Kesä ei tule ja vettä sataa. Mr. Painoindex eli Mies on jälleen valintatilanteessa. Pitäisikö vai eikö pitäisi? Kun kesän puuttumisesta huolimatta kesäloma on jo uhkaavan lähellä, ajatuskin dieetistä tuntuu mahdottomalta. Mutta toisaalta tuoreet vihannekset ja marjat ja mansikat houkuttavat laskemaan hiilihydraattien ja pitkien kävelylenkkien välistä riippuvuussuhdetta.
Vuosien jälkeen paino on palautunut yhteen vakiotilaan, jota olen kutsunut kestopainoksi. Se on tietyn painohaarukan sisältä löytyvä keskimääräinen elopaino, joka ei muutu kovin helposti. Lisää tietysti saa yrittämällä ja alas päin voi yrittää vieläkin enemmän, mutta jotenkin tuo kestopaino on ja pysyy. Minulla se on noin 93,6 kiloa. Seuraava ylöspäin on 99 kiloa ja siihen en palaa koskaan. Ja toiseen suuntaan liikkuessa seuraava alaspäin on lähempänä ja se on kokemukseni mukaan noin 88,5 kiloa.
Jos vielä enemmän pinnistellään muistia, paino keikkui joskus hyvinkin pitkään hieman 80 kilon yläpuolella. Mutta siitä on jo niin kauan, että sen muistaminen olisi nuoruuden palauttamista mieleen. Eli mission impossible kuten elokuvissa asia tiivistetään pariin tuntiin.
Näiden kestopainojen välillä liikettä tapahtuu helposti ja satunnaisesti - kilo ja pari liikkuu syömisen ja säiden mukaisesti, mutta tuolla varsinaisella kestopainolla on taipumus palautua takaisin.
Kieltämättä minua ärsyttää se, että paino livahti kuin huomaamatta yli 90 kilon muutamia vuosia sitten. Nyt noin 93,6 -kiloisena tuon rajan alittaminen voisi hyvinkin tapahtua viikossa kahdessa. Jos vain olisi mukavat ja riittävän kuivat säät sekä selkäranka. Eritoten selkäranka.
tiistaina, kesäkuuta 27, 2017
perjantaina, syyskuuta 30, 2016
Kilogrammat tulevat ja menevät
Netin maailma on ihmeellinen. Tämäkin blogi on pysynyt pystyssä vaikka kilogrammat tulevat ja menevät. Kirjoituksia ei sen sijaan ole tullut, mutta ei ole ollut dieettielämääkään.
Mutta on se ihmeellistä, että kymmenen vuotta on jo kulunut. Mitä me tehtiin ennen kuin oli nyhtöpossua, nyhtökauraa ja huiman kallista vegehärkistä?
Muistelen, että kävimme vihannesosastolla. Sinne siis tänäänkin.
Mutta on se ihmeellistä, että kymmenen vuotta on jo kulunut. Mitä me tehtiin ennen kuin oli nyhtöpossua, nyhtökauraa ja huiman kallista vegehärkistä?
Muistelen, että kävimme vihannesosastolla. Sinne siis tänäänkin.
maanantaina, heinäkuuta 21, 2008
Kesän sana - kaalikeitto
Kesäloma on pitänyt Miehen ja Naisen kiireisenä. Lomalle siirtyminen tuottaa jo perinteisellä tavalla lähes viikon mittaisen makuujakson, jonka loppupuolella suunnitellaan yhtä ja toista. Seuraavina kahtena viikkona sotasuunnitelmia sitten toteutetaan.
Jostakin ilmeisesti geeneihin kirjatuista syystä dieetti ja kohtuullinen elämä ei ole kolmena ensimmäisen viikkona ajankohtaista.
Jopa kävelylenkit ovat jääneet vähiin, vaikka Nainen sentään aamujaloittelee itsensä noin joka toinen päivä pihapiirin ulkopuolelle. Läheistä rantaa pidemmälle Nainen ei kuitenkaan usein ehtinyt vaikka erityisestä ruskettumisesta ei ole ollut pelkoa suojaavan pilvikertoimen myötä.
Miehen liikunta on ollut vähissä. Toisen ja kolmannen lomaviikon aikana pitkänmatkanautoilu osoittautui kuitenkin varsin hyväksi kuntoiluksi. Ainakin jäykkä olemus ja kipeytyneet lihakset ovat siitä todisteena.
