sitä voidaan säestää näkyvällä tai näkymättömällä sormenheristyksellä. "Varo, ettet katoa kokonaan", huomauttavat toiset.
Mies vastaa tavallisesti jälkimmäiseen, ettö reilun 170-senttinen, joka painaa 95 kiloa (nyt jo vähemmän!), ei hevin katoa näköpiiristä, ei vaikka toiset sitä toivoisivatkin. Englantilaistyyppistä huumoria. Ennen kuin toiset ehtivät kommentoida, Mies jatkaa avomielisyyden puuskassaan, että hän on 1990-luvun puolivälin jälkeisestä maksimipainosta (139 kg) pudottanut eri keinoilla 44,5 kg.
Ja Mies jatkaa monologiaan: Heiluntaa on ollut kymmenen kilon sisällä, mutta takaisin ei ole tullut. Jos menee ylös, on otettava alas. Suunta tietyn periodin kuluessa on tärkeä. Muutama kilo ei näissä luvuissa merkinnyt Miehelle yhtään mitään. Kunhan itse tietää mitä on tekemässä, laihtui tai lihoi.
Tämän jälkeen kommentoijat joko vaikenevat tai puhuvat sitkeydestä, luonteenlujuudesta ja aika useat antavat kannustusta poistuessaan. Tämä maailma hyväksyy nimenomaan vakavat laihduttajat. Aivan kuten se hyväksyy vakavat tieteentekijät ja vakavat ihmiset yleensä. Siksi Mieskin kertoo tarinansa aina vakavalla naamalla...
Tuon maksimipainon aikaisten tuttavien yllättävä tapaaminen on Miehelle tietysti mukavaa. Kuulumisia kyseltäessä hän sanoo olevansa dieetillä. Silloin tulee sitten se kommentti, että Mies on tainnut "niistä ajoista" laihtua aika paljon. Mies vastaa pitävänsä lausuntoa oikeana ja katsahtaa puhujan vatsanseutuville, johon yleensä on alkanut ilmestyä sitä, mitä keski-ikäisillä on vaikka nuoremmille jakaa.
Eilen Miehen kävelymittariin kertyi ensimmäisen kerran yli 20 000 askelta (20 015). Kymmenentuhannen askeleen aamulenkin lisäksi Mies kävi kaupassa ja lähti iltarientoihin kaupungin toiselle laidalle kävellen.
Syömistä oli säästelty iltaan, vaikka epäilyksellä oli Miehen mielessä sijansa. Jos ei muuta, edessä oli koettelemus ilmaisen juomisen suhteen.
Iltajuhlien buffet oli Miehen dieetille mahdoton, vaikka hän oli säästänyt 15 g hiilihydraattia sinne. Jopa kanansiivet oli tyrkätty sokeriseen chilikastikkeeseen. Niitä ei uskaltanut syödä.
Salaatti oli parempi, vaikka fetan ja sipulin mukana siitä oli nypittävä salaatinlehdet erikseen lautaselle. Onneksi tarjolla oli läskiruokaa: suolaista ja rasvaista espanjalaista chorizo-makkaraa, jota oli kyllä maustettu paprikalla. 15 g kiintiöön se mahtui.
Juhlan organisoija näki ilmeeni. Olin sanonut päivää aikaisemmin, että söisin tilaisuudessa mieluummin pihvin salaatilla. Hän sanoi, että tarjolla on leikkeleitä. Mainitsemaani makkaraa lukuunottamatta ei ollut. Kun ravintolan henkilöstökin tiesi dieetistäni, josta mainitsin mineraalivettä hakiessani - muut joivat ilmaista punaviiniä - he järjestivät erikoistarjoilun.
Tarjoilija sanoi, että hän oli katsellut päätä pudistellen buffettia muistaessaan dieettini ja kysyi, kävisikö minulle salaatin lisukkeeksi marmoroituja pihvejä, jotka tosin ovat olleen kanttarellikastikkeessa. (Sitä oli ilmeisesti jäänyt naapurihuoneiston hääporukalta.) Sanoin, että jospa sen kastikkeen voisi pyyhkiä pois ennen mikroon laittamista. Viiden minuutin kuluttua minulla oli kolme viipaletta pihviä edessäni. Maistui ja olokin koheni. Tarjoilija vielä valitteli, että kaikissa ruoassa ravintoloissa on "nykypäivänä" sokeria.