Kymmenen päivän autoilusta toipuminen on nyt vienyt Mieheltä viikon. Sitä on luonnehtinut valtava kulttuurin nälkä. Pilvisten päivien ratoksi on ahmittu romaaneja ja dvd-elokuvia kyljysasennossa. Lämpimien ilmojen poispysyttelyn vuoksi Naisen ei ole sentään tarvinnut valella miestä säännöllisesti.
Myöhemmin lomansa aloittaneelle Naiselle autoilu ja takapenkkiohjaus oli kohtalokasta. Paino nousi hivenen vaille 80 kilon haamurajaa, varsinkin kun suvut ja tuttavuuksien pöperöt osoittautuivat varsin maukkaiksi (ja täyttäviksi). Muutaman tunnin Tamppereella haudutettu udmurtialaiskatalonialainen pata oli ainakin kuuden litran valurauta-annos, eikä paljon jäänyt jäljelle. Edellisenä päivänä oli Vaasassa hotellihuoneessa nautittu neljän erikoishampurilaisen kokonaisuus majoneesilla ja chilikastikkella. Hotellin baarikaappiin ei sentään koskettu, mitä nyt vähän rouskaistiin sinne säilöttyä, matkaeväiksi Pohjanmaalta löytynyttä suomimakkaraa. Tilanne ei ollut kuitenkaan niin paha kuin mitä se luettuna näyttää. Kyse oli päivän ainoista aterioista.
Pelottavin kokemus oli puntarille nousu lomareissun jälkeen. Miehen paino oli puolentoista viikon ajoretken jälkeen 96,5 kg. Menetystä kesäkuun raporttiin oli siis kilon verran. Koska suunta on oikea, Mies ei valita, vaikka olisi kesälomansa voinut hyödyllisemminkin käyttää.
On selvää, että kesälomalaisen arkeen kuuluu syöminen. Olipa dieetti mikä hyvänsä, mansikoita kuluu: sakkaroosia, fruktoosia ja glukoosia niissä on runsaasti ja sen myötä 8,4 g hiilihydraattia sataa grammaa kohden. Litran tuokkosen syöminen tuo siis 40 grammaa tosta vain. Kaloreita samassa annoksessa on vain 215, mikä ei ole paha, eihän.
Muita hiilihydraattilähteitä on siis varottava ja joltakin päivältä mansikka-annoksen voi jättää pois tai vähentää sitä. Näin julma on dieettiläisen mieli itseäänkin kohtaan.
Hämmästyttävää kyllä juuri Nainen ehdotti kaalikeittoa. Kesäkaalta komeilee kukkuroittain lähikaupan hyllyllä, hinnat vaihtelevat eurosta kilolta yli puoleentoista. Kaalista se on aika paljon, mutta kallimmallakin hinnalla kolmella ja puolella eurolla sai kaksi reilua kaalinpäätä.
Ensimmäistä kaalta olemme syöneet nyt kaksi päivää. Keittoa tehtiin aluksi viitisen litraa, mutta sitä on jatkettu litralla laihaa kasvislientä eilen. Lihaakin on mukana vajaa puoli kiloa, vähärasvaista naudanpaistia hyvin maustettuna. Suolaa on niukasti - viiteen litraan meni kolme kuutiota - yksi naudasta ja kaksi kasvislientä. Sekaan muutama varrellinen selleriä ja sipulin vartta ja yksi perinteinen sipulikin. Kaksi pientä punaista paprikaa kun vihreät olivat niin kalliita. Yrteillä voi maustaa suoraan lautaselle.
Sokereita ei lisätty edes porkkanan muodossa. Ei soijaa, makeata soijaa tai siirappia, joilla perinteisen gourmetkaalikeiton tarvittavan imelyyden loihtii huonompikin kokki.
Näin tehdystä kaalikeitosta saa pari grammaa hiilihydraatteja per 100 grammaa, mihin energiaa mahtuu noin 35-40 kcal. Litra keittoa on siis 350-400 kcal.
Dieettipäivään mahtuu siis kevyesti kolme litraa kaalikeittoa ja annos mansikoita. Neljä ensimmäistä päivää keittoa syö mielikseen, vaikka herkkävatsaisilla vatsa äriseen sen verran, että sitä luulee näläksi. Mutta lihomaan ei pääse, jos mansikoita ei nauti niin kuin Simo hilloa.