Nälkä ei ollut aamulla, mutta aamiainenhan on tärkein ruoka: siksi söin aamulla 70 g sitä enempirasvaista Turunmaa-juustoa (0 g hiilareita), mikä jättää sitä 50 g iltanaposteltavaksi, kaksi keitettyä kananmunaa annospaloina (0 g hiilareita), joiden päälle oli hieman täpätty majoneesia (1 g hiilareita 100 g kohden, eli noin 0,1 g). Paistinpannulta keräsin kolme siivua pekonia (o g hiilareita) ja yhden paistamani - erinomaisen tarkoin valitun - grillimakkaran (Portin Saimaa grilli, 1 g hiilareita / makkara eli / 100 g). Tarvinneeko sanoa, että tällä dieetillä ei ole ollut nälkä.
S-Marketista Mies ei löytänyt 0 hiilihydraattigramman nakkeja, niitä hän sai kuitenkin Alepasta viime viikolla. Riskitekijän muodosti luomusoijajuoma (Alpin), jossa on hiilihydraatteja vain 0,1 g desilitrassa eli gramma litrassa. Se maistui siltä miltä saattoi odottaa. Ehkä sen ja kuohukerman (3 g hiilareita, alle 1 laktoosia, joka on periaatteessa myrkkyä) avulla voisi tehdä hieman kastiketta jollekin liharuoalle.
Jonakin päivänä pitää valmistaa nepalilaisessa ravintolassa kokeilemaani pinaatti- liha -muhennosta. Liha voi olla nautaa tai lammasta. Se on dieettiläisellekin mahdollinen yhdistelmä.
Tekisi mieli kävelylenkille, mutta Nainen änkkäsi vastaan: tuulee ja kohta sataa. Ehkä tässä ehtisi ennen myrskyä kuitenkin edes tunnin lenkille. Kroppa kaipaa sitä. Neljä viikkoa säännöllistä kuntoilua takana. Ei voi sanoa muuta kuin että suosittelen.
Ainoa riesa on vaatteiden jatkuva pesu, mikä on yhteispesutuvan käyttäjälle (2/vk)vähän hankalaa. Onneksi nykyiset ulkoiluasut ovat "intelligent wear" ja käytön jälkeinen perusteellinen tuuletus auttaa sen verran, että samalla parrella voi nähtävästi käydä pidemmälläkin kävelylenkillä useamman kerran, varsinkin kun pysyttelee metsäpoluilla...
perjantaina, syyskuuta 01, 2006
"Läskiruokaa", sanoo Nainen
Aamulla Nainen loukkasi verisen pihvin tavoin Miestä, joka sanoi herkullista aamupekonia ja munakasta syödessä ja kuohukermatipalla vaalennettua tummaa kahvia juodessa, että liharuoat kyllä käyvät viikonloppuna.
"Minä en Sinun läskiruokiisi koske", Nainen sanoi, eikä Miehen vastaus sen jälkeen ollut juurikaan painokelvollisempi. Dieettikonflikti oli tosiasia.
Kun dieetin nimi on Atkins, aivan samat lihat kuin monina muinakin viikonloppuina muuttuvat "läskiruoiksi".
Kun Mies sanoo, että liharuokia voi syödä kuten ennenkin, paitsi että kastikkeet on valmistettava erikseen eikä makeata soijaa tai muutakaan sokeria voi laittaa lihan sekaan, asia muuttuu "monimutkaiseksi" ja liha "läskiruoaksi".
Että Naisella ja Miehellä on tästedes eri ruokatalous, ja niiden itsenäisyyttä varjellaan mustasukkaisesti. Tämä voi vaikuttaa blogin kommentointiinkin.
Pitäkööt Nainen turhat hiilihydraattinsa, Mies ajattelee!
Lapselle porsaankyljys kyllä eilen maistui Miehen tekemänä. Tänään Mies ei tee erityistä ruokaa, syöpähän mitä hiilihydraatitonta saa: pekonia, munia, nakkeja, espressoa, sokeritonta mehua ja vettä.
Miehen mielessä on viikonlopuksi nepalilainen ruoka: pinaattia ja chilillä maustettua lihaa. Siihen kävisi lammas ja nauta. Kun possua tulee nyt syötyä niin paljon, kun tavallisesti "ei saa".
Niin ja Miehen paino tänä aamuna pekoniaamiaisen jälkeen: 95,3 kg. Eilisestä on siis mennyt 800 grammaa eli nesteen poistuminen on alkanut.