Liikunta kannattaa sijoittaa tämän ruokavalion alkupuolelle. Suosittelen hitaasti eteneviä, pitkäkestoisia kävelylenkkejä, jotka laskevat mahdollista ilmanpainetta myös keskivartalossa. Pitkät lenkit puristavat makeiden mansikoiden hiilarit vege. Kolmen tunnin kävelyn kohdalla on syytä tankata, muuten tulee uuvelo olo. Parin kolmen päivän jälkeen on liikuntamäärien oltava suhteessa elettyyn elämään - varovaisesti, ettei sammu. Vettä kannattaa nauttia runsaahkosti, sillä nestettähän tämä ruokavalio haihduttaa tehokkaasti - kaalin kalsiumin vuoksi.
Tällaista kaalikeittoa voi syödä niin paljon kuin jaksaa, ilman lihaa tehtyä vähän enemmänkin. Harva jaksaa viikkoa pidempään, eikä ehkä kannatakaan, sillä mikään ei ole mukavampaa kuin vaihtelu.
Paljon keittoa litkivien paino nousee pari ensimmäistä päivää, mutta kun luontoon liittyvä elimistökierros on tehty, alkaa raju pudotus. Kyllä viikossa muutama kilo lähtee ja on aika pysyvää luonteeltakin, kuten kaikki dieetillä tiputettu, nicht wahr?
Jostakin ilmeisesti geeneihin kirjatuista syystä dieetti ja kohtuullinen elämä ei ole kolmena ensimmäisen viikkona ajankohtaista.
Jopa kävelylenkit ovat jääneet vähiin, vaikka Nainen sentään aamujaloittelee itsensä noin joka toinen päivä pihapiirin ulkopuolelle. Läheistä rantaa pidemmälle Nainen ei kuitenkaan usein ehtinyt vaikka erityisestä ruskettumisesta ei ole ollut pelkoa suojaavan pilvikertoimen myötä.
Miehen liikunta on ollut vähissä. Toisen ja kolmannen lomaviikon aikana pitkänmatkanautoilu osoittautui kuitenkin varsin hyväksi kuntoiluksi. Ainakin jäykkä olemus ja kipeytyneet lihakset ovat siitä todisteena.
Kymmenen päivän autoilusta toipuminen on nyt vienyt Mieheltä viikon. Sitä on luonnehtinut valtava kulttuurin nälkä. Pilvisten päivien ratoksi on ahmittu romaaneja ja dvd-elokuvia kyljysasennossa. Lämpimien ilmojen poispysyttelyn vuoksi Naisen ei ole sentään tarvinnut valella miestä säännöllisesti.
Myöhemmin lomansa aloittaneelle Naiselle autoilu ja takapenkkiohjaus oli kohtalokasta. Paino nousi hivenen vaille 80 kilon haamurajaa, varsinkin kun suvut ja tuttavuuksien pöperöt osoittautuivat varsin maukkaiksi (ja täyttäviksi). Muutaman tunnin Tamppereella haudutettu udmurtialaiskatalonialainen pata oli ainakin kuuden litran valurauta-annos, eikä paljon jäänyt jäljelle. Edellisenä päivänä oli Vaasassa hotellihuoneessa nautittu neljän erikoishampurilaisen kokonaisuus majoneesilla ja chilikastikkella. Hotellin baarikaappiin ei sentään koskettu, mitä nyt vähän rouskaistiin sinne säilöttyä, matkaeväiksi Pohjanmaalta löytynyttä suomimakkaraa. Tilanne ei ollut kuitenkaan niin paha kuin mitä se luettuna näyttää. Kyse oli päivän ainoista aterioista.
Pelottavin kokemus oli puntarille nousu lomareissun jälkeen. Miehen paino oli puolentoista viikon ajoretken jälkeen 96,5 kg. Menetystä kesäkuun raporttiin oli siis kilon verran. Koska suunta on oikea, Mies ei valita, vaikka olisi kesälomansa voinut hyödyllisemminkin käyttää.
On selvää, että kesälomalaisen arkeen kuuluu syöminen. Olipa dieetti mikä hyvänsä, mansikoita kuluu: sakkaroosia, fruktoosia ja glukoosia niissä on runsaasti ja sen myötä 8,4 g hiilihydraattia sataa grammaa kohden. Litran tuokkosen syöminen tuo siis 40 grammaa tosta vain. Kaloreita samassa annoksessa on vain 215, mikä ei ole paha, eihän.
Muita hiilihydraattilähteitä on siis varottava ja joltakin päivältä mansikka-annoksen voi jättää pois tai vähentää sitä. Näin julma on dieettiläisen mieli itseäänkin kohtaan.
Hämmästyttävää kyllä juuri Nainen ehdotti kaalikeittoa. Kesäkaalta komeilee kukkuroittain lähikaupan hyllyllä, hinnat vaihtelevat eurosta kilolta yli puoleentoista. Kaalista se on aika paljon, mutta kallimmallakin hinnalla kolmella ja puolella eurolla sai kaksi reilua kaalinpäätä.
Ensimmäistä kaalta olemme syöneet nyt kaksi päivää. Keittoa tehtiin aluksi viitisen litraa, mutta sitä on jatkettu litralla laihaa kasvislientä eilen. Lihaakin on mukana vajaa puoli kiloa, vähärasvaista naudanpaistia hyvin maustettuna. Suolaa on niukasti - viiteen litraan meni kolme kuutiota - yksi naudasta ja kaksi kasvislientä. Sekaan muutama varrellinen selleriä ja sipulin vartta ja yksi perinteinen sipulikin. Kaksi pientä punaista paprikaa kun vihreät olivat niin kalliita. Yrteillä voi maustaa suoraan lautaselle.
Sokereita ei lisätty edes porkkanan muodossa. Ei soijaa, makeata soijaa tai siirappia, joilla perinteisen gourmetkaalikeiton tarvittavan imelyyden loihtii huonompikin kokki.
Näin tehdystä kaalikeitosta saa pari grammaa hiilihydraatteja per 100 grammaa, mihin energiaa mahtuu noin 35-40 kcal. Litra keittoa on siis 350-400 kcal.
Dieettipäivään mahtuu siis kevyesti kolme litraa kaalikeittoa ja annos mansikoita. Neljä ensimmäistä päivää keittoa syö mielikseen, vaikka herkkävatsaisilla vatsa äriseen sen verran, että sitä luulee näläksi. Mutta lihomaan ei pääse, jos mansikoita ei nauti niin kuin Simo hilloa.
Liikunta kannattaa sijoittaa tämän ruokavalion alkupuolelle. Suosittelen hitaasti eteneviä, pitkäkestoisia kävelylenkkejä, jotka laskevat mahdollista ilmanpainetta myös keskivartalossa. Pitkät lenkit puristavat makeiden mansikoiden hiilarit vege. Kolmen tunnin kävelyn kohdalla on syytä tankata, muuten tulee uuvelo olo. Parin kolmen päivän jälkeen on liikuntamäärien oltava suhteessa elettyyn elämään - varovaisesti, ettei sammu. Vettä kannattaa nauttia runsaahkosti, sillä nestettähän tämä ruokavalio haihduttaa tehokkaasti - kaalin kalsiumin vuoksi.
Tällaista kaalikeittoa voi syödä niin paljon kuin jaksaa, ilman lihaa tehtyä vähän enemmänkin. Harva jaksaa viikkoa pidempään, eikä ehkä kannatakaan, sillä mikään ei ole mukavampaa kuin vaihtelu.
Paljon keittoa litkivien paino nousee pari ensimmäistä päivää, mutta kun luontoon liittyvä elimistökierros on tehty, alkaa raju pudotus. Kyllä viikossa muutama kilo lähtee ja on aika pysyvää luonteeltakin, kuten kaikki dieetillä tiputettu, nicht wahr?
perjantaina, kesäkuuta 27, 2008
Juhannuksen jälkeen
Miehen kesäloma alkoi negatiivisissa puntarilukemissa, vaikka positiivisia tapahtumia oli takana yllin kyllin.
Oli festarimatkoja, jotka muistuttavat roskaruoan maailmanmestaruuskisoja, ja oli juhannuksen kaltaisia rituaalisyöpöttelytilanteita, joissa käteen istahti tutusti jopa satunnainen olutpullo. Tavaksi se ei kuitenkaan jäänyt, kuten eivät lätyt ja mansikkahillokaan.
Juhannuksenakin toisena juhlapäivänä käveltiin jo vakioksi käynyt kahdeksan kilometrin lenkki. Kun Miehen loma alkoi, hän päätti vakaasti kävellä päivittäin tuon määrän olipa siitä hyötyä tai ei. Nainen ei lupaillut mitään, sillä pari näännyttävän rankkaa työviikkoa oli vielä edessä. Asioita oli vain kertynyt, eikä niitä voinut lykätä - eikä myöskään urakoida. Oli vain puurrettava ja se jatkuu vielä viikon tätäkin kirjitettaessa.
Siihen viikonloppulenkkiin se ensimmäisellä viikolla jäikin. Jalkapallon EM-kisat olivat tietysti vahva rajoitin iltalenkeille kaksine päivittäisine otteluineen, mutta Juhannuksen jälkeen peliin astui vahvasti myös itse Luonto kylmine ja sateisine päivineen.
Edes hyötyliikuntaa ei tehnyt mieli harjoittaa, hyvä että kauppareissut ehti sateiden välissä toimittaa apostolin kulkuvälineillä. Päivät sujuivat lukiessa ja löhötessä, eikä viehtymys iltapaloihin suinkaan ollut kadonnut. Ja puolustukseksi voi sanoa, että muutakin pientä, mutta urheilua haittaavaa kiusaa kropassa oli tarjolla.
Miehen aamupaino on noussut kilolla edellisestä postauksesta, vaikka se pari päivää Juhannuksen jälkeen oli ehkä hieman yllättäen jo yli kilo alempana, alaspäin menevän uuden kilon puolessa välissä.
Mies ei ole huolissaan parin kilon heilahduksista, sillä tilanne on ruoka- ja nestetankkauksen tulosta, joka korjaantuu parilla reippaalla lenkillä. Ne pitää tehdä jo tänään.
Nainen elelee kevyesti, mutta pientä virettä on ilmassa, koskapa ei aamupainoaan kertonut. Mies on huomaavinaan, että Naisen kasvot ovat somasti kaventuneet.
Oli festarimatkoja, jotka muistuttavat roskaruoan maailmanmestaruuskisoja, ja oli juhannuksen kaltaisia rituaalisyöpöttelytilanteita, joissa käteen istahti tutusti jopa satunnainen olutpullo. Tavaksi se ei kuitenkaan jäänyt, kuten eivät lätyt ja mansikkahillokaan.
Juhannuksenakin toisena juhlapäivänä käveltiin jo vakioksi käynyt kahdeksan kilometrin lenkki. Kun Miehen loma alkoi, hän päätti vakaasti kävellä päivittäin tuon määrän olipa siitä hyötyä tai ei. Nainen ei lupaillut mitään, sillä pari näännyttävän rankkaa työviikkoa oli vielä edessä. Asioita oli vain kertynyt, eikä niitä voinut lykätä - eikä myöskään urakoida. Oli vain puurrettava ja se jatkuu vielä viikon tätäkin kirjitettaessa.
Siihen viikonloppulenkkiin se ensimmäisellä viikolla jäikin. Jalkapallon EM-kisat olivat tietysti vahva rajoitin iltalenkeille kaksine päivittäisine otteluineen, mutta Juhannuksen jälkeen peliin astui vahvasti myös itse Luonto kylmine ja sateisine päivineen.
Edes hyötyliikuntaa ei tehnyt mieli harjoittaa, hyvä että kauppareissut ehti sateiden välissä toimittaa apostolin kulkuvälineillä. Päivät sujuivat lukiessa ja löhötessä, eikä viehtymys iltapaloihin suinkaan ollut kadonnut. Ja puolustukseksi voi sanoa, että muutakin pientä, mutta urheilua haittaavaa kiusaa kropassa oli tarjolla.
Miehen aamupaino on noussut kilolla edellisestä postauksesta, vaikka se pari päivää Juhannuksen jälkeen oli ehkä hieman yllättäen jo yli kilo alempana, alaspäin menevän uuden kilon puolessa välissä.
Mies ei ole huolissaan parin kilon heilahduksista, sillä tilanne on ruoka- ja nestetankkauksen tulosta, joka korjaantuu parilla reippaalla lenkillä. Ne pitää tehdä jo tänään.
Nainen elelee kevyesti, mutta pientä virettä on ilmassa, koskapa ei aamupainoaan kertonut. Mies on huomaavinaan, että Naisen kasvot ovat somasti kaventuneet.
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Kesä 2008 - IV tuotantokausi
Kevään kauniit lenkkikelit ovat muisto vain, kun ulkona sataa romistaa ja yöllä ukosti.
Miehen kevääksi antamat lupaukset pidettiin melkein. Nyt kesäkuussa paino on noin yhdeksän kiloa vähemmän kuin tammikuussa, mutta kyllä se oli järkyttävän korkealle noussutkin.
Oikein hirvitti lukea kahden vuoden takaisen kuurin alimmat painot, joihin tosin tuli dieetin loppuessa viikossa takapakkia kuutisen kiloa. Nyt paino on siitäkin viitisen kiloa ylempänä.
Taisi olla kroppa aika kuiva, joten silloinen kuurin lopettaminen oli enemmän kuin järkevää. Mutta se, että antoi painon nousta senkin jälkeen lähes entiseen, ei ollut. Itsekuria pitäisi olla.
Nainen sen sijaan on tuskaillut painonsa kanssa, joka näki hetkeksi jopa uuden kymmenluvun. Valitettavasti väärässä suunnassa. Se sentään säikäytti tiputtamaan muutaman kilon.
Mitään dieettejä ei ole ollut. Mies on yksinkertaisesti rajoittanut ruokailuaan ja silloin tällöin sopivissa väleissä unohtanut sen yhdeksi päiväksi. Oluen ja alkoholijuomien nautinnasta on pidättäydytty välillä kuukausiksi, välillä viikoiksi. Määrät ovat niin vähäisiä, että pitäisi ottaa enemmän terveyttä vaaliakseen. Kevään saldo on alle yksi annosta per päivä.
Mies ja Nainen ovat lenkkeilleet lähinnä viikonloppuina. Kahden kävelylenkin yhteispituus on tavallisesti noin 15 kilometriä. Viikolla kävely on ollut hyötyliikuntaa, johon Mies on satsannut selvästi Naista enemmän. Viikonloppuretkillä sen on huomannut, kun Mies jaksaisi pidempäänkin.
Laitamme nämä nyt tähän: Miehen aamupaino oli 97,5 kg, Naisen 78,9 kg. Viime kesänä tippui ihan perinteisillä liikasyömisen rajoituskonsteilla viitisen kiloa, mutta kyllä ainakin Mies haluaisi päästä pysyvästi ja loppuiäkseen seuraavalle alemmalle kymmenelle. Se pitäisi kyllä saada aikaiseksi jo ennen syyskuun loppua.
Alemmalle kymmenelle pyrkii myös sohvalla reporankana makaileva selkäkipuinen Nainen.
Tervetuloa seuraamaan Parilaihdutusta. Kommentteja kaivataan. Yritämme olla aktiviisia kirjoittajia alkuaikojen tapaan.
Miehen kevääksi antamat lupaukset pidettiin melkein. Nyt kesäkuussa paino on noin yhdeksän kiloa vähemmän kuin tammikuussa, mutta kyllä se oli järkyttävän korkealle noussutkin.
Oikein hirvitti lukea kahden vuoden takaisen kuurin alimmat painot, joihin tosin tuli dieetin loppuessa viikossa takapakkia kuutisen kiloa. Nyt paino on siitäkin viitisen kiloa ylempänä.
Taisi olla kroppa aika kuiva, joten silloinen kuurin lopettaminen oli enemmän kuin järkevää. Mutta se, että antoi painon nousta senkin jälkeen lähes entiseen, ei ollut. Itsekuria pitäisi olla.
Nainen sen sijaan on tuskaillut painonsa kanssa, joka näki hetkeksi jopa uuden kymmenluvun. Valitettavasti väärässä suunnassa. Se sentään säikäytti tiputtamaan muutaman kilon.
Mitään dieettejä ei ole ollut. Mies on yksinkertaisesti rajoittanut ruokailuaan ja silloin tällöin sopivissa väleissä unohtanut sen yhdeksi päiväksi. Oluen ja alkoholijuomien nautinnasta on pidättäydytty välillä kuukausiksi, välillä viikoiksi. Määrät ovat niin vähäisiä, että pitäisi ottaa enemmän terveyttä vaaliakseen. Kevään saldo on alle yksi annosta per päivä.
Mies ja Nainen ovat lenkkeilleet lähinnä viikonloppuina. Kahden kävelylenkin yhteispituus on tavallisesti noin 15 kilometriä. Viikolla kävely on ollut hyötyliikuntaa, johon Mies on satsannut selvästi Naista enemmän. Viikonloppuretkillä sen on huomannut, kun Mies jaksaisi pidempäänkin.
Laitamme nämä nyt tähän: Miehen aamupaino oli 97,5 kg, Naisen 78,9 kg. Viime kesänä tippui ihan perinteisillä liikasyömisen rajoituskonsteilla viitisen kiloa, mutta kyllä ainakin Mies haluaisi päästä pysyvästi ja loppuiäkseen seuraavalle alemmalle kymmenelle. Se pitäisi kyllä saada aikaiseksi jo ennen syyskuun loppua.
Alemmalle kymmenelle pyrkii myös sohvalla reporankana makaileva selkäkipuinen Nainen.
Tervetuloa seuraamaan Parilaihdutusta. Kommentteja kaivataan. Yritämme olla aktiviisia kirjoittajia alkuaikojen tapaan.
tiistaina, tammikuuta 01, 2008
Vuosi 2008 - Kolmas tuotantokausi
Syksyn säät olivat hieman huonot hiihtokelit, vaikka paljon ei lipsunutkaan. Lenkeillä ei juuri käyty. Muutama yritys jäi yksittäisiksi voimannäytteiksi. Keskustelunaiheet liittyivät muisteluun: tämä kävi totta vie aiemmin paljon helpommin.
Miehen kesällä menettämät kilot pysyivät poissa - tosin joulusyöpöttely ja kymmenen päivän sisäilmakuuri on tuonut parisen suolan ja nesteen turvottamaa kiloa. Naisella tilanne on huonompi, eivätkä asiat parane sillä, että ruoaksi oli tänäänkin jauheliha-tomaatticannelloneja valkokastikkeella. Aivan hirmuisen hyvää ja paljon.
Mutta huomenna se taas alkaa. Kevyt kevät.
Tavoite on simppeli: 10 kg pois ennen kesäkuun alkua. Mikäli Elon laskuoppi on elossa, se tarkoittaa kaksi kiloa kuukaudessa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, kun ruho on näinkin roteva, katseltiinpa sillä silmällä Naisen tai Miehen vartalotyyppiä.
Laihdutuksen letkajenkkaa voi tarkastella tästä blogista. Uudenvuoden lupauksiin kuuluu myös säännöllinen blogin päivittäminen.
Miehen kesällä menettämät kilot pysyivät poissa - tosin joulusyöpöttely ja kymmenen päivän sisäilmakuuri on tuonut parisen suolan ja nesteen turvottamaa kiloa. Naisella tilanne on huonompi, eivätkä asiat parane sillä, että ruoaksi oli tänäänkin jauheliha-tomaatticannelloneja valkokastikkeella. Aivan hirmuisen hyvää ja paljon.
Mutta huomenna se taas alkaa. Kevyt kevät.
Tavoite on simppeli: 10 kg pois ennen kesäkuun alkua. Mikäli Elon laskuoppi on elossa, se tarkoittaa kaksi kiloa kuukaudessa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, kun ruho on näinkin roteva, katseltiinpa sillä silmällä Naisen tai Miehen vartalotyyppiä.
Laihdutuksen letkajenkkaa voi tarkastella tästä blogista. Uudenvuoden lupauksiin kuuluu myös säännöllinen blogin päivittäminen.
lauantaina, syyskuuta 29, 2007
Jaksaa vai ei
Rankka työviikko ja vähän yöllistä valvontaakin Miehellä. Paino on laskenut jonkun sata grammaa viime viikosta. Mutta uupumuksen äärellä olisi voinut odottaa enemmänkin.
Miehen ruokailu oli näistä työ- ja hupisattumuksista johtuen epäsäännöllistä ja laadultaan äärimmäisen vaihtelevaa. Mies ajattelee, että kiireisilläkin viikolla jonkin roti pitäisi tähän saada. Ruoan ja jaksamisen suhde on olennainen asia.
Nainen kaipaa kävelylle, vaikka sää ei suosi. Mies ei vielä tiedä jaksaako.
Miehen ruokailu oli näistä työ- ja hupisattumuksista johtuen epäsäännöllistä ja laadultaan äärimmäisen vaihtelevaa. Mies ajattelee, että kiireisilläkin viikolla jonkin roti pitäisi tähän saada. Ruoan ja jaksamisen suhde on olennainen asia.
Nainen kaipaa kävelylle, vaikka sää ei suosi. Mies ei vielä tiedä jaksaako.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)